Tähdellinen navigaattori

pansaittu, pp tuloillaan ja ppp suunnitteillla

Vajaa vuosi sitten laadittu "Merenneidon opintosuunnitelma" on toteutunut aikataulun mukaisesti. Paikallinen navigaatioseura järjesti tänään laivaravintola Boressa pienen diplomienjakotilaisuuden joulukuussa 2011 laivuritutkintoja suorittaneille jäsenilleen. Saaristolaivurina saisin kiinnittää nyt kipparinlakkiin kokardin, jossa ruorin yläpuolella tuikkii yksi tähti. Lisäksi saisin käyttää veneessä saaristolaivurin viiriä.

Toinen tähti on varmuudella tulossa ja siitä olen jo vähän ylpeäkin ;) Sain nimittäin tiistai-iltana kuulla viime perjantaina kuumeessa rehkimäni rannikkolaivurin tutkinnon tulokset. Alustavassa tarkastuksessa tutkinto meni selkeästi läpi (28,5/30 p.), joten tuleva valtakunnallinen tarkastus ei enää huoleta. Kokonaisuutena jäi sellainen vaikutelma,  että uusien oppien ohella kurssi auttoi ymmärtämään myös saaristolaivurikurssin sisältöjä uudella tavalla - kriittisemmin.

Kolmas tähti on mahdollista ansaita avomerilaivurin tutkinnolla, joka keskittyy astronomiseen navigointiin. Se on edelleen suunnitelmissa, jos elämäntilanne sen syksyllä suinkin sallii.

Bore tänään

Saaristolaivurin tutkinnon tuomat hyödyt

Koko saaristolaivurin kurssin ja tutkintoon pänttäämisen suurin hyöty on oppia:

• merenkulkuopin perusteet (mm. paikanmääritystä, reittisuunnittelua, merimerkit, matemaattista maantietietoa, kompassioppia, eksymän määritys, merikartan käyttöä, sekä nopeuden matkan ja syvyyden mittaamiseen liittyviä asioita)
• merenkulkusäädöksiä (mm. väistämissäännöt, alusten merkkivalot ja päivämerkit, äänimerkit, hätämerkit ja katsastusta koskevat säännöt)
• ympäristön suojelua veneilijän näkökulmasta sekä 
• hyviä merimiestapoja.

Jos näistä on jotain omaksunut parantaa sekä omaa, että toisten veneilijöiden turvallisuutta.

Vesillä liikkumisen turvallisuuden lisäämisen ohella saaristolaivurin tutkinnon suorittamisesta on joitain käytännön etuja:

1) Kansainvälisen huviveneenkuljettajan pätevyyskirjaan vaaditaan teoriaosuutena rannikkolaivurin tutkinto tai vastaavat tiedot. Rannikkolaivurin tutkinnon suorittaminen edellyttää, että saaristolaivurin tutkinto on suoritettu sitä ennen, eli tämä tutkinto takaa mahdollisuuden jatkoon.

2) Purjehduskoulutusohjelmaan kuuluvalle perämieskurssille osallistumisen edellytyksenä on saaristolaivurin tutkinto (tai vastaavat tiedot).

3) Mahdollisuus saada alennusta veneen vakuutusmaksuista? Huhujen mukaan jotkin vakuutusyhtiöt tarjoavat 10-20 % alennusta vakuutusmaksuista, jos hakijalla on esittää todistus saaristolaivurin tutkinnosta. Tosin Lähi-Vakuutus on muuttanut pätevyyttä koskevan 20% alennusehtonsa laivuritutkinnoista veneenkuljettajan tutkintoon. Kolmiportaisessa purjehduskoulutuksessa tuo vastaa perämieskurssin (day skipper) todistusta. A-vakuutuksella ehtona pätevyyden perusteella myönnettävään 10% alennukseen  on vähintään rannikkolaivurin tutkinto. Kaikkien vakuutusyhtiöiden ehtoja en tunne, joten jätetään tämä hyöty kysymysmerkille.

4) Joidenkin veneilyseurojen jäsenyyden ehtona saattaa olla saaristolaivurin tutkinto. En tiedä miten yleistä tämä on, mutta ainakin yhteen yksittäiseen tapaukseen törmäsin jossain vaiheessa ihan sattumalta.

5) Paikallisen Navigaatioseuran jäseneksi pääsee, kun on suorittanut vähintään saaristolaivurin tutkinnon. Liittyminen on mahdollista ilman laivurin tutkintoa, mutta tutkinto on suoritettava ensimmäisen jäsenyysvuoden aikana. Sekä pursiseurat että navigaatioseurat järjestävät jäsenilleen monipuolista koulutusta, mikä on yksi hyvä syy pyrkiä jäseneksi. Laivurin viiri veneessä, yhdessä navigaatioseuran jäsenyyden kanssa, mahdollistaa myös Navigaatioseuran saaritukikohtien käytön.

