Orastava grillihaave

Bongasin joku aika sitten tällaisen Cobb grillin SAILventures blogista, jossa kehuttiin sen käytettävyyttä veneessä. Siinäpä paistelisi halloumit ja muutakin kesäruokaa mukavasti vaikka veneen kannella. Tämä pieni pöytägrilli kiinnostaa sen vuoksi, että se on savuamaton, pinnastaan kuumenematon ja lämpenee briketeillä. Grillin pohjalla olevaan uraan voi jopa kaataa viiniä tai vettä, jolloin ruuan pitäsi kypsyä mehukkaammaksi. Grillilevy on teflonpinnoitettu helppohoitoiseksi. Ehkä odotellaan nyt ensin että olisi se oma vene :D

Onko muilla kokamuksia Cobb grillistä?

(kuva ja lisätietoja: cobb.fi )

Halloumia parhaimmillaan

Tämä on lempparisalaattejani ja laitan tätä joskus isot annokset pääruuaksi. Makeanraikkaaksi marinoitu verigreippi täydentää uskomattoman hyvin suolaisen halloumin makua. Olen erityisesti pippurihalloumin ystävä, mutta tässä salaatissa on jo niin paljon makuja, että maustamaton halloumi toimii parhaiten. Ohje on peräisin (tod.näk 04/2011) Ruoka Pirkka -lehdestä.





Grillijuustosalaatti (4:lle)

1 ruukku       tammenlehväsalaattia

1 ruukku       jääsalaattia
200 g            tummia viinirypäleitä

2 kpl             avokadoa

250 g            halloumijuustoa

½ dl              cashewpähkinöitä

marinoidut verigreipit

1 kpl              verigreippi

2 rkl               valkoista balsamicoa

1 rkl               oliiviöljyä

2 rkl               juoksevaa hunajaa

2 rkl               tuoretta hienonnettua minttua

1 tl                 murskattua roseepippuria

1. Paloittele verigreippi reiluiksi paloiksi ja poista niistä kalvot. Joskus greipin rakenne hajoaa helposti, mutta se ei haittaa, sillä silppu menee osaksi kastikkeena toimivaa marinadia. 
2. Sekoita marinadi ja lisää greipit marinadin joukkoon. Anna maustua jääkaapissa jonkin aikaa.
3. Revi huuhdellut salaatit laakealle vadille. Leikkaa pestyt viinirypäleet puoliksi.
4. Kuutioi avokadot ja lisää ne salaatin päälle. Jos haluat avokadokuutioiden säilyvän kauniimpina, pirskota niiden päälle vähän sitruunamehua.
5. Paahda cashewpähkinät kuivalla teflonpannulla ja siirrä ne lautaselle jäähtymään.
6. Leikkaa halloumi 1/2 cm:n paksuisiksi viipaleiksi. Paista viipaleita pannussa välillä käännellen, kunnes juusto saa hieman väriä ja pehmenee.
7. Nostele greipin palat, juustoviipaleet ja cashewit salaatin päälle. Pirskottele vielä marinadi salaatille kastikkeeksi. 

Juhannustunnelmia

Melkein voisi sanoa, että meillä oli urkkajuhannus. Juhannusaaton iltana nimittäin pyöräilimme "Suomen Portofinoon" syömään ja tuulettumaan ihmisten ilmoille. Se on näillä kulmilla varmin sijainti tunnelmalliselle juhannukselle ja väenpaljoudelle. Laitoin muuten jalkaani ns. seikkailukorkkarit (matalat kiilakorot ja slingback), joilla voi kipsutella mukavasti ja turvallisesti lähes missä tahansa.

Ruokaterassilta siirryimme rannan suosikkikahvilaamme, jossa nautimme jälkkärijätskit ja meni siinä vielä toiset juomatkin. Kävelimme jonkun aikaa rannassa ja sitten meitä alkoikin väsyttää, joten päätimme, että emme tällä kertaa jää odottamaan kokon sytytystä. Urheilimme kunnioittettavan pituisen matkan (vitsivitsi) kotona odottavan yökakun luokse. Omatekoinen mansikka-valkosuklaamoussekakku on juhannuksen perinteitämme. Useimmiten se on nautittu perheveneessä tai appivanhempien mökillä, mutta maku ei juurikaan kärsi vaikka sitä syö kahdestaan kotona.

