Purjehduskoulu alkaa

Ensi viikolla aloitan purjehduskoulun ekalla luokalla, eli pursiseuran järjestämällä purjehtijakurssilla. Koska aiempi kokemukseni on niin epämääräistä, päätin aloittaa kaiken aivan alusta. Purjehtijakurssi ei vaadi aiempaa kokemusta ja se antaa valmiudet toimia miehistön jäsenenä purjeveneessä. Kuten näkyy, kurssilla tulee alkuun vähän päällekäisyyttä laivurikurssienkin kanssa, mutta se ei haittaa. Hyvä mielihän siitä vaan tulee, jos voi itsekseen todeta, että nämä osaankin jo.

Kurssiohjelma tuli torstaina postissa – jännittävää – ja tältä se parin viikon ohjelma näyttää kokonaisuudessaan.

 

1. ilta ke 2.5.	aiheet
Teoriaa 18:00 – 21:00	kurssin avaus, opettajien esittely peruskäsitteet, veneen eri osat, teoria solmut, köydet
2. ilta to 3.5.	aiheet
Teoriaa 18:00 – 21:00	merikartat, navigoinnin perusteet sääoppia purjeiden käsittely purjehtiminen luovilla ja avotuulella käännökset kiinnittyminen ym. kulkusäännöt, ”tukalat tilanteet” kotitehtävien jako
3. ilta ma 7.5.	aiheet
Merellä 18:00 – 22:00	tutustuminen veneisiin, 606-purjehdusta koneajo koulutusveneillä kotitehtävien purku (Turvallisuus, turvavarusteet, ympäristön suojelu perehdytetään veneissä)
4. ilta ke 9.5.	aiheet
Merellä 18:00 – 21:00	purjehdus 2
5. ilta pe 11.5.	aiheet
Merellä 18:00 – 21:00	purjehdus 3
6. päivä la 12.5.	aiheet
Merellä 9:00 – 19:00	purjehdus 4 lopputentti

Koulutusveneinä toimivat erilaiset matkaveneet: Linjett 33, Linjett 30, Finngulf 39, Targa 101, Sunwind 26 ja Bavaria 30, sekä ensimmäisellä kerralla pursiseuran pienet 606-köliveneet.

606 matchrace-veneenä

Veneen stailaus hautumassa

Kävimme maaliskuussa ystäväpariskuntamme mainostoimistossa pitämässä pienen brainstorm-tuokion tulevan veneen teippausten tiimoilta. Tilaisuus oli tosiaankin vähemmän vakava, luova hulluttelu oli enemmän kuin sallittua ja kyllä naurettiinkin. Aikuisten väristystuokio oli yllättävän hauskaa puuhaa ;)

 

Saimme aikaan useita kehittelykelpoisia aihioita ja täytyy todeta, että kyllä ammattilainen on ammattilainen osaamisensa ja käytettävissä olevan teknologiankin vuoksi! Eikä niitä teippauksia ihan miten vaan räiskitä, vaan jossain määrin on huomioitava mm. veneen rungon muotoa, pohjamaalin rajaa, kannen karhennettuja alueita, kisoissa tarvittavaa blankoa aluetta keulassa jne.

 

Olimme valmistautuneet sessioon lähinnä keräilemällä pieniä ideoiden palasia kansainvälisten kisojen (Volvo, AC ym.) veneiden värityksistä lehdistä, netistä ja videoilta. Vaikka värityskuvia jaettiin jokaiselle ideoiden luonnosteluun, oli minun ja mieheni tehtävänä lähinnä pohtia mieltymyksiämme ja meille pariskuntakohtaisesti merkityksellisiä asioita sekä kinata vielä kertaalleen väreistä. Joku meidän perheessä puoltaa vahvasti pinkkiä ja toinen oranssia. Joka tapauksessa jotain vähemmän konservatiivista ja meidän näköistä on hautumassa.

