Reippaasti luovien Vuosnaisten satamaan

Perjantaina oli vapaata ja lähdimme heti aamulla matkaamaan vienoon tuulenhenkäykseen kohti Kustavin Vuosnaisten satamaa. Vaikka matka ei alkuun oikein edennyt, sopivat kevyet olosuhteet hyvin K-koeveneessä tehtäviin testauksiin. Tällä kertaa vuorossa oli genaakkerin rullalaite. 

Kolmessa kokeiluissa pikkugenaakkeri saatiin 2-3 m/s sivumyötäisessä auki ja takaisin rullalle suhteellisen sujuvasti. Neljäs kokelu tehtiin 3-4 m/s sivutuulessa ja silloin genaakkeri tuli rullalle, kun siitä päästi kaiken vedon irti. Nämä ovat vähän makukysymyksiäkin, mutta taidamme olla perhepurjehduksilla enemmin sukan kannattajia, vaikka se vie osan genaakkerin topista pois pelistä. UV:lle arkaa genaakkeria ei tosiaan voi säilyttää tuolla rullalaitteella. Rulla on vain yksi tapa avata ja kerätä purje. Purjehduksen päätyttyä genaakkeri pakataan rullana purjepussiin.

Tyynen ja myötäisen alkumatkan aikana ehti testausten ohella myös nauttimaan aamupäivän kaffen ja ahmimaan merimaisemia muistoiksi talvipäivien varalle.

 

Mies oli pahoillaan siitä, ettei puomin korkeuden mitoituksessa oltu huomattu laskea pituuteeni nutturavaraa. Voivoivoi... siinä on nyt vaarana, että kampaus menee jiipissä sekaisin!

 

Suurimman osan matkasta pääsimme luovimaan. Alun kevyessä tuulessa (2-4 m/s) emme käyttäneet vesipainotankkejakaan. Iltapäivällä tuuli kuitenkin voimistui 5-8 m/s, puuskissa 9 m/s, ja keijuveneemme tarvitsi sekä vesipainot että reivin fokkaan.

Urku auki ja vauhtiin - kirjaimellisesti: Kaminamin takastaagi ujeltaa sopivissa tuulissa sellaisella syvällä tenoriäänellä että korvia kirvelee. Luovivauhti oli 6,6 -8 kn välillä ja huippunopeus sivuisemmalla tuulella 8,13 kn (SOG) 8 m/s tuulella.

 

En tiedä mitä ajattelimme, kun aamulla kotoa lähtiessämme oli lämpöä +13 ja lähdimme shortseissa ja ohuissa pitkähihasissa luovimaan... Se on just tätä olla aikuinen: äiti ei ole sanomassa että nyt villahousut ja pipo. Pitää olla uhmakas loma- tai purjehdus-peikko ja pitää oma päänsä. Kesken vauhdikkaan luovin ei enää oikein malttanut lähteä pukemaan...

 ... mutta pakkohan se lopulta oli.

Seitsemän tunnin seiluun jälkeen saavuimme Vuosnaisten satamaan. Purjeveneille on vain muutamia paikkoja, mutta onneksi saavuimme sopivasti yhden veneen lähtiessä, emmekä joutuneet änkemään leveäpeppuista babyamme mahdottomaan väliin. Tällä kertaa rantautuminen ei ollut niin sykettä nostattava seikkailu: mies ajoi ja minä heitin keulaköyden vastaanottajalle.

Kun Kaminami oli pakattu nautimme ansaitut Light Sprite - Light Beer -juomat. Makuaistini kertoi,  että aurinkoisesta säästä huolimatta alkaa olla jo lämpimämpien juomien ja mausteisempien ruokien aika. Perjantai-iltana sujahti uuniin kotona valmistettu runsastäytteinen pizza ja kylläpä ruoka maistuikin! Tällaisena iltana ei ruokapöytäkeskusteluja kauheasti kaivata.

Vedimme jalkoihimme uudet lämpöiset villasukat ja kotoilimme leppoisasti. Vaikka oli perjantai, emme jaksaneet lähteä Club Kaminamin tanssilattialle, vaan ilta kului jutellessa, lueskellessa ja iltakaakaon kanssa nautitun omppupiirakan parissa.

Yöllä oli kaunis kuutamo ja rannan valot heijastuivat tyynestä merenpinnasta kutsuvasti. Vielä enemmän kuitenkin kutsui oman vene ja keulapedin viileä pehmeys. Odotimme jo seuraavaa päivää ja viikonlopun pääkohdetta: Isokarin majakkasaaren näkemistä.