Juhannuspäivänä vaihdoimme urheilulajia pyöräilystä ja kävelystä purjehdukseen. Kello oli aamulla herättämässä, jotta ehtisimme purjehtimaan päiväretken 606:lla ennen pahimpia sateita. Matkaan pakattiin lounassämpylöitä, limut, suklaapötykät ja Frezzakahvia. Varauduimme  siihen, että emme kiinnity laitureihin vaan nautimme eväät taas lennossa/plaanissa. Näinhän siinä sitten kävikin. Mukaan pakattiin myös reipas retkimieli ja tyttöjen wc (nämä kulkevat ymmärrettävästi käsi-kädessä), joka näkyy tuossa laiturilla taaimmaisena. Onneksi sitä ei kuitenkaan tarvittu, sillä biologisen septitankin tilavuus riitti.

Sää oli pilvinen, mutta kohtuullisen lämmin. Alkumatkasta pääsimme ajamaan hetken aikaa spinnullakin. Olipa mukavaa!

Tuuli oli todella vaihtelevaa. Välillä kelluimme kuvioita, eikä oikein mitään tapahtunut. Yhden sillanalituksen jouduimme paluumatkalla jopa melomaan kallioiden blokatessa viimeisenkin tuulenvireen. Jossain välissä mies teki spinnusäkistä tyynyn ja heittäytyi veneenpohjalle horrostamaan tokaisten: "Vie meidät kotiin". Mokoma laiskiainen ;)

Olin koko reissun pinnassa ja hyvissä puuskissa 606:sta sai pidellä aika lujasti. Niiden aikana mieheni esitti virkeimmillään hienoja "trapetsitemppuja" pelkkien jalkaremmien varassa. Vähän tuossa pohdiskelin, että kovemmalla kelillä ja pidemmillä matkoilla on aika helppo hankkia itselleen jännetupintulehdus tai muu rasitusriesa pinnatassuunsa. Myös niska on taas aika jumissa pinnaohjailuun liittyvästä sivuistunnasta yhdistettynä tähystämiseen ja virtauslankojen vahtaamiseen. Mutta silti: "Tää onnea on!"

(P.S. Pandan sävyinen purjehdustakki etsii tositarkoituksella harmaata tai mustaa sadehaalaria)

Toisia purjehtijoita ei tällä retkellä juuri näkynyt. Suurin osa veneistä on olettavasti siirtynyt rannikolta saaristokohteisiin juhannukseksi - niinhän mekin useimmiten. Yhden matkaveneen kanssa kuitenkin vähän kisailimme ja voitimmekin (ilman spinnua). Paluumatkalla, sivuvastaisella ja sateen alettua, oli taas tavanomaiset olosuhteet - viileää. Saaristomeren bandida ja bandido eivät siitä välittäneet, vaan vetivät kaulurit korville ja antoivat keulatyrskyjen huuhtoa etukantta.

Kaikkiaan juhannuspäivänä purjehdttiin nelisen tuntia, noin 15 mailin lenkki. Olin pinnassa sekä lähdössä että rantautumisessa ja hoidin sen ohella vähän muitakin tehtäviä. Myötäisellä hoidin pinnan ohella isopurjeen jiipeissä. Muuten harjoittelinkin tuttuja juttuja, niitä joihin tarvitaan paljon harjoitustunteja. Kun iltapäivällä tulimme kotiin, olin kaikin tavoin aivan poikki. Keitin kahvit, vedin villasukat jalkaan ja hautauduin torkkupeiton alle sohvalle palautumaan. Eikö sen voisi tulkita merkiksi siitä, että vietimme todellisen urkkajuhannuksen?

Juhannus on ovella

Nauti uusia perunoita ja voita, mansikoita ja makkaroita.

Tee saunaan tuore vasta, varpaat veteen kasta.

Hakkaa liiteriin halkoja, oio nurmikolla jalkoja.

Ihastele poutapilviä, siristele auringossa silmiä.

Haista kesän tuoksut, unohda turhat juoksut.

Muista paljon lekotella, laiturilla elämää hekotella.

Mieti kivoja juttuja, tapaa ystäviä ja tuttuja.

Älä murehdi ötököitä, vietä ihania kesäöitä!

