Kaminamin kausi 2017 on alkanut!

Kaminamunen laskettiin tänä vuonna veteen heti pääsiäispyhien jälkeen 18.huhtikuuta, siis viisi päivää myöhemmin kuin viime kaudella. Kaminami rikkoi masullaan suojaisan kotisatamamme Ajolanrannan merenpintaan aamulla muodostuneen jääkerroksen. Mies joutui itse asiassa tosissaan murtamaan jäätä poijuhakojen ynnä muiden kanssa, että sai Namusen parkkiin omalle paikalleen, Siiinä sitä sitten laiteltiin hiljalleen kuntoon niinä vähinä vapaailtoina, mitä viikossa on ja välillä pideltiin lumi-, rae- ja räntäkuuroja sekä kovia tuulia kotosalla lämpimässä. Olihan se toki tiedossa, että eivät nämä "aloitetaan kausi pääsiäisestä" -vuodet loputtomiin jatku. Nuo muutamat kotisataman merikarhut ovat tietysti jo seilanneet jäitä ja hyisiä kelejä uhmaten kaiteet ja nenänpäänsä jääpuikoilla jo jonkun aikaa. En tiedä millä he pysyvät purjehtiessaan sulana näissä alkukevään lämpötiloissa...

Vapun säät olivat todella raakoja täällä Turun-Seudulla, mutta vapunpäiväksi saimme sekä veneen kuntoon että lämpöä. Tuulta ei tosin ollut suurimman ajan päivästä kuin henkäys, mutta pääasia että pääsimme vihdoin merelle ja saimme testattua että kaikki toimii. Mittareita ja ohjelmistoja on päivitetty ja sen jälkeen mittareiden uudelleenkytkennässä ja niiden välisen yhteispelin säädöissä on ollut haasteita. Yksi mittareista kieltäytyy toistaiseksi tiimityöstä, mutta sitä ei vielä cruisaillessa kaivatakaan. Muuten kaikki toimi hyvin heti alusta saakka.

Ensipurjehduksen perusteella tuli sellainen tunne, että emme olleet juuri ehtineet ruostua "talviterään" muutamien kuukausien aikana. Yhteistyö sujui kaikissa tehtävissä saumattomasti, siinä missä viime vuoden loppukaudestakin. Rutiinit lähtivät mukavasti pyörimään, askeleet löytyivät heti ja tavarat olivat oikeilla paikoillaan.

Kaminami ui mukavasti keveissäkin tuulissa. Purjehdimme kotiränniä etelään, lähinnä codella luovien ja kun käännyimme saamaa reittiä takaisin, oli tuuli kääntynyt taas vastaiseksi. Tuolla meidän Codella voi siis luovia heikoissa tuulissa. Jonkun mukavan puuskankin saimme, niin että pääsimme vähän vauhdin makuun. Onpa tätä ollut ikävä!

Merellä kaikki oli ihanaa: veden liplatus veneen perässä, tuulen suhina, lintujen katselu, veden pinnassa läikehtivä aurinko, sininen taivas ja kaikki se valo! Kolmen ja puolen tunnin lenkin jälkeen olimme niin myrkyttyneitä raittiista ilmasta, että halusimme vaan päiväunille. Tuollainen terveen väsymyksen tunne on ihana ja se lähtee lepäämällä. Tästä se taas alkaa...

Kiitoksia kaikille lukijoille kyselyistä ja toiveista blogin aktivoitumisesta, yritetään taas ehtiä ja jaksaa... Tänä viikonloppuna olimme kauden ensimmäisillä yöretkillä ja niistä lisää seuraavaksi.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille, 

toivotaan että kevät etenee vauhdilla!

Alkukausi tiivistettynä

Kiitokset kaikille yhteydenotoista, on mukavaa olla kaivattu, vaikka syy pidempään taukoon bloggaamisesta oli henkilökohtainen aika-energiakriisi. Elämä alkaa nyt tasoittumaan ja Kaminamin neljäs kausikin on jo alkanut, joten eiköhän tässä taas päivitellä blogiakin.

