Näytetään tekstit, joissa on tunniste GoPro-kuvat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste GoPro-kuvat. Näytä kaikki tekstit

torstai 27. marraskuuta 2014

Kuvausretki Utön tyrskyihin


Ah, energisistä meren tyrskyistä pääsimme nauttimaan 8. elokuuta Utössä. Tyrskyjen kuvausretkeen varaustauduttin huolella - vain eväät unohtuivat. Siis eväät! Miten niin tärkeä asia voi unohtua?



Ihminen on aika pieni täällä pikkuisenkin meren äärellä.





Mies laskettiin kiipeilyvaljaissa varmistusköysien varassa liukkaille kallioille kastumaan, mukanaan GoPro-kamera hiilikuitukeppiin kiinnitettynä.






Voih - pieni pettymys: meillä oli unohtunut GoPro-kameraan asetus, jonka mukaan se nappasi kuvan automaattisesti joka neljäs sekunti. Sillä frekvenssillä emme tietenkään saaneet napattua isoja tyrskyjä, mutta parhaat hetket tallentuivat kuitenkin omiksi muistoiksi. Kalliot ja kuohut ovat joka tapauksessa lumoavia ja tässä vähän retken kuvasaaliita...











Oli muuten aivan ihana päivä tällä pyöreällä planeetalla!



tiistai 11. marraskuuta 2014

Hyljesafaria kauden päätöspurjehduksella


Viime torstaina tänne satoi ensilumi, eikä se suostunut sulamaan vielä lauantaiksi pois. Meidän oli tarkoitus lähteä lauantaina kauden viimeiselle yöretkelle, mutta rannassa meitä odotti surullisen jäinen veneenkansi ja tuuleton meri.



Ajolanranta näytti aika tyhjältä. Muutama moottorivene reissaa vielä ja Kaminamin lisäksi parissa pienessä veneessä on vielä purjeet paikallaan. Mies kyseli lokakuussa Ajolan työntekijöiltä että pitäisikö meidän nostaa vene. Saimme luvan seilata niin kauan kuin haluamme - kaikki sujuu. Että on tämä senkin puolesta ihan mahtava kotisatama! Tyhjensimme lauantaina Kaminamista kaikki mökkeilykamppeet ja se kelluikin taakasta päästyään muutaman sentin ylempänä.



Isi-Kipparin kanssa vietettiin isänpäivää jo aaton aattona, joten varsinaisena isänpäivänä pinkaisimme kauden viimeiselle päiväpurjehdukselle. Lämpöä oli hulppeat +10 ja merivesikin oli vielä +8 asteista. Taivaalla oli muhkeat harmaat pumpulipeitteet säätelemässä valoa.



Leppoisaan 4-5 m/s sivuvastaiseen tuuleen seilaaminen oli rentouttavaa ja olimme oikein hyvillä mielin. Lokakuu on selkeästi vielä purjehduskautta, mutta jokainen mahdollisuus marraspurjehduksille on ihanaa ekstraa sen päälle.





Maisemien siniharmaat sävyt kerrostuivat kauniisti. Suklaa oli vähän kohmeessa, mutta dippaamalla sitä kuumaan kaakaoon siitä tuli erinomaisen tahmeaa ja taivaallista lounasmönjää.




Olin juuri kitissyt: "Misä ne kaik eläimet ny ova?", kun yli kaarteli merikotko. Siitä en saanut hyvää kuvaa, mutta heti kotkon kadottua metsien taa näin Kekkosta muistuttavan hahmon meressä ja tein virallisen hylje-ilmoituksen Kipparille.




Kippari ohjasi loivassa kaarteessa lähemmäs hyljettä, joka napitti meitä kiinnostuneena, eikä turhia ujostellut.
Kun Kaminami ohitti sen, seurasi hylkeen katse perässä. Ihana tuo pönäkkä kolmoisleuka...





Sen jälkeen tajusimme osuneemme keskelle hyljeperhettä, sillä väylän toisella puolella meitä pällisteli vielä kaksi tuhisevaa kuonoa. Kumpikohan lajike tämä pitkäkuonoinen hylje nyt olikaan?





Kävimme kääntymässä kotirännin päädyssä, eli teimme sellaisen reilun 20 mailin ulkoilulenkin. Paluumatkalla tuuli voimistui ja sivutuulipuuskissa puhalsi 7-8,5 m/s. Taulukoiden mukaan olisimme liidelleet codella siinä tuulessa 9 solmun vauhtia, mutta fokalla jäimme tavoitenopeudesta 8,5 solmuun. Se riitti meille oikein hyvin tänään, sillä halusimme myös katsella maisemia ja eläimiä sekä nuuhkia rauhassa merituulia varastoon.



Hyljeperhe kurkki meitä samassa kohtaa paluumatkallakin. Hassut... Lisäksi näimme vielä yhden hylkeen aivan lähellä kotisatamaa. Otus katsoi meitä ensin väylän reunalta ja ohitettuamme sen, se ui vielä peräämme pällistelemään Kaminamia. Lisäksi meitä ilahdutti se, että joku toinenkin oli lähtenyt tänään seilaamaan.



Ilta hämärtyi jo kello 16 aikoihin ja ensi viikonlopusta alkaen on luvattu pidempää kylmää jaksoa (talvi?), joten tämä on ihan hyvä aika lopetella kautta.