Vietämme juhannusta kahden ja ohjelmasta tuli varsin spontaani... palaan siihen myöhemmin. Alla olevan Suomen matkailumainoksen omia suosikkikohtiani ovat veneilevät saaristolampaat, kesävarsa ja kuohuva koski. Suomen kesässä on tunnelmaa, nautitaan siitä!

Hyvää Juhannusta kaikille!

Vaatteet veneen vuoteille

Olen pitänyt silmäni auki veneen vuodevaatteille ja myös tarttunut houkuttelevaan tilaisuuteen kun sellainen eteen sattui. Toisin sanoen: ensimmäiset lakanat on hankittu, vaikka venettäkään ei vielä ole! Silmäilin netistä ulkomaisiakin nettikauppoja ja järkytyin pahasti. Tarjonta on runsasta, mutta usein tyyliltään käsittämättömän kaukana keskimääräisestä skandinaavisesta mausta (tarkoitan siis laajasti sitä tarjontaa, jota meillä täällä pohjolassa on: raitaa, ruutua, hillittyjä meri-aiheisia kuoseja ja näitä isokuvioisia graafisia printtejä). Tässä muutamia pohjoismaisia ehdokkaita, joiden joukosta valitsin.

Finlaysonilla on tällä hetkellä useampi graafinen ja sopivasti merielämään vihjaava kuosi. Esimerkiksi tuo Aalto-kuosi on aitoa retroa; sen suunnitteli Eine Lepistö jo vuonna 1977. Materialina kaikissa Finlaysonin lakanoissa on perinteinen 100 % puuvilla. Kuvissa Finlaysonin Aalto, Pop ja Rannikko (38,00 - 39,00 €). Rannikkoa löytyy vielä Kodin Ykkösestä.

 

Seuraava ehdokas, Ocean Spiritin myymä Sandham (25,90 €), houkutteli selkeällä koordinaattiprintillään. Pussilakanat on valmistettu polyesterimikrokuidusta.

Ikean Malin figur pussilakanassa (39,95 €) materiaalina on 100% satiinikudottu lyoselli.

Ellos myy monen tuotemerkin lakanoita, mm. Zara Homea. Tässä puuvillasatiininen Victoria (55,00 €).

Näihin lopulta päädyin: Hemtexin Adam Stripe, jota löytyi sekä sininenä että pinkkinä (39,95 € miinus joku satunnainen alennus). Materiaali on kestävää ja pehmeää percale puuvillaa. Tykkäsin raikkaista leveistä raidoista, juuri oikeasta pinkin sävystä (yksi tulevan veneemme sisustusväreistä) sekä tyynynpäällisten napituksista. Tiiviin tuntuiset fleece-huovat piti rohmuta tarjouksesta mukaan.

Mikä olisi paras materiaali veneen vuodevaatteissa?

Puuvilla on materiaaleista tutuin ja siitä on tarjolla tavallisen kudonnan lisäksi satiini-, kreppi- ja flanellilakanoita. Kreppilakanoiden hyvä puoli on ainakin siinä, että ne ovat jo valmiiksi hallitusti rypyssä. Flannelli on usein paksumpaa ja sitä pidetään lämpimämpänä. Veneessä on voi olla kylmä, mutta joskus liian kuumakin… Itse olen niin herkkis, että suosin mahdollisimman sileitä, satiinikudottuja lakanoita.


Pellava on kestävää, hengittävää ja kosteutta sitovaa, mutta oman kokoemukseni mukaan myös hieman kovaa ja rypistyväistä lakanana. Yksivärisiä pellavalakanoita myy mm.  H&M Home.

Silkkiin en ole koskaan vuodevaatteissa haksahtanut, vaikka se onkin ihoa vasten ihana materiaali. Silkki on paitsi kallista, myös vaativa hoitaa.  Se hapertuu ajan myötä käyttämättömänäkin ja kestää vain 30 asteisen pesun. Silkki kärsii myös auringonvalosta, joten ahkera tuulettelu ulkona lyhentää sen käyttöikää.