Samalla tuli uudelleen pohdintaan myös veneen nimi, jotta se sopisi yhteen tulevien teippivaatteiden kanssa ja taas kerran - olisi meille jollain tavalla merkityksellinen. Tällä hetkellä alustavan nimilistan paristakymmenestä ehdokkaasta vahvoilla on enää pari-kolme. Nekin hymyilyttävät. Veneestä on siis tulossa alusta loppuun saakka geenimanipuloitu "vauva" perheeseemme.

Tähdellinen navigaattori

pansaittu, pp tuloillaan ja ppp suunnitteillla

Vajaa vuosi sitten laadittu "Merenneidon opintosuunnitelma" on toteutunut aikataulun mukaisesti. Paikallinen navigaatioseura järjesti tänään laivaravintola Boressa pienen diplomienjakotilaisuuden joulukuussa 2011 laivuritutkintoja suorittaneille jäsenilleen. Saaristolaivurina saisin kiinnittää nyt kipparinlakkiin kokardin, jossa ruorin yläpuolella tuikkii yksi tähti. Lisäksi saisin käyttää veneessä saaristolaivurin viiriä.

Toinen tähti on varmuudella tulossa ja siitä olen jo vähän ylpeäkin ;) Sain nimittäin tiistai-iltana kuulla viime perjantaina kuumeessa rehkimäni rannikkolaivurin tutkinnon tulokset. Alustavassa tarkastuksessa tutkinto meni selkeästi läpi (28,5/30 p.), joten tuleva valtakunnallinen tarkastus ei enää huoleta. Kokonaisuutena jäi sellainen vaikutelma,  että uusien oppien ohella kurssi auttoi ymmärtämään myös saaristolaivurikurssin sisältöjä uudella tavalla - kriittisemmin.

Kolmas tähti on mahdollista ansaita avomerilaivurin tutkinnolla, joka keskittyy astronomiseen navigointiin. Se on edelleen suunnitelmissa, jos elämäntilanne sen syksyllä suinkin sallii.

Bore tänään

Saaristolaivurin tutkinnon tuomat hyödyt

Koko saaristolaivurin kurssin ja tutkintoon pänttäämisen suurin hyöty on oppia:

• merenkulkuopin perusteet (mm. paikanmääritystä, reittisuunnittelua, merimerkit, matemaattista maantietietoa, kompassioppia, eksymän määritys, merikartan käyttöä, sekä nopeuden matkan ja syvyyden mittaamiseen liittyviä asioita)
• merenkulkusäädöksiä (mm. väistämissäännöt, alusten merkkivalot ja päivämerkit, äänimerkit, hätämerkit ja katsastusta koskevat säännöt)
• ympäristön suojelua veneilijän näkökulmasta sekä 
• hyviä merimiestapoja.

Jos näistä on jotain omaksunut parantaa sekä omaa, että toisten veneilijöiden turvallisuutta.

Vesillä liikkumisen turvallisuuden lisäämisen ohella saaristolaivurin tutkinnon suorittamisesta on joitain käytännön etuja:

1) Kansainvälisen huviveneenkuljettajan pätevyyskirjaan vaaditaan teoriaosuutena rannikkolaivurin tutkinto tai vastaavat tiedot. Rannikkolaivurin tutkinnon suorittaminen edellyttää, että saaristolaivurin tutkinto on suoritettu sitä ennen, eli tämä tutkinto takaa mahdollisuuden jatkoon.

2) Purjehduskoulutusohjelmaan kuuluvalle perämieskurssille osallistumisen edellytyksenä on saaristolaivurin tutkinto (tai vastaavat tiedot).

3) Mahdollisuus saada alennusta veneen vakuutusmaksuista? Huhujen mukaan jotkin vakuutusyhtiöt tarjoavat 10-20 % alennusta vakuutusmaksuista, jos hakijalla on esittää todistus saaristolaivurin tutkinnosta. Tosin Lähi-Vakuutus on muuttanut pätevyyttä koskevan 20% alennusehtonsa laivuritutkinnoista veneenkuljettajan tutkintoon. Kolmiportaisessa purjehduskoulutuksessa tuo vastaa perämieskurssin (day skipper) todistusta. A-vakuutuksella ehtona pätevyyden perusteella myönnettävään 10% alennukseen  on vähintään rannikkolaivurin tutkinto. Kaikkien vakuutusyhtiöiden ehtoja en tunne, joten jätetään tämä hyöty kysymysmerkille.