(kuva: Navigaatioliitto)

Matka päteväksi merenneidoksi on joskus kivinen

Valtakunnalliseen tutkintotilaisuuteen osallistui viime perjantaina eri paikkakunnilla yhteensä noin 2000 saaristo-, rannikko- tai avomerilaivurin tutkinnontekijää. Turun tilaisuudessakin reippaita osallistujia oli noin 200, tai nooh…”noin 199”, koska itse en ollut ollenkaan reipas.  

Matka merenneidoksi voi joskus olla kivinen. Olin nimittäin tuona tutkintopäivänä (ja sitä ennen ja edelleen…) kuumeessa ja kamalan nuhainen. Yötkin jäivät vähille unille, kun olo oli niin kurja ja nokka umpitukossa. Harkitsin jättäväni koko tutkinnon väliin, mutta toisaalta kun olin koko talven käynyt tunnollisesti kurssia ja aloittanut kertaamisen hyvissä ajoin, olisi ollut todella harmittavaa heittää se työ ”hukkaan” ja aloittaa uusi kertaaminen seuraavaan, eli joulukuun tutkintotilaisuuteen. Siispä buranat, antihistamiinit, nenäsumutteet ym. käyttöön ja nessut, nessuroskapussi, käsidesi, pastillit sekä juomapullo pulpetin kulmalle ja ei kun hosumaan.

Kyllä oli hankalaa. Periaatteessa osasin kaikki ne kysytyt paikanmääritys-, eksymänmääritys-, vuorovesi-, merkintälasku- ja teoriatehtävät, mutta joka tehtävässä kumitin paperin ja kartan suttuiseksi tyhmien huolimattomuusvirheiden vuoksi. Onneksi huomasin ne itse, tai ainakin osan niistä, ja onneksi en tällä kertaa ollut merellä navigoimassa kuumeessa ja umpiväsyneenä. Sain tehtävät valmiiksi parissa tunnissa, enkä enää jaksanut edes tarkistaa niitä, vaikka todellakin olisi tällaisena päivänä ollut syytä. Toivottavasti 1) en tartuttanut keneenkään tätä kurjaa kulkutautia ja 2) saan tutkinnon kunnialla läpi. Nyt odotellaan tervehtymisen ohella alustavia tuloksia, joita oma opettajani lupaili jo tiistai-illaksi ja sen jälkeen lopullisia tuloksia valtakunnallisesta tarkistuksesta toukokuussa.

Sitä taas hiljaa itsekseni ihmettelin, että samassa luokassa oli perjantaina 30 tutkinnontekijää ja naisia oli taas se kolme, kuten muutamilla veneilyyn liittyvällä kurssillakin on ollut. Veneilevät ladyt – emansipoitukaa! Jos ei muuten, niin turvallisuussyistä. Laivurikursseilla pärjää peruskoulun matematiikalla ja kaikkea oppii tekemällä. Oppiminen on ilo jo itsessään - kuin suklaata aivoille :)

Jurmon kivikkoa

Rannikkolaivurin tutkintoon valmistautumista

Rannikkolaivurikurssi päättyi keskiviikkona. Viimeiset tunnit käytettiin kertaamiseen vanhojen tutkintotehtävien avulla ja tutkintotilaisuuteen liittyvien käytäntöjen läpikäymiseen. Taas tuli haikea olo ja jäin kaipaamaan kurssille jatkoa. Seuraava askel – astronomisen navigoinnin kurssi – ei ehkä enää ole niin hyödyllinen käytännön elämässä, mutta aivan varmasti mielenkiintoinen. Jään edelleen harkitsemaan sen sisällyttämistä ensi lukuvuoden ohjelmaan. Noh, ensi viikonloppuna pääsen jo aloittamaan Navigaatioseuran järjestämällä ”navigoinnin elektroniset apuvälineet” -kurssilla, joka syventää rannikkolaivurikurssiin sisältyvää instrumenttioppia. Onhan sekin pieni lohtu pariksi viikonlopuksi.

Nyt on aloitettu armoton kertaaminen, sillä tutkintotilaisuus on tulossa parin viikon kuluttua 20.4. Tunnustan, että en ole koko kevään aikana tehnyt harjoitustehtäviä kotona. Saaristolaivuriin verrattuna rannikkolaivurin tutkintovaatimuksissa on onneksi vähemmän ulkoa opeteltavaa ja enemmän sisäistämällä ymmärrettävää sekä rutiinia vaativaa taulukko- ja laskentatyöskentelyä. Asiat tuntuvat olevan hyvin loogisia, kunhan ne käy ajatuksen kanssa läpi ja selvittää itselleen miksi mikäkin vaihe tehdään ja mitä se tarkoittaa käytännössä.