Lyosellin väitetään kuljettavan kosteuden pois iholta. Arvatenkin se kerää kosteuden itseensä mistä tahansa, myös kosteasta veneen ilmasta. Lyoselli on uudehko selluloosamuuntokuitu, jonka sanotaan olevan muuntokuitujen huippua: se ei rypisty eikä kutistu ja on lujuudeltaan vahvaa niin kuivana kuin märkänä. Ainoa markkinoilla oleva lyoselli on ilmeisesti Tencel, jonka kerrotaan erottavan luonnonkuiduista (kuten puuvillasta ja silkistä), käytännössä vain helppohoitoisuudestaan. Lyoselli kestää 60 asteisen pesun, mikä on hyvä juttu hygienian kannalta. Markkinoilla on myös lyoselli-puuvilla-sekoitelakanoita. Kuulostaa hyvältä, mutta omakohtaista kokemusta niiden käytöstä ei ole karttunut.

Polyesterimikrokuidun mainostetaan olevan vuodevaatteena hiostamatonta ja mahtuvan pieneen tilaan. Sen kehutaan olevan silkinpehmeää sekä nopeasti kuivuvaa. Nettikaupoissa polyesterimikrokuitulakanoita markkinoidaan juuri veneisiin ja asuntovaunuihin, sillä ne eivät ime kosteutta itseensä. Polyesterimikrokuitua käytetään mm. fleecen valmistukseen, urheiluvaatteissa, makupussin sisälakanoissa, matkapyyhkeissä ja siivousliinoissa. Polyesterimikrokuitulakanat pestään 40 asteessa. Kaiken kaikkiaan polyesterin huonoja puolia on sähköistyminen.  Itselläni ei ole kokemusta tästäkään materiaalista vuodevaatteina, mutta jään harkitsemaan.

Omenatsatsiki – grilliruuan raikas lisuke

Olin haalinut kuluneen vuoden sisällä jostain naistenlehdestä omenatsatsikin reseptin kokeiltavien ruokien jonoon (jolle ei loppua näy). Alkuperäisessä yhteydessään sitä tarjottiin punajuuripihvien kanssa. Me kokeilimme tänään tätä hedelmäistä versiota tsatsikista uusien perunoiden ja kasvisvartaiden (herkkusieni – maissi – kesäkurpitsa – banaani – sipuli grillauskastikkeella) kanssa. Kirpeän makean suolaisen raikas ompputsatsiki sopi hyvin perunoiden kanssa ja erinomaisesti vartaiden kanssa. Uskoisin sen raikastavan ja tasapainottavan kivasti myös soijapihvejä tai grillattua lihaa/makkaraa.

Granny Smith omena on loistava salaateissa, koska se ei tummu helposti ja siinä on riittävästi hapokkuutta. Yyrttiruukkujen valikoimasta löysin hiljattain Aasian mintun ja se osoittautui pepsodenttimaista piparminttua pehmeämmän makuiseksi - suosittelen!

Omenatsatsiki (lisukkeeksi 2-4:lle)
 

2      (pienehköä) Granny Smith omenaa

1      valkosipulin kynsi  (tai 1 tl valkosipulijauhetta, jos et halua jälkimakuja)
2 dl   ruokajogurttia (josta ei tarvitse valuttaa nesteitä)
1 tl   hunajaa
3 rkl hienonnettua tuoretta minttua
suolaa
mustapippuria

1. Pese omenat huolellisesti ja raasta ne karkeaksi raasteeksi.
2. Murskaa valkosipulin kynsi ja hienonna minttu.
3. Sekoita hienonnetut ainekset kulhossa jogurtin kanssa ja mausta hunajalla, pippurilla sekä suolalla.
4. Anna tekeytyä hetki ennen tarjoilua.

Pientä pinnausta ja pyllerrystä

Niin sitä päästiin taas parin viikon tauon jälkeen pinnaamistreeneihin 606:lla. Aurinkoisena iltana maalta päin puhalsi ihanan lämmin, mutta oikukas tuuli. Jos ei olisi keskittynyt likimain tiukkapipoisesti oppimaan, olisi tällaista kesäiltaa voinut pitää sykähdyttävän romanttisena ♥
 

Herra Opettaja on kaikessa kilpailuhenkisyydessään koko ajan kannustanut tiukempiin käännöksiin, lähempää poijua. Siinä on jonkun kerran puomi hiponut jyhkeän jääpoijun terästötteröä, kun olen yrittänyt tätä vaatimusta noudattaa. Melkein on tehnyt mieli laittaa silmät kiinni ja toivoa parasta. Tänään tuntui että tiukemmat käännökset sujuvat hallitummin - ja huhhuijaa - vähemmän jännittävästi. Tänään harjoittelimme vauhtikurvailua aivan poijua hipoen, jolloin veneessä pysyy vauhti vastatuulessakin. Toisekseen minulta vaaditaan alusta alkaen kisastrategiaa myös luovimisen suunnittelussa poijulta toiselle. Niinpä niin...