4) Joidenkin veneilyseurojen jäsenyyden ehtona saattaa olla saaristolaivurin tutkinto. En tiedä miten yleistä tämä on, mutta ainakin yhteen yksittäiseen tapaukseen törmäsin jossain vaiheessa ihan sattumalta.

5) Paikallisen Navigaatioseuran jäseneksi pääsee, kun on suorittanut vähintään saaristolaivurin tutkinnon. Liittyminen on mahdollista ilman laivurin tutkintoa, mutta tutkinto on suoritettava ensimmäisen jäsenyysvuoden aikana. Sekä pursiseurat että navigaatioseurat järjestävät jäsenilleen monipuolista koulutusta, mikä on yksi hyvä syy pyrkiä jäseneksi. Laivurin viiri veneessä, yhdessä navigaatioseuran jäsenyyden kanssa, mahdollistaa myös Navigaatioseuran saaritukikohtien käytön.

(kuva: Navigaatioliitto)

Merikiikari [x] hankittu

Merikiikareiden optiikkaan ja muihin ominaisuuksiin perehtymiseen voisi varmasti hukkua kuin Liisa Ihmemaahan, mutta joskus on hyvä palata pariin perusasiaan: kohtuullinen on riittävän hyvä saaristoretkeilyssä ja keskihintainen budjetti on usein ihan järkevä rajanveto laitteissa, joiden hintahaitari taitaa olla muutamasta kympistä asiantuntijoiden/hifistelijöiden tuhansien eurojen laitteisiin. Jossain venelehden testissä tosin todennettiin, että hinta ei aina korreloi laadun kanssa.

Viimeviikkoisilla Stockan kahjoilla ostoskarnevaaleilla oli osuvasti tarjouksessa merikiikari. Olin itse silloin kuumeessa, mutta pakotin mieheni kokemaan puolestani sen painajaismaisen tungoksen, jonotuksen, Benny Hill-musakit ja kaiken muun, mitä hän todella vihaa. Urhoollisesti hän toi kuitenkin saaliin kotiin: Pentax Marine 7x50 kiikarin hintaan 199 € (ovh n. 290 €). Kiikari on vesitiivis, siinä on led-valaistu sisäinen kompassi ja asteikot kohteen etäisyyden/korkeuden mittaamiselle. Takuuaikaa on riittävästi: 30 vuotta. Erottelukyvyn ja kontrastin pitäisi olla näillä linsseillä aika hyvä.

Valoisat kevätillat ja lintujen kolmiodraamaa

Tähän mennessä kiikaria on testattu vasta seuraamalla takapihan pikkulintujen keväistä kolmiodraamaa ikkunoiden läpi. Käytettävyyden osalta ne tuntuvat sopivan omaan päähäni nenääkin paremmin. Kompassi vaikuttaa toimivan ihmeen rauhallisesti olkkari-olosuhteissa heilutellessa, mutta merellä ajattelin kyllä käyttää tarvittaessa perinteistä käsisuuntimakompassia. Goodenough meille – uskoisin.

Matka päteväksi merenneidoksi on joskus kivinen

Valtakunnalliseen tutkintotilaisuuteen osallistui viime perjantaina eri paikkakunnilla yhteensä noin 2000 saaristo-, rannikko- tai avomerilaivurin tutkinnontekijää. Turun tilaisuudessakin reippaita osallistujia oli noin 200, tai nooh…”noin 199”, koska itse en ollut ollenkaan reipas.  