Kaminami laskettiin veteen jo 13.4. Tänä vuonna se oli liian aikaisin. Sen jälkeen satoi kahtena viikonloppuna vaakasuoraan rakeita ja kolmantena tuli lunta kinoksiksi saakka ja lämpötilat olivat sen mukaiset. Ensimmäisen viikonloppupurjehduksemme teimme äitienpäivän viikonloppuna 6.-8.5. upean kesäisissä säissä, joskin hiljaisissa tuulissa.

Kaminamin kanssa ei ollut ihmeempää kesäterää, paitsi alkuun autopilotti ei toiminut ja varauduimme jo viettämään ensimmäisen retkiyömme kotisatamassamme. Pian irronnut tuulidatan johto löytyikin ja pääsimme mukavasti matkaan. Muuten kaikki toimi hyvin ja rantautumisetkin sujuivat ihmeen rutiinilla.

Muistin kyllä koko talven, että merellä on ihanaa, mutta silti yllätyin taas kuinka kamalan ihanaa se voi olla! Olimme kuin nuo tuossa omassa veneessämme...

Lähin merikarhusaari Härjänmaankari majoitti tuolloin perjantaina seitsemän venettä, joukossa vähän tuttujakin. Haahkat naukuivat kumeasti rannassa, grilli tuoksui, sauna lämpeni ja aurinko valaisi iltaa tunnelmallisesti. Ei siinä oikein tiennyt miten päin olisi ollut.

Olen melkein kuin viime vuonnakin, paitsi vuoden vanhempi ja tukka on kasvanut villisti (terkkuja Avantgarden Jonnelle, olen tulossa jossain vaiheessa leikkaukseen). 

Meille on tullut tästä hyvin odotettu traditio: jos lähdemme perjantaina purjehtimaan, syömme itse tehtyä pizzaa ja kaali-ananassalaattia. Pizza lämpiää iltamyöhään nopeasti uunissa ja on yhdenlainen viikonlopun aloituksen juhlistus. Sen kanssa nautitaan kotka-olut puoliksi, Spritella lantrattuna ja pökerrytään tyytyväisyydestä.

Pienikin annos meri-ilmaa teki tehtävänsä, menimme nukkumaan pian lipunlaskun jälkeen ja nousimme ylös 12 tunnin kuluttua lauantai-aamuun. Omassa kokemusmaailmassani vain joku hotjooga voi olla vastaavanlainen nollaus keholle ja mielelle kuin tällainen purjehduspäivä. Aamiaisen nautimme aurinkoisella kannella ja hihittelimme naapureillemme, jotka yrittivät houkutella meitä aamu-uinnille +10 asteiseen veteen.

Ekan purjehdusviikonloppumme toiseksi yöksi kepeät tuulet veivät meidät mukavasti merikarhusaari Espskäriin. Matkalla teimme säätöjä autopilottiin ja sanoitin uudelleen biisin "Nyt poika saunoo" kertomaan korkean LYS-tasoitusluvun paradoksista kisatessa. Mies nauroi kippurassa kun hoilotin sitä matkan aikana. 

Espskärissä ihastelin puiden silmuja, kevätvaloa ja +20 asteen lämpöä vielä illallakin. Iso tanssinäytös oli lähestymässä ja koska samassa laiturissa oli vain yksi tuttujen vene (ja hekin saunassa) ehdin treenaamaan Kaminamin takakannella parit koreografiat ja illalla ompelin yhden esiintymisvaatteen käsinompelut valmiiksi. Toisessa laiturissa saatettiin vähän ihmetellä hypähtelyäni ja outoa musaa - mutta seitsemän koreografian saaminen esityskuntoon vaati päivittäistä treeniä. 