Monet asiat sujuivat taas varmemmin ja silloin pystyy avaamaan silmänsä uusille havainnoille purjeiden trimmaamiseen. Tavoitteena on hoitaa tänä kesänä isopurjeen trimmaus pinnalla ohjaamisen ohella. Vielä en kuitenkaan uskalla määritellä sille aikataulua. Hengasin tänään jo vähän rohkeammin jalkaremmien varassa kovemmissa puuskissa. Peeppu luistaa kuitenkin vaarallisen oloisesti veneen laidalla, joten ihan sen kyljelle asti en uskaltautunut istumaan.

Tänään 606:sta löytyi myös jarrut - ihan kiva. Harjoittelimme hidastamista ja tarkkaa merkille pysähtymistä ensin merellä, jotta myös rantautuminen sujuisi helpommin. Jarrurustekniikoista treenasimme keulan kääntämistä piihin oikeaan aikaan suhteessa pysäytysmerkkiin, peräsimellä mutkittelua vauhdin hidastamiseksi sekä puomin ja isopurjeen kääntämistä manuaalisesti vastatuuleen. Tuolla viimeisellä, vain pienveneisiin sopivalla tekniikalla vene saatiin jopa pakittamaan purjevoimalla. Myös peräsimellä vispaamista kokeilimme ohjailun avuksi tilanteessa, jossa vauhti on olematon.

Parit kömmellys-pyllerryksetkin tein tänään veneessä. Yhdessä "hurjia g-voimia" tuottaneessa jiipissä menetin yllättäen tasapainoni, kompastuin jalkoihini, horjahdin kohti veneen perää, kimposin siitä kuin flipperin pallo vasten matalaa laitaa ja laskeuduin Hannu-Hanhen onnella laidalle istumaan. No harm done - paitsi että käännös teki pienen vanavedestä haivaittavan mutkan. Toinen sähläys-käännös tapahtui kun lippikseni lippa tarttui isopurjeen skuuttinaruihin ryömiessäni puomin alta toiselle laidalle vendassa. Sekunnin kymmeneksen hämmästelin mihin jäin kiinni. Lippis pysyi tietysti päässä, koska se oli nakutettu kiinni ponnariin ja vielä varmistusnarulla hakaneulan kanssa paitaan. Voisikohan sen vielä varoiksi teipata leukaan?


Olin pinnassa sekä lähdössä että rantautumisessa. Varsinkin rantautuminen meni mallikkaasti optimaalisissa olosuhteissa pelkällä tuulivoimalalla. Olin onnesta soikeana, vaikka taisin väsymykseltäni unohtaa ilmaista sen ääneen. Lisää tällaisia treenejä - kiitos!

Genaakkerituulia hattarapilvien alla

Tänään oli hieno päivä merellä! Kiersimme Isi-Kipparin perinteisen saaristolenkin hattarapilvien välistä pilkistelevän auringon alla. Suotuisan tuulensuunnan ansiosta nostimme paluumatkaksi genaakkerinkin tuulettumaan.

Reitti oli kartalta väyliä pitkin mitattuna 33 mailia, mutta koska ei tarvinnut luovia ja oikaisimme vähän, kertyi maileja 31 ja aikaa reissuun kului vain viisi tuntia. Tuuli noudatti aamun ennusteita eli puhalsi 4-7 m/s. Tällä kertaa ei päässyt tulemaan orpo olokaan, sillä parhaimmillaan näköpiirissä oli samanaikaisesti nelisenkymmentä purjevenettä. Jotenkin siitä tulee hyvä mieli, että niin moni muu on jakamassa tätä mukavaa kokemusta hienona päivänä.