Matka merenneidoksi voi joskus olla kivinen. Olin nimittäin tuona tutkintopäivänä (ja sitä ennen ja edelleen…) kuumeessa ja kamalan nuhainen. Yötkin jäivät vähille unille, kun olo oli niin kurja ja nokka umpitukossa. Harkitsin jättäväni koko tutkinnon väliin, mutta toisaalta kun olin koko talven käynyt tunnollisesti kurssia ja aloittanut kertaamisen hyvissä ajoin, olisi ollut todella harmittavaa heittää se työ ”hukkaan” ja aloittaa uusi kertaaminen seuraavaan, eli joulukuun tutkintotilaisuuteen. Siispä buranat, antihistamiinit, nenäsumutteet ym. käyttöön ja nessut, nessuroskapussi, käsidesi, pastillit sekä juomapullo pulpetin kulmalle ja ei kun hosumaan.

Kyllä oli hankalaa. Periaatteessa osasin kaikki ne kysytyt paikanmääritys-, eksymänmääritys-, vuorovesi-, merkintälasku- ja teoriatehtävät, mutta joka tehtävässä kumitin paperin ja kartan suttuiseksi tyhmien huolimattomuusvirheiden vuoksi. Onneksi huomasin ne itse, tai ainakin osan niistä, ja onneksi en tällä kertaa ollut merellä navigoimassa kuumeessa ja umpiväsyneenä. Sain tehtävät valmiiksi parissa tunnissa, enkä enää jaksanut edes tarkistaa niitä, vaikka todellakin olisi tällaisena päivänä ollut syytä. Toivottavasti 1) en tartuttanut keneenkään tätä kurjaa kulkutautia ja 2) saan tutkinnon kunnialla läpi. Nyt odotellaan tervehtymisen ohella alustavia tuloksia, joita oma opettajani lupaili jo tiistai-illaksi ja sen jälkeen lopullisia tuloksia valtakunnallisesta tarkistuksesta toukokuussa.

Sitä taas hiljaa itsekseni ihmettelin, että samassa luokassa oli perjantaina 30 tutkinnontekijää ja naisia oli taas se kolme, kuten muutamilla veneilyyn liittyvällä kurssillakin on ollut. Veneilevät ladyt – emansipoitukaa! Jos ei muuten, niin turvallisuussyistä. Laivurikursseilla pärjää peruskoulun matematiikalla ja kaikkea oppii tekemällä. Oppiminen on ilo jo itsessään - kuin suklaata aivoille :)

Jurmon kivikkoa

Ruista vinssaajan ranteeseen

Vähän hassua, että ruisleipä on maailmalla terveystuote mutta meille suomalaisille päivittäistä kauraa. Hyvä ruisleipä on ihanaa ihan margariinilla ja juustollakin, mutta tässä vinkiksi muutama ruokaisampi suosikkileipäämme kylmien arkileipien sarjasta.

Sienisalaattileivät

Ajatuskin sienisalaattileivästä saa veden kirpoamaan kielelle. Jotkut tekevät sienisalaatin itse suolasienistä, mutta minä olen oikaissut. Kaupan valmiiden sienisalaattien ravintosisällöissä, erityisesti rasvan määrässä, on huikeita eroja. Atrian sienisalaatti on suosikkimme. Rasvaa siinä on vain 16 % ja 250 gramman pakkauksesta saa kuusi runsasta sienisalaatti-puikulaa. Sienisalaatin makua täydentää kivasti hapan omena, mutta päärynäkin sopii tähän tilanteeseen aika kivasti.

Punajuurihummusleivät

Punajuurihummus maistuu leivän päällä raikkaalta ja ruokaisalta. Sitä voisi ehkä luonnehtia hummuksen ja perinteisen punajuurisalaatin hybridiksi. Se kannattaa valmistaa etukäteen kotona, koska ilman yleiskonetta tai sauvasekoitinta homma voi mennä hyvin hankalaksi. Hummus säilyy muutaman päivän veneen jääkaapissa. Käytän itse Pumpkin Jam -blogin ohjetta, jossa käytetään keitettyjä punajuuria. Lisäsin ohjeeseen hieman juustokuminaa ja chilijauhetta. Etikkapunajuuriin perustuvan punajuurihummuksen ohje löytyi sattumalta huhtikuun Ruoka Pirkasta, mutta sitä en ole itse kokeillut.

