Kauden 2015 ensipurjehdus

Kaminami ehti odottelemaan tätä päivää kaksi viikkoa pilttuussaan kelluen. Viime lauantaina 25.4. pääsimme vihdoin kauden ensipurjehdukselle. Viime kauden aloitimme loppujen lopuksi vain neljä päivää aiemmin, tosin silloin sattui olemaan lämpimämpää.

Perusjutut toimivat aika mukavasti: kone kävi, elektroninen navigointi piirtyi näytölle eikä George von Gyropilotkaan vaikuttanut tokkuraiselta talvitorkkujensa jälkeen.

Uuden mittarin lisääminen oli aiheuttanut kuitenkin pientä sekaannusta mittareiden väliseen tiimityöhön ja sitä säätäessään Kippari komensi minut saman tien pinnaan luovimaan. Vaikka aurinko välillä pilkisteli, oli lämpöä vain +6 astetta ja vastatuulta 7-9 m/s, puuskissa puhalsi jonkun aikaa 11 m/s.

Meillä oli reivi isopurjeessa, niin ei tarvinnut säätää barduunoitakaan jokaisen vendan jälkeen ja meno oli puuskissa vähän kesympää. Siinä oli aika paljon kaikenlaista muutakin säätöä näin ensipurjehduksella.

Löysin taas rautakaupasta kivat hanskat. Näiden kämmenpuoli on ihanan pehmoista nahkaa ja ne maksoivat Baukkarissa noin vitosen. Syksyllä hyväksi todettua karvalakkia olisin vielä kaipaillut päähäni.

Ehti se Kipparikin lopulta pinnaamaan ja hymistelemään tyytyväisenä. Hänellä oli päällään vain pitkähihainen paita ja fleece, eikä mukamas tullut kylmä. Kai se innostuskin lämmittää tai ainakin vie huomion pois kylmyydestä?

Näimme päiväpurjehduksen aikana kotivesillämme neljä muutakin purjevenettä, horisontissa mahdollisesti vielä pari lisää. 

 Lapanen ilmassa kippailua luoviessa...

Voi se hetki, kun tuntee veneen kannella tuulen kuonossaan ja kaikki arkinen hälinä ja hoppu vaimenee veden ja tuulen kohinaan.

Kävimme pyörähtämässä lähimmässä merikarhusaaressa - Härjänmaankarilla - mutta kello 14 siellä ei ollut ketään. Tämä oli tietysti juuri sitä aikaa päivästä, kun monet juuri siirtyvät paikasta toiseen ja toisekseen tällä kertaa Härjiksellä olisi ollut tuulensuunnan vuoksi aika keikkuvaiset oltavatkin. Mutta oli joka tapauksessa hauska nähdä tuttu saari.

Sivutuuliosuudella purimme reivin isopurjeesta ja saimme heti "päivän kasit" (> 8 kn nopeuden). Kippari myhäili onnenpossuna...

 Loppumatkan laskettelimme kotirännissä myötätuuleen ja nautiskelimme olostamme.

Alla oleva kuva taitaa kertoa enemmän kuin sanat.... Seilasimme 17 mailin päivälenkin ja sen jälkeen olikin vähän kylmän-kelmeä olo... siis minulla - Kippari oli irtautunut kehostaan korkeammalle tasolle, ns purjehdustranssiin. Kotisatamassa tuijotin karhukamujen tyhjiä paikkoja ja mietin miten kivaa heillä mahtaa olla yöretkillään. Pitäisikö sittenkin varustella vene yöretkikuntoon ennen Kihti TwoStaria? Niihin kisoihin on vielä neljä viikkoa aikaa, joten hyvällä tuurilla pääsisi kerran tai kaksi yöretkeilemään ennen niitä...

Mukavaa vappua kaikille! Toivotaan hienoja veneilysäitä!

Purjehduskuumeinen veneviikko

Purjehduskuumeemme on kohonnut armottomasti pitkin viikkoa. Puuhaa on riittänyt edelleen ja ilmojakin on pidellyt - aina pikkumyrskyksi asti - mutta hyvin tämä viikko lopulta päättyi.


Keskiviikko - Kaminamin neuvolapäivä
Aikaisin aamulla oli hetken melkein tyyntä, joten ajoimme silmät sikkurassa Kaminamin luo. Ajolassa kipitimme kieli keskellä suuta pitkin kuuraisia laitureita Kaminamin jäiselle kannelle.

Kallioiden kätköissä oli hiljaista ja kaunista. Joskus on aivan mahtavaa nousta viiden aikoihin aamulla ja nähdä maailma uusin silmin!