Olin paljon ruorissa, mutta leppoisa keli houkutteli myös vähemmän kehittäviin oheistoimintoihin: kameralla leikkimiseen, tyhmien kysymysten kyselemiseen Isi-Kipparilta, pitkään lounas- ja kaffetaukoon ja öh…jopa joidenkin vastaan tulevien purjeveneiden omistajien selvittämiseen purjenumeroiden perusteella. Aamusta tuuli oli vastaisempi ja sumu teki ilmasta koleamman, joten vaatetusta, ja erityisesti pipotusta, käytiin säätämässä sisällä useampaan otteeseen. Paluumatkalla, myötäisemmällä tuulella, saikin taas vähentää päällimmäistä kerrosta ja lähes rentoutua.

Mies ehti nykäistä genaakkerin ylös sukan kanssa sillä aikaa kun valmistelin lounasta pentterissä. Olin siitä aavistuksen näreissänikin ja myöhemmin änkesinkin mukaan keulakannelle ottamaan sitä alas. Siinä ei sitten ollutkaan paljon tekemistä. Genaakkerin trimaamisesta juttelimme, mutta miehet hoitivat sen käytännössä kun minä tyyräsin.

Perhevene ei ole ollut vielä tällä kaudella yöretkillä, joten sen varustelukin on vaiheessa. Päiväpurjehduksilla emme oleskele sisätiloissa käytännössä lainkaan. Astioina käytämme kertsareita ja ruuat kokkaamme valmiiksi etukäteen. Tänäänkin söimme ja kahvittelimme vauhdissa ja siinä ei kattauksilla hienostella. Miehiä nauratti, kun olin laittanut mukin pohjaan kynällä kunkin etunimen alkukirjaimen merkiksi. Tarkoituksena oli siis säästää vähän luontoa tarjoamalla samoista mukeista ensin Pommacit pizzan kanssa ja perään kaffet tai kaakaot. Kun sitten nauroivat, niin kehoitin olemaan tarkkana myös pullan valinnassa, siillä niidenkin pohjissa saattaa olla nimikirjaimet ;)

Matkalla ohitimme Innamon itäpuolella sijaitsevat merimetsoyhdyskuntien tuhoamat ”kummitussaaret”, eli Stora Äggskärin ja Lilla Äggskärin. Toivottavasti merikotkakannat eivät pääse ainakaan nykyisestään hiipumaan…

Stora Äggskär ja Lilla Äggskär

Reissusta jäi hirmuisen hyvä mieli, mutta kumma miten paljon unihiekkaa tuolla merellä pöllyää…

Sunnuntaipurjehduksen odottelua

Lauantaille oli suunniteltu perhepurjehdukseksi noin 33 mailin lenkki saaristomerellä. Siirsimme sen suosiolla huomiseksi, jotta ehdin kerätä vielä vähän voimia työviikon jälkeen ja sääkin näyttäisi huomenna vähemmän sateiselta.

Matkaan lähtee sama miehistö lököissä muumipöksyissään kuin viimeksi: Isi-Kippari (mieheni isä), Pikku-Kippari (mieheni) ja Pinko-Kippari (minä).

(2v 10kk -ikäiselle veljentytölle kiitokset kuvausrekvisiitan lainasta)

Evääksi on luvassa mm. napostelupusseja. Ennen pussitin vain pähkinöitä pieniin minigrippeihin. Sitten Norppa keksi lisätä niihin tummaa suklaata. Kun seuraavan kerran menin kauppaan, haalin yhtä sun toista makoisaa kuivatavaraa ja nyt naksupusseissa on vaikka mitä: saksanpähkinää, cashewia, jogurttibanaanilastuja, luomurusinoita, Fazerin tummaa suklaata ja väriläikkänä Prinsessakeksit.

Pullaa olen leiponut pakkaseen venekaffeen ja -kaakaon seuraksi jo ajat sitten. Pullaa riittää myös tällä kertaa rannalle jäävälle Äiti-Kipparille.

Suolaisiksi eväiksi paistoin äsken tonnikalapizzaa ja herkkusienipizzaa. Kotitekoinen pizza on runsastäytteistä ja maistuu veneessä lämmittämättäkin.

Nyt vielä hyvät yöunet, niin eiköhän huomenna taas jaksa… Tai jos ei nyt ihan täysillä jaksaisikaan, on sekin ok.