Illalla juttelimme tuttujemme kanssa ja nautimme valosta ja lämmöstä. Oli hienoa kuulla, kun tämä tuttu, toisen vuoden merikarhu-kippari sanoi painokkaasti, että Merikarhujen liittymismaksuun laitettu raha on ollut paras sijoitus ikinä, että nämä satamat ovat niin mahtavia. Olemme samaa mieltä. 

Sunnuntaina soitimme tietysti Äiti-Kipparille onnittelut ja lahja oli ovelasti piilotettu saataville jo etukäteen. Linnut sirkuttivat, kun nautimme aamiaisen T-paitasillamme kannella. Lähdimme neljästä veneestä viimeisinä kotimatkalle, koska päivä oli niin ihana. 

Kotiin seilasimme kiertoreittiä; ajelimme codella, näimme merikotkia ja kauden ekan hylkeen heti ensipurjehduksilla sekä paljon erilaisia lintuja ylipäätään. Ei sen päätteksi voinut kuin todeta, että olipa mahtava kauden aloitusviikonloppu: leppoisa, rentouttava, onnellinen ja sujuva. 

Sen jälkeen olin yhden viikonlopun Tampereella maailman huippuopettajien tanssikursseilla keräämässä helmet sialle. Toukokuun viimeisenä viikonloppuna mies purjehti luottomiehensä Peten kanssa kauden ekan kisan - Kihti TwoStarin - sijoittuen siinä toiseksi ja mikä tärkeintä, heillä oli ollut kovasti hauskaa. Samaan aikaan minä tanssin tähän mennessä suurimmassa showssamme kaikki ne seitsemän koreografiaa jopa alle kolmen minuutin puvunvauhdoilla. Tuo päätös osallistua näytökseen kisan sijaan oli aluksi vaikea, mutta lopulta itsestään selvä: olin treenannut vuoden näytökseen ja saanut koreografioihin vastuullisia rooleja. Sen lisäksi tiedän miten paljon Pete tykkää kisata Kaminamilla - joten asia oli ratkaistu. 

Viime viikonloppuna pääsimme uudestaan yhdessä merelle ja siitä myöhemmin. 

Oikein ihanaa alkanutta veneilykautta kaikille! 

Alan pian käymään läpi suosikkiblogieni postauksia pidemmältä ajalta 

- onpa hauska kuulla mitä olette puuhanneet!

Kaminamin ylösnousemus

Eilen, 17. marraskuuta, Kaminami nostettiin ylös yhä kylmenevästä merestä. Jo viime viikonloppuna, kun tyhjensimme sitä tavarasta, se oli likomärkä sisältä ja ulkoa. Seiniin tiivistynyt vesi valui noroina alas ja korkkilattia oli tummana kosteudesta. Ihme kyllä pilsseissä ei ollut juurikaan vettä eikä home ollut saanut sijaa nurkissa. Kaikki patjat ja veneen tekstiilit oli viety jo aiemmin kotiin pesuun ja kuivumaan. Myös kaikki purjehdusvaatteet pestiin tietysti tässä vaiheessa, joten pesukoneemme taitaa olla kohta burnoutin partaalla. Tällä hetkellä pesuhuoneessa on hapsu-suihkuverhona kuivuva peräköysi (sen pesin käsin). Viimeiset purjeet pakkasimme huollettavaksi jo viime viikonloppuna.

Yhtään ei harmita että jatkoimme kautta taas marraskuulle saakka. Nostopäivänäkin pilkisti onnekkaasti aurinko heti aamun sateiden jälkeen ja lämpöä oli vielä +8. Ajolan työntekijät kertoivat että yhtenä päivänä oli ollut jo jäiset kannet veneitä siirrettäessä. Tosin eilenkin kun hypisteli pidenpään noita metalliosia, niin pian ei tuntoaisti enää kertonut pyöriikö se vanttiruuvi vai ei. Että siinä mielessä tämä taisi olla viimeisiä mukavia hetkiä veneen nostolle.

