Viikonloppuretki Högsåran satusaarelle

Perjantaiksi olimme järjestelleet yhteisvaapaan ja karkasimme jo aamupäivällä merelle. Päivä oli kaunis, juuri sellainen sopiva satujen saarelle seilaamiseen. Tuuli jäi taas ennustettua vaisummaksi, alkuun 3-6 m/s ja avoimemmilla vesilläkin puhalsi vain 4-7 m/s. Yöksi oli luvattu kovempaa etelätuulta ja valitsimme satamavaihtoehdot sen mukaan.

Saimme siinä kuuden tunnin matkalla seilata sekä myötäistä, sivutuulta että luovia. Kaminamin keskinopeus oli koko matkalla 6.9 kn. Noin 6 m/s sivutuuli riittää Kaminamille runkonopeuden saavuttamiseen fokalla ja isopurjeella.

Lomakausi taitaa olla jo ohi, kotisatamassammekin oli jo nostettu ensimmäinen vene ylos. Ei ollut yllätys, ettei perjantai-aamupäivällä löydy mereltä meille haastajia.

Keksimme sitten omia haasteita: luovimme Pensarin lähellä kapeaa ränniä gyropilotin avulla. Jokaiselle minihalssille ei viitsinyt siirtää vesipainolastia puolelta toiselle, joten välillä Kaminami meni aika länällään. Tekniikka on ihmeeellistä: gyropilotin tarkat vendat ja gps-paikkannus yhdessä elektronisen navigointiohjelman kanssa mahdollistaa tällaisenkin aika helposti, vaikka yksin purjehtien.

Läppäri pyörittää Uusi Loisto -navigointiohjelmaa sisätiloissa ja sisäisen verkon avulla sen näyttö näkyy myös istumalaatikossa käytettävässä tabletissa. Tabletti on vedenpitävä ja välillä se on siinä jaloissa istumalaatikon pohjalla. Toisinaan laitamme sen vesitiiviiseen tablettipusiin, jonka naruilla sen saa kiinni vinssin ympäri.

Olimme taas super-hyvällä mielellä, kun vene kulki ja oli muutenkin loistava päivä merellä. Oli vähän löytöretkeilijänkin fiilis, koska nyt menemme ensimmäistä kertaa kahden omalla veneellä jokaiseen paikkaan. Niihinkin, joissa olemme joskus olleet aiemmin perheveneellä. Kaikki on vielä nyt tavallaan uutta.

Tämän kuvan suosikkiaiheestani otin vaihteeksi masumakuulla istumalaatikon pohjalla. Olin niin mahdottoman onnellinen, että sanoitin uudelleen TaoTao-tunnarin tämän päivän purjehdukselle.

Rantautuminen Högsåran vieraslaituriin meni ihan nappiin. Minä ajoin (jo neljännen kerran) parkkiin ja mies hyppeli köysien kanssa. Högsårassa meillä olli laiturilla vastaanottajakin. Mies vuorostaan vastaanotti sen jälkeen pari-kolme venettä. Jonkun veneen rantautuessa huomasin, että laiturilla oli jo kolme herraa vastaanottamassa. Olipa lämminhenkistä porukkaa!

Kipparini nauraa tätä uutta "purjehdushamettani".  Se on siis Haltin seikkailuhame, jonka alla on shorsit ja materiaali on joustavaa ja heti kuivuvaa. Ei taida mies tietää, että nykyään myydään juoksuhameitakin...

Laituriin tuli mukavasti veneitä pitkin iltaa. Kaminami on nykyiseen keskimääräiseen venekokoon nähden melko pikkuinen (paitsi perästä ja syväykseltään) ja häviää helposti muiden taakse. Hihh... onneksi Kaminamin masto on aika korkea ja musta, niin se ei huku, kuten auto meikäläiseltä usein isolla parkkipaikoilla.

Högsåran vieraslaituri otti vastaan värikkäällä saaristolaistunnelmalla...

Lähdimme kävelemään sydäntä pakahduttavan kauniissa maalaismaisemassa kohti sitä kuuluisaa Farmors Cafeta, jossa emme ole koskaan ennen käyneet. Löysin matkalta ihanan talon ja teimme jo suunnitelmat miten eläisimme siinä viimeiset vuotemme umpionnellisina tällä ihanalla saarella.

 

Aina lammaslaitumen ohittaessamme pelasimme niiden kanssa Alias sanaselityspeliä: "Se on se kehonosa, joka on monella kipenä lauantai- ja sannuntaiaamuisin. "Päääää.." (1 piste) "Kuka on Kaminamin kippari?" "Määä..." (0 pistettä) "Kuka se on, jota saa paistettuna Farmors Cafen grillistä?" "Määää..." (1 piste).  Toisella laitumella lehmät katsoivat meitä, kuin olisimme jotenkin tyhmiä, kun yritimme pelata niidenkin kanssa Aliasta.

Farmors Cafe oli kuin Pepin Huvikumpu: lämminhenkinen, värikäs, leikkisä ja täynnä visuaalisia herkkuja. Moni suomalainen löytää varmasti tässä ympäristössä oman mummolansa kultaisimpia muistoja. Farmors Cafe oli itse asiassa niin suuri elämys, että teen siitä lähiaikoina oman postauksena. Nyt voin jo sanoa, että suosittelen visiittiä sinne erittäin lämpimästi! Perjantaina kävimme siellä kakuttelemassa itsemme seitsemänteen taivaaseen.

Kaminamin grillistä tarjottiin illalla paistettuja quorn-fileitä, edellisenä iltana marinoitumaan laitettuja pestoperunoita sekä parsa-kurkku-melonisalaattia.

Siipien kuivattelu poijujen päällä oli suosittua Högsåran merimetsojen keskuudessa. Niitä eivät kuvaajatkaan pelottaneet.

Ilta laskeutui kauniina, vaikka varsinainen auringonlasku jää Högsårassa metsän taa.

Äntligen Fredag! Viime kesänä perheveneessä ideoitu perjantain disco sai nyt uuden muodon: Club Kaminami. Siispä jääkylmät Fresita-piccolot kuohumaan pitkin pöytiä ja laittiaakin ja radiosta menomusaa soimaan - maltillisella voimakkuudella. Kaminamiin suunniteltiin suurehko lattia-alue lähinnä sen vuoksi, että kovassa kelissä voisi pukea vaatetta lattialla istuen ja jotta konekoppa saadaan kokonaan pois koneen päältä. Nyt alue toimi hyvin tanssilattianakin. Värivalona hehkui pinkki kynttilälyhty ja 'do it yourself' -strobovalo saatiin räpsyttämällä silmiä auki-kiinni. (Se muuten toimii muuten yllättävän hyvin!) Aloimme jopa kehittelemään Kaminamin miehistön omaa tanssikoregrafiaa, mutta sen viimeistely jäi tuleviin viikonloppuihin. Me kun siirryimme väsyneinä Clubista keulaan, Kaminami Loungen puolelle, jo siinä yhdentoista aikoihin.

Yö jäi vähäuniseksi. Högsåran rannassa on pieni terassi, jossa paikalliset juhlivat yhteen ääneen karjuen pikkutunneille ja pari tuntia sen jälkeen löysi aallokko tiensä loiskuttamaan veneemme perää. Muuten päivä oli kuin karamelli ja se säilötään huolella kultaisimpien muistojen joukkoon.