Pinnausta pinnaamisesta

Voih... huomiset pinnalla ohjaamisen tiistaitreenit jäävät työmatkan jalkoihin. Erityisen harmillista se on sen vuoksi, että urospurjehtija laati tässä yhtenä yönä ihan viimeisenä ennen nukahtamistaan jo tarkempaa tuntisuunnitelmaa seuraavalle kerralle. Saas nähdä mitä harjoitteita ja millä metodein on ensi viikolla luvassa.


Jotain hankintojakin sain viime viikolla tehtyä. Hain uudet kelluntaliivit: Baltic Genuat. Sovitin myös Baltic Dinghy Prota ja tyyriimpää Baltic Offshorea jossa olisi ollut samalla myös turvavaljaat. Päädyin Genuaan, koska se istui päälle ylivoimaisesti parhaiten. Naisia ajatellen suunniteltu kellukkeiden "V-leikkaus" ja etuvetoketju olivat ihan toista maata kuin kahden suoremman mallin, vaikka en edes ole erityisen muodokas. Etuvetskari on tietysti myös kätevämpi puettavuuden kannalta kuin pään yli vedettävät ja kyljestä kiinnitettävät. Meillä naisilla kun esim. vesiklosetissa käynti purjehduskamppeet päällä on vähän toisenlainen projekti kuin miehillä...


Siitäkään ei ole haittaa, että näitä kelluntaliivejä löytyi lempiväreissäni ;) Alkaako tästä offshore-sadevaatteiden sävyttäminen samoihin väreihin?  Vanhat ("absolut heija Sverige"-sävyiset) ovat vielä hyvässä kunnossa, mutta jos treenaisin oikein ahkerasti, ne kuluisivat nopeammin vaihtokuntoon!

Baltic Genua kelluntaliivi (kuva: Baltic)

P.S. Tähän postaukseen ei liity sponsorirahaa, vaikka vähän siltä voi vaikuttaa ;)

Seikkailuja kotisohvalla sadepäivänä

Tälle viikonlopuksi suunniteltu 32 mailin saaristokierros peruuntui sään vuoksi. Ei ne kovat tuulet, mutta kun samalla on alle 10 astetta lämmintä ja mahdollisesti satelee, niin monen tunnin luoviminen ei innostanut kaikkia miehistönjäseniä. Itse olisin lähtenyt merelle, mutta kunnioitan toisen mielipidettä. Otetaan sitten uusi yritys ensi viikonloppuna.


Sadepäivä on kulunut leppoisasti torkkuviltin lämmössä kotisohvalla. Pyrähdin perjantaina kirjastoon varttia ennen sen sulkemista ja kasasin palautuneet -hyllystä syliini niin korkean pinon kirjoja kuin jaksoin kantaa. Lähinnä lainasin jännäreitä lukutoukkamiehelleni, mutta mukaan osui myös yksi kirja itselleni, josta olen aika innoissani.


Olli Pirhonen (2011)

Maailman valloittajat: Veikka Gustafsson - Thomas Johanson - Timothy Kopra

Kirja kertoo kolmen (melkein) suomalaisen seikkailijan huimimmat tarinat elävästi kirjoitettuna ja kuvitettuna. Itseäni kirjassa kiinnostaa eniten se, millainen on äärimmäisiin seikkailuihin hakeutuvan ihmisen mieli? Tähän uteliaisuuteni kirja vastasi hyvin, sillä se kuvaa tapahtumien lisäksi avoimesti seikkailijoiden kokemuksia, pohdintoja ja eri tilanteisiin liittyviä merkityksiä. Eräässä kirja-arvostelussa todettiin oivaltavasti, että eivät nämä miehet maailmaa valloittaneet, vaan kirjan nimi vain on väärinpäin: maailma valloitti kolme rohkeaa miestä.


Itseäni kiinnosti suuresti myös Thomaksen kuvailut elämästä kilpaveneessä maailman kovimmassa avomerikilpailussa, VOR:ssa. Siitä aiheesta minun oli pakko lukea monta kohtaa miehelleni ääneen.

