Venemessut 2015 - pientä shoppailua

Venemessut tuli kierreltyä viime lauantaina ja sunnuntaina ja sen myötä alkoi tulevan purjehduskauden odottaminen jo polttelemaan! Tässä tulee nyt alkuun pieniä shoppailuvinkkejä niistä tuotteista, joista itse innostuin. Muista messutunnelmista kerron lisää vähän myöhemmin tällä viikolla.

Vanhoista purjeista on tehty jo pitkään erilaisia kasseja. Useimmiten ne ovat olleet valkoisia, sporttisen kesäkassin oloisia. Uudet tuulet ovat tuoneet nyt paremmin talviseen kaupunkimaisemaan sopivia tummista kisapurjeista valmistettuja ja jopa keinoturkiksin koristeltuja purjekangaskasseja. Näillä Kapteenskan myymillä 727 Sailbageillä on myös omat yksilölliset tarinansa, joita voi lukea kassien sisältä löytyvistä lapusta. Onpa hauska tietää, missä oma kassi on seilannut edellisessä elämässään!

Purjekankaista valmistetaan myös herkullisilla yksityiskohdilla maustetuja Cuba & Co takkeja. Kuulemma kaikkein kuluneemmista purjeista ommellut takit menevät kaupaksi ensin, koska ne ovat sopivasti pehmenneitä. Myös jokaisella takilla on tarinansa, joka löytyy sisäpuolen lapusta. The Ellen MacArthurin kisapurjeesta tehty takki oli myyjän mukaan myyty Englannissa huimaan hintaan ja summa lahjoitettiin hyväntekeväisyyteen. Takit löytyvät messuilla Muston tuotteiden kyljestä.

Pidä Saaristo Siistinä  -osastolta ostin kivan setin messutarjoushintaan: luontoystävällisen Roope tiskiaineen sekä ison siivousliinan, jonka pintaan on koottu monia hyödyllisiä vinkkejä luontoystävälliseen siivoamiseen. Nyt etikat, ruokasoodat ja ruokaöljyt käyttöön ja vähän martta-asennetta!

Ocean Spiritin  osastolla oli esillä muun muassa uusia ihania veneastioita, joihin en kuitenkaan langennut, koska meillä on toisenlaiset ihanat jo ennestään. Sen sijaan ostimme jo vähän ennen messuja Ocean Spiritiltä nämä Gripsholmin mikrokuituiset pussilakanasetit synttärilahjaksi Äiti-Kipparille. Keinokuituinen lakana tuntui ensin ajatuksena vähän vastenmieliseltä, mutta hypistellen näiden satiinikudottu pinta onkin ihanan sileää ja pehmoista! Ocean Spiritin Arjan mukaan veneilijöiltä on tullut näistä lakanoista pelkästään hyvää palautetta. Ne ovat kylmän kostealla ilmalla kuivat ja lämpöiset, toisin kuin puuvillalakanat. Hikisinä helleöinäkään ne eivät tunnu tahmean nihkeiltä. Arja vinkkasi, että jos nämä kuivaa kuivausrummussa, kannattaa käyttää pesun yhteydessä huuhteluainetta ja valita oikea rumpukuivausohjelma sähköistymisen välttämiseksi. Itse tykkäsin kovasti noista koordinaatti-kuoseista, joita löytyy sekä harmaina että sinisinä. Ensi kaudella kuulen näistä vielä Äiti-Kipparin kokemukset.

Messuilla oli tietysti myynnissä myös näitä tunnelmallisia majakkamukeja. Jos en Muumi-fanina olisi jo haalinut merellisiä muumimukeja, keräilisin ilman muuta näitä. Hymyilytti joka kerta Erottajan Majakan osaston ohi kävellessäni!

Nämä kuvataitelija ja venemestari Mari Teerinkosken maalaukset puuveneen kappaleiden rosoisille pinnoille hurmasivat Venemestari-lavan taustalla. Työt ovat myynnissä, mutta en kysynyt hintaa.