Avokaado-tomaattileivät

Tässä on hyvät rasvahapot ja ihoa auringolta suojaava lykopeeni maistuvassa muodossa. Olen paahtanut ruisleivät kevyesti, mutta se ei ehkä ole välttämätöntä. Paahtaminen tosin tekee ruisleivästä helpommin sulavan. Avokaadon viipaloin, kostutan sitruunamehulla (sekä maun että tummumisen estämisen vuoksi) ja maustan ripauksella suolaa. Veneolosuhteissa voi olla viisaampaa soseuttaa avokaado haarukalla tahnaksi ja maustaa se siinä samalla sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Avokaadon päälle ladotaan vielä tomaattisiivuja sekä maustetaan ripauksella pippuria ja niin Tex-mex on valmis rakastamaan pohjoismaista ruista.


Tomaatti-mozzarellaleivät

Varma klassikko, kaikille tuttu. Eipä tästä ole muuta sanottavaa.

Sporttista draamaa veneen sisustukseen

Pidän monenlaisista sisustustyyleistä, mutta oma koti edustaa sitä tyylisuutaa, mikä on lähinnä sydäntäni: melko pelkistettyä ja funktionaalista. Tällä hetkellä sitä voisi luonnehtia sanoilla: lasia, terästä, tummaa puuta, tummaa kiveä, avaria valkoisia seiniä, pelkistettyjä muotoja, valkoista, harmaan sävyjä ja muutamia tehostevärejä. Sama pätee tavallaan myös veneen sisustukseen. Perinteiset navy-valkoiset ja puupaneloidut sisustukset ovat usein kauniita ja johdattelevat rauhallisen matkapurjehduksen tunnelmaan. Se on ihana tunnelma se. Mutta tässäkin kohtaa kaikkein lähinnä sydäntä on urheilullisempi, funktionaalisempi, pelkistetympi ja futuristisempi tyyli.


En pistäisi pahakseni, vaikka tuleva veneemme muistuttaisi sisätiloiltaan vähän scifi-seikkailujen avaruusasemaa. Veneen sisätiloista on puhuttu sen verran, että rungon musta hiilikuitu saa jäädä joissain kohdin näkyviin, mutta valkoista pintaakin tarvitaan tuomaan valoa tilaan. Yhtenä johtavana periaatteena on myös keveyden maksimointi, siinä määrin kuin se on järkevää "kilpavene versus cruiser kompromisseissa".

      funktionaalisuus

             draamaa ja väriä

 orgaanisia muotoja

          keveys

kompromissi kilpaveneen ja cruiserin välillä

Mieheni on harrastanut talvi-iltaisin purjehdusta surffaamalla ahkerasti netissä ja sieltä on tarttunut mukaan joitain yhteisiäkin haavekuvia. Nämä kuvat ovat tietysti ihan oman luokkansa veneistä, mutta ehkä niiden muotoja, värimaailmaa ja materiaaleja voidaan joiltain osin käyttää myös pienemmässä 33-jalkaisessamme. Oman veneemme sisätilojen rakenteet on tässä vaiheessa jo piirretty, mutta hienosäätöasioissa voidaan tavoitella tätä tunnelmaa.

72-jalkaisen Ran II:n on teetättänyt yksi Skypen kehittäjistä. Veneen on rakentanut hiilikuiturunkoisiin veneisiin keskittynyt Green Marine (UK), jonka sivuilta löytyy lisää kuvia Ran II:n sisätiloista. Sisustuksen on suunnitellut Design Unlimited.

Ran II (kuva: Liveyachting)

Tässä kuvaa toisen veneen, JP 54:n sisältä. Tuo koko keskihässäkkä pyörii tarvittaessa akselinsa ympäri. Kts. video youtubessa: the JP 54 - the boat of the third millenium (sisätilat kohdasta 1.33 alkaen).