Siinä se baby nyt nousee... ja viisi kuukautta pitäisi jaksaa odottaa seuraavan kauden alkua. Taas oli pala kurkussa ja totta puhuen taisi silmätkin hiukan kostua. Nosto sujui taas kaikin puolin mukavasti - kiitokset Ajolanrannan osaavalle ja mukavalle henkilökunnalle. Telakkamiehet nostivat maston ja veneen ylös, me olimme vain varvittaessa vähän assistentteina. Meillä suurin osa ajasta kului Kaminamin laittamiseen nostokuntoon ja sen jälkeen maston purkamiseen ja pakkamiiseen huopapusseihin, kuplamuoveihin ja kelmuihin.

Pohja ei ollut edes kauhean likainen, kun puunasimme sen lokakuun alussa ennen kisoja Kaminamin omalla jättipyyhkeellä. Köli sen sijaan oli pesun tarpeessa ja kölin pinta kaipaa näköjään pientä paklailua ja maalailua talven aikana. Tuo reikä tuli eräästä Etelä-Ahvenanmaan merikarhusatamasta, siitä lisää myöhemmin... Mutta auts - Kaminamilla on siis pieni pipi...

Maston soma mobile - siis tuulimittari - pääsee tässä talvikauden aikana matkalle Ranskaan. Sitä trimmataan siellä niin, että saamme ensi kaudelle uutta ohjelmistoa käyttöön. Ainakin toinen meistä on asiasta jo innoissaan...

Mukavaa että Ajolan oma lämmin talvihalli valmistui nyt syksyllä, eikä Kaminamin tarvitse nyt matkata pitkin maanteitä toiseen talvikotiin Rymättylässä. Meilläkin on nyt lyhyempi matka hoivaamaan sitä tuttuun Ajolaan. Talvella on suunnitteilla säännöllisten huoltotoimien ohella muun muassa: 

- perähytin säilytystilojen kohentaminen  teettämällä säilytyspusseja putkipunkkien alle

- turvallisen paikan luominen dieselkanisterille tarrakiinnitteisillä turvavöillä

- kiinnitysköysiin (tarvittaessa liitettävien) jousto-osien nikkarointi

- uusien köysipussien asentaminen istumalaatikkoon

- purjekankaisen lehtitelineen ompelu salongin seinään

- tarrakiinnitteisen verhon ompelu keulaluukkulle, ettei aurinko paista keskikaudesta silmään...

- fokan skuuttien uusiminen ja muiden köysien huolto

- pinnan kiinteän osan lyhentämistä harkitsemme, katsotaan kuinka käy...

- etustaagin hiilikuitua ympäröivän kuoren uudelleenpinnoitus jollain ihme-aineella (se kuluu paljon fokkaa käytettäessä)

Siinä se on: Kaminamin päätypaikka tyhjillään...

Ensi viikolla onkin sitten luvassa kautemme yhteenvetoa. 

Minun puolestani nyt saisi tulla vaikka lunta ja pakkasta. 

Mukavaa loppuviikkoa ja pikkujouluaikaa! 

Kauden viimeinen yöretki harmaudessa

Perjantai oli taas harmaa, kostea ja hämyinen, mutta marraskuuksi edelleen ihmeen lämmin: +10 astetta. Kaminami oli näköjään Ajolan viimeinen seilaaja. Muut jäljellä olevat purjeveneet odottelivat jo nostoa ja talvilomansa alkua.

Pääsimme matkaan puoli neljältä livistämällä taas vähän aikaisemmin töistä. Vastatuulta oli vain 3-5 m/s, joten koneajoksi se taas meni, jotta ehdimme perille Härjänmaankarille ennen pimeää.

Tässä kauden kelmein otos auringonlaskusta perjantailta kello 16.21.

Härjänmaankarilla meidät vastaanotti tällä kertaa laiturin kupeessa ruokaillut joutsen. Nyt meillä oli ihan oma saari, emmekä nähneet koko viikonloppuna kotivesillä muita purjehtijoita. Facebookin Saaristosatamat -ryhmän mukaan, jokunen muukin oli kyllä vielä liikkeellä Saaristomerellä.