Veneen turvavarusteiden osalta kuuluu mielenkiintoisia uustisia: LED-soihtu on nyt virallisesti hyväksytty osittain korvaamaan perinteisiä pyroteknisiä soihtuja Suomen Purjehdus ja Veneily ry:n vuoden 2015 katsatusohjeissa (katso lehdistötiedote). Mieluummin pitäisin merihädässä tuollaista pitkään toimivaa ja kuumenematonta LED-soihtua kädessäni kuin palavaa hätämerkkiä. Odeo Flare LED-soihtu valittiin vuoden veneilytuotteeksi jo 2013, mutta ensi kaudella sillä voi siis virallisesti korvata osan perinteisistä soihduista. Tuotetta myy John Nurminen Marine (kuva löytyy täältä).

Kiitokset Venemessujen organisaatiolle bloggaajapassista ja

 näytteilleasettajille mukavasta suhtautumisesta kameran kanssa osastoilla pyörivään bloggaajaan!

Pelastetaan maailma - ainakin Itämeri - tai osa siitä...

Nyt on Itämeren suojeluun osallistuminen helpompaa kuin heinänteko. Äänestämällä suosikkiasi vanhoista pankkien säästölippaista olet mukana tukemassa Itämeren suojeltua. Samalla saat kokea pienen nostalgisen hetken lapsuuden säästöpossuja katsellessa. Ehdokkaista muuten puuttui yksi suosikkini: Sästöpankkien puna-keltaiset ja puna-mustat peikot. Nordea lahjoittaa kaikkien kertyneiden äänien perusteella summan  Puhdas Itämeri -hankeeseen Tänään lahjoitusrahaa oli kertynyt jo pitkälti yli 7 000 €. Tavoitteena on kerätä 15 000 €. Äänestämään pääset tästä linkistä: http://kampanja.nordea.fi/150/kilpailu.php

John Nurmisen säätiön Puhdas Itämeri -hanke jakautuu pienempiin hankkeisiin:

• Puhdas Meri -hankkeet keskittyvät rehevöitymisen torjuntaan.
• Tankkeriturva-hanke pyrkii öljykatastrofien ehkäisemiseen kehittämällä Suomenlahden tankkereille uutta ennakoivaa navigointipalvelua.

                      

Genaakkerituulia hattarapilvien alla

Tänään oli hieno päivä merellä! Kiersimme Isi-Kipparin perinteisen saaristolenkin hattarapilvien välistä pilkistelevän auringon alla. Suotuisan tuulensuunnan ansiosta nostimme paluumatkaksi genaakkerinkin tuulettumaan.

Reitti oli kartalta väyliä pitkin mitattuna 33 mailia, mutta koska ei tarvinnut luovia ja oikaisimme vähän, kertyi maileja 31 ja aikaa reissuun kului vain viisi tuntia. Tuuli noudatti aamun ennusteita eli puhalsi 4-7 m/s. Tällä kertaa ei päässyt tulemaan orpo olokaan, sillä parhaimmillaan näköpiirissä oli samanaikaisesti nelisenkymmentä purjevenettä. Jotenkin siitä tulee hyvä mieli, että niin moni muu on jakamassa tätä mukavaa kokemusta hienona päivänä.

Olin paljon ruorissa, mutta leppoisa keli houkutteli myös vähemmän kehittäviin oheistoimintoihin: kameralla leikkimiseen, tyhmien kysymysten kyselemiseen Isi-Kipparilta, pitkään lounas- ja kaffetaukoon ja öh…jopa joidenkin vastaan tulevien purjeveneiden omistajien selvittämiseen purjenumeroiden perusteella. Aamusta tuuli oli vastaisempi ja sumu teki ilmasta koleamman, joten vaatetusta, ja erityisesti pipotusta, käytiin säätämässä sisällä useampaan otteeseen. Paluumatkalla, myötäisemmällä tuulella, saikin taas vähentää päällimmäistä kerrosta ja lähes rentoutua.

Mies ehti nykäistä genaakkerin ylös sukan kanssa sillä aikaa kun valmistelin lounasta pentterissä. Olin siitä aavistuksen näreissänikin ja myöhemmin änkesinkin mukaan keulakannelle ottamaan sitä alas. Siinä ei sitten ollutkaan paljon tekemistä. Genaakkerin trimaamisesta juttelimme, mutta miehet hoitivat sen käytännössä kun minä tyyräsin.

