Matka päteväksi merenneidoksi on joskus kivinen

Valtakunnalliseen tutkintotilaisuuteen osallistui viime perjantaina eri paikkakunnilla yhteensä noin 2000 saaristo-, rannikko- tai avomerilaivurin tutkinnontekijää. Turun tilaisuudessakin reippaita osallistujia oli noin 200, tai nooh…”noin 199”, koska itse en ollut ollenkaan reipas.  

Matka merenneidoksi voi joskus olla kivinen. Olin nimittäin tuona tutkintopäivänä (ja sitä ennen ja edelleen…) kuumeessa ja kamalan nuhainen. Yötkin jäivät vähille unille, kun olo oli niin kurja ja nokka umpitukossa. Harkitsin jättäväni koko tutkinnon väliin, mutta toisaalta kun olin koko talven käynyt tunnollisesti kurssia ja aloittanut kertaamisen hyvissä ajoin, olisi ollut todella harmittavaa heittää se työ ”hukkaan” ja aloittaa uusi kertaaminen seuraavaan, eli joulukuun tutkintotilaisuuteen. Siispä buranat, antihistamiinit, nenäsumutteet ym. käyttöön ja nessut, nessuroskapussi, käsidesi, pastillit sekä juomapullo pulpetin kulmalle ja ei kun hosumaan.

Kyllä oli hankalaa. Periaatteessa osasin kaikki ne kysytyt paikanmääritys-, eksymänmääritys-, vuorovesi-, merkintälasku- ja teoriatehtävät, mutta joka tehtävässä kumitin paperin ja kartan suttuiseksi tyhmien huolimattomuusvirheiden vuoksi. Onneksi huomasin ne itse, tai ainakin osan niistä, ja onneksi en tällä kertaa ollut merellä navigoimassa kuumeessa ja umpiväsyneenä. Sain tehtävät valmiiksi parissa tunnissa, enkä enää jaksanut edes tarkistaa niitä, vaikka todellakin olisi tällaisena päivänä ollut syytä. Toivottavasti 1) en tartuttanut keneenkään tätä kurjaa kulkutautia ja 2) saan tutkinnon kunnialla läpi. Nyt odotellaan tervehtymisen ohella alustavia tuloksia, joita oma opettajani lupaili jo tiistai-illaksi ja sen jälkeen lopullisia tuloksia valtakunnallisesta tarkistuksesta toukokuussa.

Sitä taas hiljaa itsekseni ihmettelin, että samassa luokassa oli perjantaina 30 tutkinnontekijää ja naisia oli taas se kolme, kuten muutamilla veneilyyn liittyvällä kurssillakin on ollut. Veneilevät ladyt – emansipoitukaa! Jos ei muuten, niin turvallisuussyistä. Laivurikursseilla pärjää peruskoulun matematiikalla ja kaikkea oppii tekemällä. Oppiminen on ilo jo itsessään - kuin suklaata aivoille :)

Jurmon kivikkoa