Saarikierroksen perusteella Härjiksellä oli kaikki hyvin. Ilta tyyntyi samettiseksi ja viiden jälkeen oli jo aivan pimeää.

Kipparin synttäreitä oli juhlittu jo muutamaa päivää aiemmin ja perjantai-iltana nautiskelimme synttäripaketeista: lasilliset tai parit Cuarenta y´ tres -likööriä ja Kippari lueskeli onnellisena suosikkikirjailijansa "Nöpsön" jännäriä uusissa hienoissa villasukissaan.

Minä kirjoittelin lokikirjaa ja myöhemmin illalla katsoimme vielä Yle Arenalta yhden merellisen leffan. Siinähän se ilta meni taas mukavasti.

Kello soi lauantaiaamuna seitsemältä, mutta olin herännyt jo puoli tuntia aiemmin alkaneeseen sateeseen. Meidän oli tarkoitus purjehtia ajoissa Espskäriin,ennen kovempien tuulten ja rankempien sateiden alkamista. Tuulet tulivat ennustettua reippaampina ja aiemmin: jo aikaisin aamulla tuuli Rajakarilla 11-13 m/s ja Paraisilla 13-16 m/s. Otimme aamiaista mutustellessamme tuumaustauon ja päätimme lopulta seilata tänään kotiin. Kova tuuli ja sade ei ole kiva yhdistelmä tähän aikaan vuodesta...

Seurasimme aamutoimien ohella ikkunasta Härjänmaankarin joutsenparin aamupesuja ja ruokailuja. Tätähän se merimökkeily on: pienistä asioista tulee päivän polttavia tapahtumia. Toinen hihkuu ikkunassa: "Tuolla lentää lokki!" ja toinen singahtaa äkkiä ikkunan äärelle katsomaan kun lintu lentää. No ei nyt ehkä ihan näin, mutta tiedätte mitä tarkoitan...

Aamun lehdet oli jaettu Härjikselläkin. Viimeisiä viedään - pääosin puut ovat jo paljaita.

Viimeinen vihreän lipun lasku ja pursiseuran lipun nosto veneen perään.

Tuulta oli vielä reippaasti ja seilasimme laiskuuttamme pelkällä fokalla kotiin. Kotirännissä ei lopulta tuullutkaan kuin 8-10 m/s, ja jokunen 12 m/s puuska sen päälle.

Kautemme päättyi tähän haikeaan harmauteen. Kaminamin tyhjennys aloitettiin jo viikonloppuna. Kaikki tavara on tietysti märkää, joten se vaatii kuivattelua ja muutakin huoltoa ennen varastointia. Vaikka olo on nyt vähän surumielinenkin, niin toisaalta purjehdukselta jää aikaa muille mukaville asioille. Noin viiden kuukauden kuluttua alkaa jo uusi kausi, jota voi tässä odotellessa vähän valmistella.

Seuraavaksi on tulossa kauden yhteenvetoa. Loppuvuoden jatkan bloggaamista noin kerran viikossa palaten vielä kesäloman Ahvenanmaa - Tukholman saaristo -retkeen, jonka postaamiselle ei kesällä jäänyt aikaa.

Oikein mukavaa alkanutta marraskuista viikkoa kaikille!

Sadepäivän purjehdusonnea

Viime perjantaina sää oli epävakainen, mutta emme ole vaahtokarkista, joten lähdimme tietysti merelle. Viikonlopun tavarat oli kiva kärrätä näillä Ajolanrannan uusilla kottari-tyyppisillä kärryillä ja saimme ne veneeseen kuivina. Ukkonen jo jyrähteli ja taivas tummeni yllämme.