Kirjan luen tapani mukaan kolmeen kertaan läpi, joka kierroksen vähän eri tekniikalla. Kirjoitan listoja, piirrän kuvioita ja kyselen itseltäni teoriaosuudesta. Kartan piirtelen ja pyyhiskelen varmaan taas puhki. Olen tälläkin kertaa harjoitellut Navigaatioliiton sivuilta löytyvillä vanhoilla tutkintokysymyksillä, jotta saan kokemusta eri kysymystyypeistä ja harjaannun löytämään ne nokkelat kompa-jutut, joita tutkinnoissa on näköjään aina. Koin hyödylliseksi myös nämä Helsingin Navigaattoreiden vinkit rannikkolaivurin tutkintoon. Tavoitteena ei kuitenkaan ole ainoastaan päästä tutkinnosta läpi (siihen riittää 15/30 pistettä ;), vaan oppia nämä asiat. Pääsiäinenkin sujuu lokoisasti divaanilla Merenkulkuoppi II:n seurassa lumisateen luomassa seesteisessä tunnelmassa.  

Koulutusten kustannuksia

Hyvät harrastukset eivät välttämättä maksa järjettömästi… kunnes hankkii veneen ;)

Veneilyssä tarvittavien tietojen ja taitojen opiskelu on kuitenkin mahdollista suhteellisen edullisin kustannuksin. Navigaatioliittoa ja työväenopistoja saa kiittää siitä, että merenkulkuoppia voi opiskella koko lukukauden 48 eurolla. Se on edullista! Kaiken lisäksi ainakin niillä kursseilla joilla itse olen ollut, on opetus ollut erittäin pätevää ja niin käytännönläheistä, kuin aiheen huomioiden voi olla. Tässä on esimerkkinä omien koulutusteni kustannustietoja tältä ja viime vuodelta (näistä kaksi viimeistä on vasta tuloillaan).

Kurssi	Järjestäjä	Kokonaiskustannukset
Saaristolaivuri (2011)	Suomen Navigaatioliitto / työväenopisto	kurssimaksu 48 € kurssimateriaali: kirja, kartta, loistoluettelo, harppi, kolmio 75 € tutkintomaksu 30 €   diplomi 15 € Yhteensä: 168 €
Rannikkolaivuri (2012)	Suomen Navigaatioliitto / työväenopisto	kurssimaksu 48 € kurssimateriaali: kirja, kartta 35 € tutkintomaksu 20 €   diplomi 15 € Yhteensä: 118 €
Meri-VHF (2012) ja rannikkolaivurin radiotutkinto (SRC-tutkinto)	Meripelastus-seura	kurssimaksu sisältäen kirjan 30 €   tutkintomaksu 45,40 € SRC-todistus 43,75 € Yhteensä: 119 €
Navigoinnin elektroniset apuvälineet (2012)	Suomen Navigaatioliitto / Navigaatioseura	24 t. opetusta, oppimateriaali ja todistus Yhteensä: seuran jäsenille n. 160-170 €
Purjehtijakurssi (2012)	Pursiseura	hinta jäsenille ja jäsenen perheenjäsenille: 250 € (muille 320 €)

Onneksi huomasin kirjoitusvirheen ajoissa: Pursiseura, ei Pusiseura!

Vuorovesipurjehdusta kartalla

Meneillään oleva rannikkolaivurikurssi on edennyt avaamaan vuorovesilaskujen saloja. Vuorovesi on aivan luonnollinen ilmiö tällä planeetalla. Itämeri, Välimeri, Mustameri ja Punainen meri ovat siinä mielessä onnekkaita luonnottomuuksia, että suljettuina merialtaina niiden vuorovesi-ilmiö jää merkityksettömäksi. Voin vain kuvitella millaista purjehtiminen kivikkoisissa saaristoissamme olisi, jos vedenkorkeus vielä vaihtelisi metritolkulla.  

Vuorovesi vaikuttaa purjehtimiseen käytännössä kahdella tavalla. Ensinnäkin rannikoilla vedenkorkeuden vaihtelu voi vaikuttaa siihen, milloin kölin alla on riittävästi vettä tietyillä reiteillä, esimerkiksi satamaan ja pois. Tämä on laskettavissa vuorovesitaulukoiden avulla nopeilla ja yksinkertaisilla yhteen- ja vähennyslaskuilla. No problem.

Toisekseen vuorovesi aiheuttaa virtauksia, jotka on otettava huomioon veneen ohjailussa avomerelläkin. Virtausten suunnan ja nopeuden laskennallinen huomioiminen tuottaakin sitten vähän enemmän puuhastelua.

1.      Katsotaan kartalta aluksen sijaintia lähin vinoneliön kirjaintunnus, jota tarvitaan myöhemmin merikarttaan merkityn virrannopeuksista kertovan taulukon oikean sarakkeen valintaan.