JP 54 (kuva: Charterworld)

Myös veneen irtaimistossa saa näkyä sporttisuus. Saa nähdä joutuuko tässä vielä kaivamaan oman ompelukoneen esille, sillä tämän tapaisten veneen sisustustavaroiden tarjonta ei ole kovin runsasta. Tyynyissä ja tekstiileissä tyyli tulee olemaan suunnilleen tätä...

Lazy Jack säkkituoli (kuva: Ocean Spirit )

Landyachtingia Tanskassa

Rǿmǿn saari Tanskassa Pohjanmeren puolella tarjosi aurinkoa taivaan täydeltä tässä eräänä kesänä, kun olimme siellä autoretkellä. Rǿmǿn hiekkaranta on Euroopan suurin. Silkinhienoa hiekkaa on silmän kantamattomiin ja tunnelma on kuin eksoottisessa autiomaassa meren äärellä. Itse asiassa koko saari on muodostunut pelkästä hiekasta meren ja tuulen voimalla. Mantereeseen sitä yhdistää 10 kilometrin mittainen silta. Rǿmǿ tarjoaa monenlaista aktiviteettia. Me kävimme puolen päivän ratsastusretkellä islanninhevosilla sekä purjehtimassa. Molemmat harrastukset toteutettiin tällä kertaa maalla.

Landyacht eli blokart, tai tanskalaisittain ”strandsejland”, oli hauska vempain. Purjepinta-alaa landyachtissa on 5,5 m² ja sen huippunopeudeksi on mitattu asfaltilla 92 km/h. Me vuokrasimme kahden istuttavan mallin. Kiinnitimme turvavyöt ja pistimme kiltisti päähämme kypärät, suojalasit sekä käsiin ruhjeilta suojaavat ajohanskat. Välineitä vuokraava firma Windriders tarjosi lyhyen perehdytyksen landyachtin ohjailuun.

 

Pian viiletimme jo täyttä vauhtia suolaisen vuoroveden rapeaksi kovettamilla tuulisilla rannoilla. Vesi valui silmistä laseista huolimatta ja kevyt irtohiekka täytti hiusjuuren, ihohuokoset ja ientaskut, mutta nautimme joka hetkestä! Välillä kävimme pelastamassa keskelle ”Tanskan Saharaa” jumiin jääneen saksalaispojan. Mieheni trimmasi hänen purjeensa tuulensuuntaan sopivaksi ja tuuppasi landyachtin taas liikkeelle. ”Danke!” poika huikkasi ja heilutti hyvästeiksi tuulen tarttuessa taas mukavasti hänen purjeeseensa. Me jatkoimme omia reittejämme eteenpäin. Putkimatojen hylkäämät kalkkikuoret ja simpukat rapisivat renkaiden alla. Kun ahnehdimme yhä lisää vauhtia, kippasi kärry välillä niin, että toinen takapyörä kohosi ilmaan. Rannalla oli valtavasti tilaa meille kaikille, mutta kohtaamistilanteissa huomasimme, että väistämissäännöt eivät olleet kaikille tuttuja. Sopu antoi sijaa silloinkin. Kun vuokra-aikamme alkoi lähetä loppuaan, suuntasimme korvat luimussa kohti vuokrauspistettä. Sitten tajusimme: hah - aikuisina ihmisinä saamme tehdä mitä tykkäämme! Sovittuamme vuokra-ajan pidentämisestä jatkoimme seikkailuja, kunnes olimme lopen uupuneita ja hiekasta mustina. Suu oli siinä vaiheessa kuiva ja hiekkainen kuin beduiinin sandaali. Se oli elämää se ja me olimme hyvä tiimi!


 Alla oleva video ei ole meidän kuvaamamme, mutta ranta on sama ja tällä pääsee kivasti fiilikseen.