Tyhjensimme Kaminamin niistä vähäisistä tavaroista, joita sinne oli viety, ja aloitimme "neuvolatarkastuksen". Ensin mittasimme Kaminamin kellunta-asennon. Se on yksi tapa varmistaa veneen todellista painoa.

Myös maston kallistuksen mittaamiseen tarvittiin tyyni päivä, joten sekin tuli nyt hoidettua.

Kun lähdimme rannasta seitsemän jälkeen, alkoi aurinko vihdoin lämmittää ja laituritkin sulivat turvallisemmiksi. 

Torstai - pikkumyrskyä
Torstaina täällä puhalsi luoteistuuli 16-17 m/s, puuskissa 22 m/s. Kotona sai keräillä terassin tuoleja karkumatkoiltaan ja Ajolan suojaisaan satamaan osui tällä kertaa kunnon aallokko. Mies käväisi kesken työpäivän katsomassa miten Kaminami pompiskelee ja lisäsi sille pari kiinnitysköyttä. Samalla hän pelasti yhden naapuriveneen, jonka toinen peräköysi oli irronnut. Myös Ajolan telakkamiehet kävivät hoivaamassa veneitä ja varmistelemassa niiden kiinnityksiä päivän aikana.

Perjantai - purjeet paikalleen
Perjantai-iltana aloitimme purjeiden kiinnitykset paikalleen. Siinä oli jotain muutakin pientä hommaa, joten emme saaneet Namusta vielä purjehduskuntoon. Ainakin kolme karhuvenettä oli lähtenyt taas Ajolasta yöretkille. Hyvä te!

Lauantai - purjeet paikoillaan ja kauden ensipurjehdus 
Ajolanrannassa on kyllä niin hyvä henki! Kaikki moikkaavat ja kenen kanssa vaan voi vähän jutustella. En ole koskaan kuullut kenenkään marisevan mistään, eikä varmaan olisi aihettakaan. Henkilökuntakin on todella mukavaa ja reipasta porukkaa.

Veimme vähän lisää tavaraa Kaminamiin: nyt se on varusteltu valmiiksi päiväpurjehduksille. Huomatkaa kuormassa: lasten kalastushaavi - sen pitäisi melkein olla katsastusvaruste.

Lauantaina oli jo kesän tuntua: valoa, värejä, meri-ilmaa, iloista sirkutusta ja selvästi rakastuneen oloinen joutsenpari. Untsikassa oli ihan lämminkin. Eikös ensi viikolle ole luvattu jo shortsikelejä?

Aamulla teimme viimeiset puuhat: vähän skuutteja paikoilleen...

Isopurje piti vielä virittää mastolle... Siinä on aina pientä tuskanhikeä, että putoaako purjeen ratsastajien kuulalaakereita kannelle ja siitä mereen.

Tällä kertaa vain yksi kuula karkasi, mutta emmehän me Hannu-Hanhet sitä mereen päästäneet. Olin varoiksi nostanut kenkien kura-alustan sivukannelle "tarjottimeksi", että jos joku kuula sattuisi karkaamaan, niin hyvällä tuurilla se pompiskelisi tuohon tarjottimelle. Juuri näinhän siinä sitten kävi ja kyllä nyt naurattaa! Kannattaa siis joskus satsata siihen, että onni voi potkaista onnettomuudessakin.

Puolilta päivin Kaminami oli vihdoin ihan valmis! Oli myös tuulta, aurinkoa, innostusta ja... nälkä! Söimme eväät ja joimme termarista höyryävät mukilliset ja sitten köydet irti! purjehduskuvia on tulossa seuraavaan postaukseen.

Puuhastelua ja odottelua

Kaminami kelluu edelleen lähtöruudussa odottamassa neuvolakäyntiä, eli tuuletonta päivää, jolloin voisimme tehdä tarvittavat mittaukset tyhjäpainolla. Viikonloppuna hytisimme taas rannassa puuhailemassa. Isi-Kippari tuli ystävällisesti vinssaamaan mieheni mastoon. Ei auttanut vanttien mittojen kuvaaminen viime syksynä ja niiden mukaan säätäminen, kun mastoon tehtiin muita muutoksia.

Se pariin kertaan leikattu oikea ranteeni on nyt huonommassa kunnossa kuin esimerkiksi viime syksynä. Pysyvä vamma siihen jää, mutta nyt mietitään kannattaako sitä vielä yrittää kertaalleen leikata vai ei. Eli normaalia vinssausvoimaa siinä ei ole, mutta onneksi oli taas kultainen Isi-Kippari auttelemassa.