Perhevene ei ole ollut vielä tällä kaudella yöretkillä, joten sen varustelukin on vaiheessa. Päiväpurjehduksilla emme oleskele sisätiloissa käytännössä lainkaan. Astioina käytämme kertsareita ja ruuat kokkaamme valmiiksi etukäteen. Tänäänkin söimme ja kahvittelimme vauhdissa ja siinä ei kattauksilla hienostella. Miehiä nauratti, kun olin laittanut mukin pohjaan kynällä kunkin etunimen alkukirjaimen merkiksi. Tarkoituksena oli siis säästää vähän luontoa tarjoamalla samoista mukeista ensin Pommacit pizzan kanssa ja perään kaffet tai kaakaot. Kun sitten nauroivat, niin kehoitin olemaan tarkkana myös pullan valinnassa, siillä niidenkin pohjissa saattaa olla nimikirjaimet ;)

Matkalla ohitimme Innamon itäpuolella sijaitsevat merimetsoyhdyskuntien tuhoamat ”kummitussaaret”, eli Stora Äggskärin ja Lilla Äggskärin. Toivottavasti merikotkakannat eivät pääse ainakaan nykyisestään hiipumaan…

Stora Äggskär ja Lilla Äggskär

Reissusta jäi hirmuisen hyvä mieli, mutta kumma miten paljon unihiekkaa tuolla merellä pöllyää…

Maailman muovivaltameret

Meillä keskusteltiin eilen Sailing Anarchyn viime viikolla julkaisemasta jutusta maailman merien tilasta. Jos ilmastonmuutoksen todellisuudesta ja syistä vielä kiistellään erilaisin verukkein, niin maailman merien muovisaasteiden osalta syyttävä sormi osoittaa kiistatta ihmiskuntaa. Vaikka tämä ei vielä ole keskeisin ympäristöongelma Itämerellämme, niin muovikassien ja -pullojen huoletonta kuluttamista voi miettiä kahdesti.

(kuva: Chris Jordan)

Muistan kun näin jossain lehdessä (ehkä Imagessa) Chris Jordanin vaikuttavat valokuvat merilinnuista, jotka olivat syöneet muovijätettä ja kuolleet. Myös telkusta on tullut luontodokkareita defiineistä, pingviineistä, merikilpikonnista ja muista merten asukeista, jotka ovat vammautuneet tai kuolleet sotkeuduttuaan muovijätteeseen. Pistää miettimään.

Valtamerten muovilauttojen sijainti (kuva: wikipedia)

Tässäpä pieni tiivistelmä Sailing Anarchyn tekstistä 4.5.2012:

Muovia merellä

• Pohjoisella Tyynellämerellä on niin suuri roskalautta, että sillä peittäisi Australian 3 metrin kerroksella. Sen lisäksi muilla valtamerillä kelluu neljä suurta roskalauttaa.
• Maailmassa käytetään 50 miljardista triljoonaan muovipussia joka vuosi. Nämä muovipussit aiheuttavat vuosittain yli 100 000 merieläimen kuoleman tukehtumisen tai pussiin sotkeutumisen myötä. Uhrilukuun voi vielä lisätä miljoonan merilinnun kuoleman. 
• Maailmassa juodaan vuosittain 200 miljardia litraa pullotettua vettä, mikä tuottaa ympäristöön 20,5 miljoonaa tonnia kasvihuonekaasuja. Lisäksi jokaisen vesipullon valmistamiseen käytetään öljymäärä, joka täyttäisi 25% pullosta. Vain 30% maailman muovisista vesipulloista kierrätetään.

 
Muuttaisitko tapojasi, jos tietäisit, että meret tuottavat 60-80% maailman käyttämästä hapesta ja että nykyiset tapamme tappavat meret hiljalleen?
 

Mitä voit tehdä?

• Muovikassien sijaan voit käyttää muita, useaan kertaan käytettäviä kasseja. Jos kuitenkin käytät muovikasseja, pidä huoli että ne eivät päädy mereen.
• Muovipullovesien juojien on hyvä pohtia, miksi vesipulloihin on merkitty parasta ennen päiväys? Vesi itsessään ei ”pilaannu”, mutta muovipullosta liukenee siihen ajan myötä myrkkyjä, mm. bisfenoli A:ta (BPA). Muovipullon asemasta voit käyttää uudelleentäytettäviä, myrkyttömiä vesipulloja ja –kanistereita.

(kuva: Marinesight)