Kotisatamassa purimme Kaminamista purjeet ja köydet pois ja veimme loppuja tavaroita kotiin. Oli mukavaa tehdä se nyt lämpimänä päivänä, sillä jos olismme purkaneet venettä lauantaina, olisimme kaivaneet skuutteja lumisohjosta sormet kohmeessa. Tälle viikolle jäi vielä maston purku, siivous, ulkopesu ja nosto.



Puuhakkaan päivän päätteeksi katsoimme ansainneemme pizzat. Pohdimme siinä, että viitisen kuukautta tässä pitäisi nyt jotenkin sätkiä kuivalla maalla. Tietysti monenlaista venehommaa riittää pitkäksi aikaa. Lisäksi netistä voi off-seasonin aikana seurata Volvo Ocean Racea (Go SCA!), Route du Rhumia (Go Ari!) ja pian myös ARC:a (Go kaikki suomalaiset!). Kuten olen jo aiemminkin kertonut; meidän perheessä ei ole ikinä ollut päivääkään, etteikö jostain purjehdukseen viittaavasta puhuttaisi tai jotain siihen liittyvää tehtäisi. Ai niin ja onhan meillä joskus ollut jotain muutakin elämää! Pitäisiköhän kaivaa se jostain esiin...?




perjantai 7. marraskuuta 2014

Arktista marraspurjehdusta Lumikilla


Marraskuun ensimmäinen lauantai valkeni harmaana ja kuuraisena. Heräilimme anoppilan rannassa kahdeksan aikoihin ja ulkona oli vielä vielä hieman pakkasta. Kaiken kaikkiaan lauantaina jäätiin alle +5 asteen, mutta tuulikin oli iltapäivään saakka hieman eilistä kevyempi. Veneen kansi oli pysynyt sulana koko yön paahtaneen lämppärin ansiosta, mutta purjeiden suojapussit ja köydet olivat kuurassa. Hengityksemme höyrysi keveinä pilvinä.



Aamiaisen jälkeen piti kääriytyä päivän dress coden mukaisiin tamineisiin: kerrasto-villakerrasto-fleecekerrasto-hiihtopoolo-säärystimet-thermosukat-sadehaalarit-kevytuntsikka-karvalakki-snoukkarukkaset. Eipähän paleltanut koko päivänä kertaakaan.



"Cabin crew: take your positions for take-off" kuulutettiin Kaminamissa kello 9.30. Tässä minun poseeraukseni ja positioni. Siitä aloitimme työpurjehduksen, eli matkan kohti kotisatamaa samalla uutta laitetta testaten. Kokeiltavana oli tietyntyyppinen genaakkerin rullalaite, jonka toimivuudesta sekä vahvuuksista ja heikkouksista verrattuna sukan käyttöön on tulossa piakkoin oma postauksensa.



Tuuli oli kääntänyt yön aikana kylkeään ennusteen mukaisesti, joten  meillä oli myös kotimatkalle myötäistä ja sivutuulta. Totta puhuen pitkiä luovisessioita ei näillä lämpötiloilla enää toivoisikaan. Nostimme keulaan Lumikin - ison genaakkerimme - rullalaitteen kanssa ja taas tuli lämmin.



Tuulta oli alkuun 5-6 m/s ja puuskissa puhalsi 7-7,5 m/s. Ihan sopiva keli testauksille siis. Puuskissa en jaksanut vetää Lumikin skuutista käsin, olisi pitänyt pyörittää vinssillä, joten Kippari hoiti pääosin Lumikin skuuttausta ja minä niska kenossa isopurjetta.





Meillä oli hyvää tilaa lasketella ison purjeen kanssa. Saarten rannoissa pyöri muutamia kalastusveneitä ja ruotsinlaiva ajoi meitä jonkun matkaa takaa, mutta muuten meno oli huoletonta tutuilla tyhjillä vesillä.



Perjantaina oli pienempi purje ja enemmän tuulta, tänään isompi purje ja vähän vähemmän tuulta. Tulos oli melkein sama: laskettelimme lauantainakin mukavaa 8 - lähes 10 solmun vauhtia.



"Vuu-huuuu!" Jonkinlainen päivän vauhtiennätys tässä varmaan syntyi...




Katsoimme myöhemmin GoPro-videolta, että olimme olleet puuskissa vähän turhan varovaisia: purjeita ei olisi tarvinnut löysätä niin paljon. Tuokin asia olisi saattanut jäädä oivaltamatta, jos purjehdusta ei olisi videoita. Ehkä se kamera kamera kannattaisi oman oppimisenkin vuoksi kiinnittää sinne takakulmaan useammin...



Kotirännissä tuuli kääntyi sivumyötäiseksi ja otimme Lumikin alas. Fokalla ja isopurjeella seilatessamme meitä tuli jopa yksi purjevene ja yksi moottorivene vastaankin!



Joutsenet ovat vieläkin pysyneet kotikonnuillaan. Osalla on aika heiveröisen näköisiä poikasia... toivottavasti ne ehtivät vielä kasvamaan ennen pitkää muuttomatkaa. Pienempiäkin räpyttäjiä pyrähteli sinne-tänne merellä.




Yritämme päästä vielä lauantaina yhdelle pienelle yöretkelle Kaminamusella. 
Mukavaa viikonloppua!