Viikonloppuna siis säädimme mastoa, virittelimme sähköjä, tutkimme uutta mittaria, jatkoimme siivouksia, ideoimme ja nakersimme kylmää suklaata kuin sapelihammasoravat jääkauden lämmössä. Yritän suosia luontoystävällisiä pesuaineita Kaminamin puunaamisessa. Huomasitteko muuten, että loistavan ruokablogin "Chocochilin" Elina vertaili hiljattain ekologisia astianpesuaineita? Postaus löytyy tästä linkistä: Testissä ekologiset astianpesuaineet - Chocochili

Vihreä viiri nostettiin jo saalinkiin tuulettumaan, vaikka purjeetkaan eivät ole vielä paikallaan. Tänä viikonloppuna Ajolasta lähti ainakin kolme urheaa karhuvenettä taas yöretkille.

Tällä viikolla yritämme kytätä tuuletonta hetkeä, jos pääsismme vaikka joku varhaisaamu tyhjentämään Kaminamin vähät tavarat ja tekemään mittaukset. Sitten sen saisi varustella purjehduskuntoon ja odotella sormet ristissä ja merituulen muisto kuonossa sopivaa kauden ensipurjehdussäätä.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikkille!

Masto paikalleen - vaikka sitten sormet kohmeessa

Kaminami sai tänään maston selkäänsä, joten tervetuloa purjehdussäät! Kippari ja Ajolan telakkamiehet asensivat maston kätevästi aamulla, sään helliessä +2 asteen lämmöllä. Sillä aikaa minä kuuntelin rentouttavaa musiikkia kauneushoitolassa. Eilen illalla kävimme kuitenkin yhdessä kokoamassa maston valmiiksi. Siihen vierähti kolmisen tuntia, mutta olipa mahtavaa ettei illalla ollut kauhean kylmä ja valoa riitti kivasti iltayhdeksään. Maston kokoamisessa ja purkamisessa on aina hommia myös assistentille, joka ei vielä kauheasti osaa. Olen kuitenkin kehittymässä vähän omatoimisemmaksi tässäkin hommassa.

Hiilikuituinen mattamustaksi maalattu masto, samoin kuin puomi ja saalingit, suojattiin talvisäilytyksessä tällaisilla huopapusseilla. Ne pysyvät näin siistimpinä ja samalla pussit lievittävät Ajolan telakkamiesten stressiä siitä, että mastoomme tulisi naarmu. Kaminamin hiilikuituiset vantit varastoitiin talvella halkaisijaltaan noin 1,5 metrin kiepillä. Onneksi niitä saa sentään vähän taivutella. Kaikki vanttien päät, mittari ja muu tilpehööri suojattiin talveksi ja siirtoja varten kelmulla.

Masto on niin kevyt (ilman köysiä noin 70 kg), että olemme joskus liikutelleet sitä kahdestaankin nokkakärryn kanssa. Ajolassa sitä ei ole tarvinnut itse siirrellä - masto odotti meitä nostopaikalla. Siitä oli muuten nyt paljon hyötyä, että kuvasimme syksyllä veneen noston yhteydessä kaikki vanttien säädöt. Nyt ne oli helpompi saada kohdilleen ja viritellä vähän siihen suuntaan, mihin Kippari oli suunnitellut.

Eilisillan aikana tuli vähän vuolaampaa haavaa sormeen ja kynsiä katkesi (kynsiviila olisi ollut kiva ylläri), mutta hampaat pystyivät sentään ehjinä vaikka haukkasimme veneessä temperoiduista suklaapatukoista. 

Siitäkin huolimatta että itaisin usein vähän väsyttää, oli kiva tehdä venehommia yhdessä. Tämä on meidän yhteinen juttu ja niin tärkeä, että kodin remontointi taitaa taas siirtyä jonnekkin purjehduskauden jälkeiseen elämään... Eihän tuo Kippari taas näe eikä kuule mitään muuta kuin veneeseen liittyviä asioita. Eli kotonakin kannattaa käskyttää esimerkiksi näin: "Muru... Mitens toi VENE... Ei kun siis veisitkö roskat ulos?"

Pian jatkamme takilan tarkemmalla sädöllä ja purjeiden paikalleen laitolla. Sitä ennen Kaminamilla on vähän neuvola-juttuja: Kippari hauaa vielä tarkistaa sen kellunta-asennon tyhänä ja siihen tarvitaan tyyni päivä.

Kaminamin vesillelasku ja kauden 2015 uudistukset

Kevät on vihdoin täällä! Kuulin että hurjimmat kotivesien merikarhuveneet ovat olleet yöretkeilemässä jo maaliskuun puolella, vaikka öisin saattoi olla kymmenkin astetta pakkasta. Meidän Kaminami loiskahti uimaan vasta viime perjantaina 10.4. ja masto asennetaan ensi keskiviikkona 15.4. Kaminami asuu edelleen samassa kotisatamassa, Ajolanrannassa - mihin sitä nyt superhyvää vaihtaisi. Kuvasta näkee, että veneen varusteet painavat jonkun verran, kun Namusen harmaata masua näkyy noin paljon tyhjäpainossa.

