Jouluviikko meni niin tohinoissa ja huilaillessa, että blogikin vietti viikon joululoman. Mutta nyt palataan elokuun alkuun, jolloin lähdimme ensimmäistä kertaa Kaminamilla ulkomaille; hih - ihan Ruotsiin saakka.
Suunnitelmissa oli purjehtia Ruotsin ainoaan merikarhusatama Särsöhön Tukholman saaristoon ja sinne olisi Maarianhaminasta matkaa reilut 50 mailia. Keskiviikkoaamuna 5.8. meillä oli kello herättämässä jo aikaisin, mutta olin nukkunut niin vähän, että puhaltelin sängynpohjalla vielä tunnin ja niinpä starttasimme matkaan vasta yhdeksän jälkeen aamulla. Huonona aamuna totean aina: "Ei kiirettä, kyllä Kaminamilla ehtii". Karhukaverimme olivat jo menneet edeltä samaan suuntaan. Lähtiessämme avomerellä tuuli jo ennusteen mukaisesti 10-11 m/s, mutta alkuun pääsimme saarten suojissa 6-9 m/s sivuvastaiseen tuuleen. Ensimmäinen reivi oli kuitenkin viritetty sekä isopurjeeseen että fokkaan valmiiksi.
Muistan sen hetken kun tämä kuva otettiin: olin päättänyt olla valmis seikkailuun, tuli mitä tuli, vaikka vähän jännitti tällainen ensimmäinen pidempi avomeren ylitys. Jos sääennusteen 10-11 m/s sivutuuli pitäisi paikkansa, kaiken pitäisi mennä helposti, mutta jos tuuleekin enemmän kuin ennustettiin ja nousee kunnon aallokot, niin voi tulla vähän jännää - ainakin minulle...
Kobba Klintar, tai kuten me sitä kutsumme "Ålannin Pyramidi", on viimeinen Ahvenanmaan maamerkki Ruotsiin lähtiessä ja se näkyy vielä kauas avomerelle. Se saattelee ystävällisesti tönöttäen matkaan ja tervehtii samaaan tyyliin taas palatessa. Kobba Klintarilta suuntasimme avomerelle 9-10 m/s sivutuuleen.
Oi mitä hienoa aavaa vettä edessä! Ilo irti pikkumerestä! Vaikka isoa aallokkoa ei ollutkaan, niin vettä lensi jatkuvasti kannelle ja oli puettava sadetakki päälle. Jonkun verran kuitenkin keikutti, koska puin lisävaatteet lattialla istuen. Alla oli yli 200 metriä vettä.
Harvemmin pääsi sellaiseen "Olemme ihan kahdestaan koko maailmassa" -fiilikseen, kun laivoja suhasi näköpiirissä jatkuvasti. Me saaristopurjehtijat osasimme kyllä taas arvostaa avointen vesien tasaisia tuulia. Ei tarvitse säätää niitä purjeita kolmen sekunnin välein, kuten yleensä kotivesillä.
Tunnin kuluttua startista purimme fokasta reivin pois. Se olikin laitettu etukäteen siltä varalta, jos tuulta olisi kuitenkin ollut reilusti yli 10 m/s tai äkäisempiä puuskia. Pari tuntia startin jälkeen taivas tummui ja alkoi satamaan hieman vettä. Etenimme ihan hyvää matkavauhtia isopurje edelleen reivissä: 7- reilua 8 solmua, ja puuskissa reilua 9 solmua. Voimakkaimmat tuulet tulivat rintaman mukana ennen puolta päivää: reilua 11 m/s ja samalla aallokkoa oli vähän enemmän. Isompi aalto iski Kaminamin kylkeen niin kovaa, että sisällä käydessäni huutelin jo miehelle kannelle: "Mihin me törmäsimme?" Hiilikuituisessa kaikukopassa se kuulosti kuin kiveen olisi jymähtänyt. Mies vain nauroi ja Kaminami lähti kirimään aallossa menettämäänsä uimavauhtiaan takaisin.
Kun tuuli ja aallokko olivat kovimmillaan tuli tietysti just sillä hetkellä ihan pakollinen pissahätä. Mies koitti hillitä Kaminamin kippailuja puuskissa, kun minä riisuin ensin lattaialla istuen sadevaatekerrokset, taiteilin vessassa ja istuin taas lattialla pukemassa. Siinä sisällä ollessani alkoi kummasti närästämään ja mieleen tulvi edellisen illan grillatut kasvikset ja vuohenjuusto. Illalinen oli siis hyvä, mutta nyt se palautui mieleen jossain kummallisessa etovassa merkityksessä. Kömmin ulos kannelle ja olo koheni heti. Se taisi olla siis orastavaa merisairautta, joka yritti iskeä sisällä ollessa ja meni onneksi heti ohi kun tulin ulos. Joka tapauksessa kahvin juominen just ennen aallokossa keikkumista ei ehkä ole järkevää, jos on yhtään taipumusta närästelyyn.