Kurkistus kirjahyllyyn

Oma merenkulkua ja purjehdusta koskeva kirjallisuuteni on tässä vaiheessa aivan perusteosten tasolla. Merenkulkuoppia ja navigointia edustavat saaristo- ja rannikkolaivurikurssien oppikirjat: Veneilijän merenkulkuoppi I ja II. Kursseilla niihin on tehty muutamia tarkennuksia ja termien päivityksiä. Rannikkolaivurikurssilla suositeltiin hankkimaan meteorologiaa syventäväksi oheislukemistoksi Ilmatieteen laitoksen ja Merenkulkulaitoksen julkaisema Sää- ja meritieto – Vesilläliikkujan käsikirja, joka minulla olikin jo ennestään. Se on pieni ja näppärä veneessäkin mukana pidettäväksi. Kaikkia edellä mainittuja kirjoja saa tilata Navigaatioliitosta.

Rannikkolaivurin VHF-radioliikenneoppaan sain meri-VHF-kurssilta. Sen voi lukea myös Trafin sivuilla sähköisenä versiona. Kuten näkyy, olen merkkaillut kirjaan tärkeimmät kohdat sillä silmällä, että tämäkin käsikirja kulkee veneessä mukana. Sekin on selkeä ja kompakti perusläpyskä.

Suuri purjehdusopas ja Kipparin käsikirja ovat molemmat käännöksiä ulkomaalaisista alkuperäisteoksista ja se myös näkyy jossain kohdin sisällöissä. En osaa aivan täysin luottaa siihen, että termien käännökset ovat suomenkielessä veneilyn erikoissanastoon vakiintuneita ja edelleen moderneja. Siksi varmistelen näitä juttuja välillä mieheltäni. Navigointiin ja lainsäädäntöön liittyvä sanasto on onneksi tullut elävästi tutuksi kursseilla, sen osalta pystyn itsekin olemaan kriittinen. Näissä kirjoissa näkyy lisäksi siellä täällä joitain pieniä kulttuurieroja, joilla ei käytännössä ole pientä hämmennystä suurempaa vaikutusta.

Suuri purjehdusopas vaikuttaa varsin kattavalta perusteokselta näin alkuun. Kannessa vakuutellaankin sen sisältävän: ”kaikki olennainen purjehduksesta”.  Eräs kilpapurjehtijakaveri tosin on kiteyttänyt, että olennaisinta purjehduksessa on, ettei ohjaa venettä vedessä seisovan lokin päälle. Se on hyvä neuvo indeed, mutta jos Suuressa purjehdusoppaassa on 320 sivua, niin ilmeisesti jotakin muutakin olennaista on hyvä tietää? Tuo kirja on hankittu tavallisesta kirjakaupasta. Kipparin käsikirja on kompaktia veneeseen otettavaa kokoa ja varustettu havainnollistavilla värikuvilla. Sitä on kovasti kehuttu ja kuvittelin että saisin sen avulla olennaisen tiedon Merenkulkuoppi I ja II kirjojen sisällöstä mukaan veneeseen, mutta enpä tiedä… Kyllä nuo kotimaiset perusteokset tuntuvat varmemmilta.  Kipparin käsikirjan (tarjoushinta 25 €) tilasin Readme:stä .

Purjehduksen opas kuulu Pursiseuran purjehtijakurssin oppimateriaaleihin, joten sen saan käsiini toukokuussa. Sitä voi näköjään tilata kirjakaupoistakin (n. 25 €).

(kuva: Adlibris)

(kuva: Akateeminen kirjakauppa)

Veneen huollosta en ole hankkinut vielä yhtään kirjaa. Akateemisessa kirjakaupassa olisi huhtikuun tarjouksena Suuri venekirja (tarjoushinta 38 €, norm. 47,90 €). Siinä tuskin kerrotaan miten hiilikuituisen veneen runkoa huolletaan, mutta koneiston, sähköjen, putkiston, takilan ym. huollosta siinä pitäisi olla tietoa. Tämä jää nyt vielä harkintaan.

Suuri Satamakirja ja Suomen rannikon loistot ovat hankinnassa vasta sitten, kun veneen tulosta on tarkkaa tietoa. Tuosta loistoluettelosta voi olla jossain tilanteessa hyötyä päivänavigoinnissakin, sillä mm. väylien merimerkit löytyvät sieltä esiintymisjärjestyksessä. Merinallukan puolisona to-read –listallani on myös Merikarhujen käsikirja.