Viime lauantaina aurinko paistoi taivaan täydeltä ja muutamia muitakin innokkaita purjehtijoita oli saapunut Ajolaan laittelemaan veneitään. Me aloitimme Kaminamin siivoamisen ja pienen fiksailun innostuksen puna poskillamme. Tähtihetkiä oli tietysti istua kannella kaakaomukin kanssa ja suunnitella yhdessä kaikkea. Olin niin onnellinen, että tuli ihan pala kurkkuun. Ehkä olin erityisen onnellinen tästä kauniista vapaudentunteesta siksi, että vielä edellisenä päivänä olin maannut yliopistollisen keskussairaalan osastolla "malariapotilaana". Malariaa ei tietenkään ollut, enkä itsekään niin kuvitellut, mutta kukaan ei myöskään tarkistanut poskionteloitani, joiden vuoksi menin alun perin lääkäriin. Oh - olipas se taas hässäkkä...

Mies on uudistanut Kaminamia tälle kaudelle monilla parannuksilla, joista esittelen tässä nyt tärkeimmät. Takahyttiin on asennettu kaksi kappaletta putkipunkkia. Nyt saamme purjehdusretkillä niihin tavaraa paremmin järjestykseen, mutta punkat tarvitaan myös mahdollisia pidempiä kisoja varten.

Näissä on yllättävän mukava loikoilla. Mielestäni tämä on mukavampi kuin esimerkiksi riippumatto, vaikka testiloikoilussa ei ollut vielä makuupussiakaan käytössä. Punkan laidalla voi myös istuskella tuumailemassa, sitten kun Kipparille tulee taas se hetki, että hän haluaa pohdiskella omissa oloissaan perähytissä jotain aero-hydrodynamiikkaa.

Kaminamille teetettiin talvella hiilikuituinen kisapöytä, joka asennetaan tarvittaessa ison pöydän tilalle. Kisapöytä on juuri sen kokoinen, että sille mahtuu navigointiläppäri ja samalla se suojaa pöydän alla olevia sähkokatkaisijoita ja muuta tekniikkaa. Pöydästä puuttuu vielä asennukseen tarvittavat reiät, joten se on kuvassa varsinaisen pöydän päällä. Kisapöydän ansiosta ei tarvitse varoa että iso pöytä kolhiintuu esimerkiksi otettaessa purjeita alas luukusta. Tietysti sen myötä säästetään myös painossa.

Viime kauden Pyytinkarin kisassa kävi ilmi, että katon läpi tulevien pulttien katkaistut päät ovat turvallisuusriski. Niihin voi lyödä päänsä ja saada ison haavan. Nyt pulttien päät on suojattu rautakaupasta hankituilla tulpilla, jotta ne eivät kolhiinnu purjehtijoiden kovista kalloista - tai toisin päin.

Istumalaatikkoon on lisätty toiset köysipussit kummallekin puolelle. Genaakkerin skuutit ovat aika muhkeat köysiniput ja niitä on nyt helpompi pitää jatkuvasti valmiudessa uusissa pusseissa. Meillä kun tulee vaihdeltua purjeita aika paljon retkeillessäkin. Kaminami saa tälle kaudelle myös uuden "Caribian turkoosin" genaakkerin. Tämä 62 m2 pikkugenaakkeri on suunniteltu koviin sivutuuliin.

Mies yritti ennen joulua ehdottaa, että ostaisi minulle joululahjaksi uuden NKE:n mittarin. Olin tietysti aivan pöyrisynyt ja sain lopulta jotain ihan muuta, mutta tässä se mittari nyt on - Kaminami sai sen joululahjaksi. Vanha mittari siirrettiin uuden tieltä paapuurin puolelle. Uuden mittarin ansiosta saadaan enemmän tietoja näkyviin ja autopilottia voi käskyttää leveäpeppuisen Kaminamin kummaltakin laidalta. Uudessa mittarissa on myös kisaamisen kannalta joitain hienoja graafeja... tai jotain... Toisin sanoen tämä on siis se kauden uusi tekninen lelu Kipparille.

Viime vuonna pääsiäinen oli myöhemmin ja olimme ensipurjehduksella pääsiäispäivänä 21.4. Saa nähdä koska pääsemme aloittamaan tänä vuonna. Vielä tuo kylmän meren yli puhaltava tuuli tuntuu todella raa'alta aurinkoisenakin päivänä. Joko teillä muilla on veneet vedessä?

Ihanaa purjehdus- ja veneilykauden 2015 alkua kaikille!