Tämä reilun parin minuutin videopätkä on kuvattu heti parhaimpien puuskien jälkeen, kun joku muisti laittaa taas GoPron töihin. Matka taittui reippaasti vielä tässäkin, tuuli ulvoi ja sade oli alkanyt kevyenä. Minä kömmin hieman huonovointisena kannelle ja kerron Kipparille kammottavista ruokamielikuvistani. Gyropilottimme osasi muuten ohjata oikein hyvin avomerelläkin. (Video taitaa näkyä paremmin, jos sen katsoo Youtuben puolella.)
Reippaampaa tuulta kesti vajaan tunnin ja puolilta päivin sade voimistui samalla kun tuuli hiljeni 5-8 m/s. Kello 12.20 Tuuli heikkeni edelleen, kääntyi vastaiseksi ja edessä häämöttävän Tukholman saariston yllä salamoi. Laskimme purjeet ja ajoimme koneella saarten suojiin. Ihan kiva että tuulta riitti kuitenkin koko avomeriosuudelle. Olin vähän yllättynyt siitä, kuinka lyhyt on se hetki Ahvenanmaan ja Ruotsin välillä, jolloin ei näe kumpaankaan suuntaan rantaa.
Kello 13 satoi jo täysillä ja näkyvyys oli huono. Kytkimme vastaanottavan AIS:n päälle, jotta saimme tietoa ainakin isompien laivojen liikkeistä. Samaan aikaan läppärillä pyörivä navigointiohjelma meni taas jumiin. Liittimissä on kosketushäiriötä, joka joskus korjaantuu taikaropeloinnilla, mutta yleensä jos on muista syistä hankalampi tilanne, niin juuri silloin mikään loitsu ei auta. Tänään oli otettava varanavigointijärjestelmä käyttöön, eli Navionicksin ohjelma tabletin omalla GPS:llä. Siinäkin oli oma haasteensa, sillä kunnon sateessa kosketusnäyttö tulkitsi pisarat milloin minäkin käskynä sekoittaa koko näyttö. Salaman ja jyrähdyksen välillä oli näihin aikoihin 6 sekuntia.
Vajaan tunnin koneajon jälkeen pääsimme vielä purjeilla noin 8-10 m/s myötätuuleen. Reippaasta sateesta kehittyi samalla rankkasade. Sytytimme kulkuvalot ja tähystimme tarkkaavaisina. Etenimme myötätuuleen 6-7 solmun vauhtia pelkällä isopurjeella, samalla kun salamat paiskoivat taivaalla ja AIS piippaili jatkuvasti laivoista varoitellen. Kun näkyvyys parani taas Kapellskärin paikkeilla, nostimme fokankin keulaan ja pääsimme mukavaan 8-9 solmun vauhtiin 11 m/s tuulessa. Viisi tuntia seilattuamme rentouduimme nauttimaan myöhäisen lounaan; ne normaalit sämpylät ja suklaapatukat - mutta kyllä maistui!
Yxlanin ja Blidön välisessä kapeassa suntissa laskimme purjeet ja ajoimme viimeiset puolitoista tuntia koneella kapeita uusia reittejä. Sää kirkastui ja tuuli hiljeni. On nämä Tukholman saariston huvilat komeita...
Vastaan tuli ruotsalaisveneitä, jotka lähinnä kelluivat paikallaan purjeet ylhäällä, mutta kukaan ei näyttänyt tuskastelevan vauhdin puutetta. Siellä herkuteltiin ja pratattiin rennosti yhdessä oleskellen. Just jåå... kelluvat olohuoneet liikkeellä... Luulin ensin että Ruotsissa ei kuulu tervehtiä lapa ojossa toisia veneitä, koska monissa veneissä päät kääntyivät vain tuijottamaan Kaminamia. Lopulta tuli vastaan muutama sellainenkin vene, josta ensin moikattiin ja vasta sitten ihmeteltiin Namusta.
Saimme vielä paikan merikarhujen Särsöstä kello 16.50. 53 mailin matkaan kului lopulta 7 tuntia 40 minuuttia. Matkasta tulimme reilusti yli puolet purjein - käytännössä koko avomeriosuuden. Kaverivene oli ehtinyt tietysti meitä ennen, ja pääsimme sen viereen kuivattelemaan märkiä kamppeitamme. Särsö on hyvin erikoinen satama ja siitä liikkuu paljon hurjia kertomuksia, mutta siitä lisää ensi kerralla...
Iloista uuden vuoden juhlintaa
ja
onnea tulevalle kaudelle 2016!