Tässä on vielä lopuksi pieni tirkistys mieheni kirjahyllyyn. Tuohon kuvaan kiteytyy hauskasti osaamisemme tasojen välillä vallitseva syvä Mariaanien hautavajoama. Olen hyvin ylpeä ja mielissäni siitä, että heposia arasteleva mieheni opetteli ratsastamaan niin, että pärjää itsenäisesti maastossa muun porukan mukana ja on jopa laukannut mutkapolkuja. Minä aion nyt vuorostani tasoittaa opettelemalla purjehtimaan niin taitavasti, että pärjäämme veneessä mukavasti ja turvallisesti ihan kahdestaan.

Rannikkolaivurin tutkintoon valmistautumista

Rannikkolaivurikurssi päättyi keskiviikkona. Viimeiset tunnit käytettiin kertaamiseen vanhojen tutkintotehtävien avulla ja tutkintotilaisuuteen liittyvien käytäntöjen läpikäymiseen. Taas tuli haikea olo ja jäin kaipaamaan kurssille jatkoa. Seuraava askel – astronomisen navigoinnin kurssi – ei ehkä enää ole niin hyödyllinen käytännön elämässä, mutta aivan varmasti mielenkiintoinen. Jään edelleen harkitsemaan sen sisällyttämistä ensi lukuvuoden ohjelmaan. Noh, ensi viikonloppuna pääsen jo aloittamaan Navigaatioseuran järjestämällä ”navigoinnin elektroniset apuvälineet” -kurssilla, joka syventää rannikkolaivurikurssiin sisältyvää instrumenttioppia. Onhan sekin pieni lohtu pariksi viikonlopuksi.

Nyt on aloitettu armoton kertaaminen, sillä tutkintotilaisuus on tulossa parin viikon kuluttua 20.4. Tunnustan, että en ole koko kevään aikana tehnyt harjoitustehtäviä kotona. Saaristolaivuriin verrattuna rannikkolaivurin tutkintovaatimuksissa on onneksi vähemmän ulkoa opeteltavaa ja enemmän sisäistämällä ymmärrettävää sekä rutiinia vaativaa taulukko- ja laskentatyöskentelyä. Asiat tuntuvat olevan hyvin loogisia, kunhan ne käy ajatuksen kanssa läpi ja selvittää itselleen miksi mikäkin vaihe tehdään ja mitä se tarkoittaa käytännössä.

Kirjan luen tapani mukaan kolmeen kertaan läpi, joka kierroksen vähän eri tekniikalla. Kirjoitan listoja, piirrän kuvioita ja kyselen itseltäni teoriaosuudesta. Kartan piirtelen ja pyyhiskelen varmaan taas puhki. Olen tälläkin kertaa harjoitellut Navigaatioliiton sivuilta löytyvillä vanhoilla tutkintokysymyksillä, jotta saan kokemusta eri kysymystyypeistä ja harjaannun löytämään ne nokkelat kompa-jutut, joita tutkinnoissa on näköjään aina. Koin hyödylliseksi myös nämä Helsingin Navigaattoreiden vinkit rannikkolaivurin tutkintoon. Tavoitteena ei kuitenkaan ole ainoastaan päästä tutkinnosta läpi (siihen riittää 15/30 pistettä ;), vaan oppia nämä asiat. Pääsiäinenkin sujuu lokoisasti divaanilla Merenkulkuoppi II:n seurassa lumisateen luomassa seesteisessä tunnelmassa.  

Kätevä kilpaveneastiasto

Tässä on hoidettu kisaruokailu kätevällä tavalla (katso kohdasta 2.48 min.). Astiat eivät kaadu tai liu alustalla eikä kuuma ruoka ei polta sormia. Isollekin annokselle on tilaa ja vielä jää reilut reunukset estämään ruuan loiskumista ;)