2.      Katsotaan vuorovesikalenterista halutun ajankohdan (päivämäärä) kohdalta halutun kellonajan molemmin puolin taulukoidut kellonajat ja vedenkorkeudet. Päätellään kumpi korkeuksista on ylävesi (HW) ja kumpi alavesi (LW).

3.      Lasketaan vedenkorkeuden muutos eli Range: R = HW-LW =  x m

4.      Verrataan Rangea kantasataman vuorovesikäyrän (vuorovesikalenterissa) yhteydessä ilmoitettuun MRS (Mean Range Spring, eli tulvavuoksen keskikorkeusarvo) ja MRN (Mean Range Neap, eli vajaavuoksen keskikorkeusarvo) arvoihin ja päätellään kuin Sherlock Holmes kumpaa lukua lähempänä Range on. Ollaanko siis Springissä vai Neapissä?

5.    Lasketaan aikaero HW:n (yläveden) ja halutun kellonajan välillä. Näin saadaan tilanneaika suhteessa HW:hen, esim. 2 h after HW.

6.     Katsotaan merikartan vuorovesitaulukosta virran suunta sarakkeesta, jossa on sijaintia lähin vinoneliöön merkitty kirjain ja riviltä, joka vastaa aikaa suhteessa yläveteen (esim. 2 h after HW). Esim. DIR 263°.

7.      Katsotaan merikartan vuorovesitaulukosta virran keskimääräinen nopeus: VNn Neap (Np) -sarakkeesta tai VNs Spring (Sp) -sarakkeesta sen mukaan kumman vaiheessa 4 määriteltiin olevan lähempänä.

8.      Interpoloidaan virran todellinen nopeus: VN = R/ MRN (tai MRS)  x VNn (tai VNs) = x kn                                         

9.     Nyt meillä on siis virtavektorin pituus (VN= x kn) ja virtavektorin suunta (DIR = x°)

Hengästyttääkö? Tämä oli vasta pohjatyö, jonka jälkeen aloitetaan vektorilaskenta kartalla, eli piirretään reittiviivalle virtakolmio ja lasketaan sen perusteella korjaukset ohjattavaan kompassisuuntaan. Todellisuudessa virtausten suunta ja nopeus muuttuu koko ajan, mikä tarkoittaa jatkuvaa virran suunnan ja nopeuden laskentaa ja yhä uusia virtakolmioita kartalle. Lisäksi pitäisi korjata laskennallisesti tuulen sorron vaikutukset kompassisuuntaan. Niin ja todellisuudessa ehkä luovitaan siksakkia…

Tällä hetkellä on mielessä vain yksi kysymys: missä vaiheessa ehtii bongaamaan pyöriäisiä ja juomaan ne pullakaffet? Jos kukaan ei osaa kysymykseeni vastata, pysyttelen ainakin lähivuosina mielelläni näissä luonnottomissa merialtaissa, joissa vuorovesi-ilmiötä ei tarvitse huomioida. Ehkä tuohon laskemiseen tulee sitten jossain vaiheessa rutiinia tai löydän jonkun laskentaohjelmiston.

Rannikkolaivurikurssin startti

Rannikkolaivurikurssi on alkanut mukavan pienellä ja keskustelevalla ryhmällä. Kurssin aikana merenkulkuoppia tullaan täydentämään muutamilla uusilla paikanmääritysmenetelmillä, merkintälaskulla, vuorovesipurjehduksella sekä sorron ja virran vaikutuksen huomioimisella aluksen ohjailuun. Instrumenttiopissa tullaan käsittelemään eri kompassityypit, satelliittipaikannusmenetelmät, tutka, elektroniset merikartat sekä meriradiolaitteet. Kolmantena isompana osiona tullaan käsittelemään meteorologiaa, jota odotan kovasti. Lisäksi tarkastellaan vielä hieman lakeja ja asetuksia, lähinnä ulkomaan huviveneliikenteessä tarvittavilta osin. Tuo lakipuoli käytiinkin raskaalla kädellä läpi jo saaristolaivurikurssilla.

Hurjaa – kurssihan valmentaa merenkulun teorian osalta jo lähtemään kauemmas kotivesiltä, sinne missä vuorovedet vellovat ja maata ei ole aina näkyvissä! Tämä tekee kurssista itsestään jo pienen seikkailun, vaikka seilaaminen tapahtuukin vain kartalla, Suomen ja Viron välillä. Me innokkaat eturivin naiset harkitsemme jo hiljalleen tähtitieteelliseen merenkulkuoppiin perustuvaa avomerilaivurin tutkinnonkin suorittamista, mutta katsotaan nyt askel kerrallaan. Kiinnostus ja innostus ei ole lainkaan haitaksi!