Landyachtingia Tanskassa

Rǿmǿn saari Tanskassa Pohjanmeren puolella tarjosi aurinkoa taivaan täydeltä tässä eräänä kesänä, kun olimme siellä autoretkellä. Rǿmǿn hiekkaranta on Euroopan suurin. Silkinhienoa hiekkaa on silmän kantamattomiin ja tunnelma on kuin eksoottisessa autiomaassa meren äärellä. Itse asiassa koko saari on muodostunut pelkästä hiekasta meren ja tuulen voimalla. Mantereeseen sitä yhdistää 10 kilometrin mittainen silta. Rǿmǿ tarjoaa monenlaista aktiviteettia. Me kävimme puolen päivän ratsastusretkellä islanninhevosilla sekä purjehtimassa. Molemmat harrastukset toteutettiin tällä kertaa maalla.

Landyacht eli blokart, tai tanskalaisittain ”strandsejland”, oli hauska vempain. Purjepinta-alaa landyachtissa on 5,5 m² ja sen huippunopeudeksi on mitattu asfaltilla 92 km/h. Me vuokrasimme kahden istuttavan mallin. Kiinnitimme turvavyöt ja pistimme kiltisti päähämme kypärät, suojalasit sekä käsiin ruhjeilta suojaavat ajohanskat. Välineitä vuokraava firma Windriders tarjosi lyhyen perehdytyksen landyachtin ohjailuun.

 

Pian viiletimme jo täyttä vauhtia suolaisen vuoroveden rapeaksi kovettamilla tuulisilla rannoilla. Vesi valui silmistä laseista huolimatta ja kevyt irtohiekka täytti hiusjuuren, ihohuokoset ja ientaskut, mutta nautimme joka hetkestä! Välillä kävimme pelastamassa keskelle ”Tanskan Saharaa” jumiin jääneen saksalaispojan. Mieheni trimmasi hänen purjeensa tuulensuuntaan sopivaksi ja tuuppasi landyachtin taas liikkeelle. ”Danke!” poika huikkasi ja heilutti hyvästeiksi tuulen tarttuessa taas mukavasti hänen purjeeseensa. Me jatkoimme omia reittejämme eteenpäin. Putkimatojen hylkäämät kalkkikuoret ja simpukat rapisivat renkaiden alla. Kun ahnehdimme yhä lisää vauhtia, kippasi kärry välillä niin, että toinen takapyörä kohosi ilmaan. Rannalla oli valtavasti tilaa meille kaikille, mutta kohtaamistilanteissa huomasimme, että väistämissäännöt eivät olleet kaikille tuttuja. Sopu antoi sijaa silloinkin. Kun vuokra-aikamme alkoi lähetä loppuaan, suuntasimme korvat luimussa kohti vuokrauspistettä. Sitten tajusimme: hah - aikuisina ihmisinä saamme tehdä mitä tykkäämme! Sovittuamme vuokra-ajan pidentämisestä jatkoimme seikkailuja, kunnes olimme lopen uupuneita ja hiekasta mustina. Suu oli siinä vaiheessa kuiva ja hiekkainen kuin beduiinin sandaali. Se oli elämää se ja me olimme hyvä tiimi!


 Alla oleva video ei ole meidän kuvaamamme, mutta ranta on sama ja tällä pääsee kivasti fiilikseen.