"Kuvittele hurjin vuoristoratakokemuksesi ja lisää siihen sysimusta pimeys, suolavesikylpy ja kaamea melu. Kerro kokemus vielä neljällä tunnilla. Et yhtään osaa sanoa, koska kulkuneuvo kääntyy tai milloin jysähtää. Pimeällä kaikki aistit herkistyvät. Kylmienkin öiden aikana meillä oli loppujen lopuksi hämmästyttävän vähän vaatteita päällä. Ruorissa olin niin fokusoitunut, että saappaiden sisällä jalkapohjani paloivat - oli niin lämmin. Selkää pitkin valuivat hikikarpalot ihan vain siitä jännityksestä ja täydellisestä keskittymisestä. Tiedostin että en voi tehdä yhtään virhettä. Silti venettä piti yrittää ajaa aivan yhtä kovaa kuin päivälläkin - maksimaalista nopeutta!"
(Thomas Johanson 2011, s.108)

Kirjan mukana tulee kivana lisänä noin puolentoista tunnin mittainen DVD kolmen seikkailijan tapaamisesta urotekojen jälkeen 2010.

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille tosielämän seikkailuista ja seikkailumielisyydestä kiinnostuneille. Kirja on lukemisen arvoinen jo pelkästään upean kuvituksensa vuoksi!

Kanelinen kurpitsa-vuohenjuustosalaatti

Tämän hurmaavan ja nälän helposti tyynnyttävän salaatin reseptin olen poiminut heinäkuun/2011 Gloriasta. Artikkelissa haastateltiin Etelä-Afrikassa asuvaa suomalaisrouvaa, joka jakoi samalla muutamia paikallisia ruokaohjeitaan. Ohje sisältää kurpitsaa, jossa on runsaasti ihoa UV-säteiltä suojaavaa betakaroteenia. Tämä on tällä hetkellä yksi lempisalaateistamme. Olen tehnyt alkuperäiseen ohjeeseen joitain pieniä omia säätöjä.

En ole vielä kokeillut kurpitsan grillaamista veneen uunissa, mutta kotiuunissa niistä on tullut hyviä ilman grillivastustakin. Jääkaappitilaa vie lähinnä vuohenjuusto, mutta suosittelen viileää säilytystilaa myös päärynälle. Rucola kannattaa ostaa ruukussa ja kurpitsa säilyy aika kivasti huoneenlämmössäkin. Jos myskikurpitsa on uusi tuttavuus, niin se on pinnaltaan vaalea, sisältä kirkkaan oranssi ja muistuttaa muodoltaan jättipäärynää. Sen maku on aivan ihana: makeahko ja hieman bataatin kaltainen.

Kanelinen kurpitsa-vuohenjuustosalaatti (pääruuaksi 2:lle)

500 g myskikurpitsaa kuorittuna ja paloiteltuna
1 tl kanelia
2 tl fariinisokeria
suolaa ja pippuria
1/2 dl oliiviöljyä

100 g vuohenjuustoa (chevré)

1 ruukku rucolaa
1 päärynä
1 sitruunan mehu

50 g cashew- macadamia- tai pekaanipähkinöitä
hyppysellinen chiliä tai cayennepippuria
2 rkl oliiviöljyä

kastike

1/3 dl oliiviöljyä
2 rkl balsamicoa
1 rkl juoksevaa hunajaa
tilkka sitruunamehua

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Levitä kurpitsakuutiot uuninpellille ja sivele ne oliiviöljyllä. Ripottele pinnalle kaneli, fariinisokeri, suolaa sekä pippuria. Paahda uunissa 10-15 min, kunnes kurpitsapalat ovat saaneet hieman väriä ja pehmenneet. Anna niiden jäähtyä.
2. Paahda pähkinät kevyesti paistinpannulla. Sirottele päälle oliiviöljyä, ripaus suolaa ja cayennepippuria. Anna jäähtyä ja vastusta kiusausta napostella näitä aperitiiviksi. 
3. Kuori ja viipaloi päärynä. Purista sen päälle sitruunamehua, jotta palat eivät tummu. 
4. Sekoita salaatinkastike.
5. Kokoa salaatti. Asettele jäähtyneet kurpitsakuutiot lautasille. Asettele päärynänviipaleet niiden päälle ja murenna vuohenjuusto niiden lomaan. Lisää rucola ja ripottele päälle paahdetut pähkinät. Kaada salaatinkastike annosten päälle juuri ennen tarjoilua.

Glorian viinisuositus oli: Nederburg Sauvignon Blanc –valkoviini (n. 10 €)