Sade alkoi melkein saman tien kun saimme isopurjeen ja fokan ylös. Vesi valui noroina isopurjeen pintaa pitkin ja siitä näyttävinä puroina alas puomilta. Kävimme vuorotellen sisällä vaihtamassa sadevaatteet ja syömässä välipalat. Tähänkö meidän onnenopossuus nyt loppui?

Ehei, me onnenpossut emme edes kastuneet - sadevaatteet kastuivat. Onneksi hankin jo ennen Pyytinkarin kisoja uudet sadehousut, jotka eivät falskaa. Kylmäkään ei tullut ja kun oikein tunnustelimme, niin kivahan tässä sateessakin oli seilata. Siitä olikin jo aikaa, kun viimeksi olimme purjehtineet oikein kunnon sateessa. Kyllä nyt ainakin kerran kaudessa täytyy kesäsade kokea!

 '

Toisekseen sadepilvet toivat mukavia 11-12 m/s sivutuulipuuskia. Kaminami kulki vähintään 12 minuuttia yhtä päätä 9-10 solmun nopeutta todella nätisti ja kepeästi, eikä edes kipannut paljon. Ennätysvauhti oli reilut 10 solmua (SOG). Muunkin ajan pääsimme ihan hyvää matkavauhtia ja laskettelimme noin 8 mailin mittaisen kotirännimme läpi tunnissa. Sade loppui samoihin aikoin.

Joku toivoikin jo aiemmin pääsevänsä Kaminamin kyytiin videon avulla, joten tässä tulee nyt tuosta puuskan vauhtiosuudesta pieni välähdys.

Myöhemmin tuulet hiljenivät aina vaivaksi saakka, mutta onneksi on code. Hiljaisissa tuulissa sillä pääsee usein tuulen nopeutta. Ajoittain saimme vähän vauhtiakin ja pääsimme vielä ennen nälkään nääntymistä perille pursiseuran Svinöhön.

Meikä-Merenneito on "rantakunnossa":  purjehdushaalareissa.

Kotona tehty pizza lämpeni uunissa nopeasti ja nälkä kiljuikin jo Kiinaan saakka reilun neljän tunnin purjehduksen jälkeen. Tiskinsäästövinkkinä: paistan ja lämmitän pizzan uunivuoassa leivinpaperin päällä. Sen jälkeen pizza, tai jopa lasagne, on helppo nostaa paperin avulla ylös vuoasta lautaselle jaettavaksi ja ta-daa - vuoka on puhdas! Kaasu-uunissa täytyy tietysti varoa paperin syttymistä, jonka vuoksi leivinpaperin reunat pitää leikata miniksi ja peittää vuoka foliolla ennen uuniin laittamista.

Ilta-aurinko valaisi maisemat hienosti tummaa taivasta vasten. Olimme vasta viides vene Svinössä kello 20.20, mutta meidän jälkeemme tuli vielä toiset viisi yöpymään. Upeita nämä valoisat kesäillat - nyt ehtii kotisatamasta perjantai-iltanakin niin pitkälle kuin vaan jaksaa seilata.

Aiemmin melko säännöllinen perjantain ohjelmanumero Club Kaminami on vähän jäänyt. Sen tilalle on tullut villasukat jalassa salongin soffalla rentoutuminen ja Hercule Poirotin seikkailujen seuraaminen Yle Areenasta. Se on meri-ilman ohella parasta unilääkettä. Aina se naurattaa, jos huomaa toisen aloittavan silmien luppaamisen kesken juonen kehkeytymisen. Saaristossa käy vaan usein niin, että nettiyhteys katkeaa kesken kaiken ja niin jäi perjantainakin puolet Neiti Lemonin erehdyksestä näkemättä. Ei silti, uni oli jo kaatamassa meidät keulaan siinä puolivälissäkin. En jaksanut edes riisua hupparia pyjaman päältä. Vedin vaan hupun päähäni, ettei se jää mytyksi niskaan, ja nukahdin.

Lauantaina nautimme pilvipoutaisesta aamusta kannella. Kauan odotettu kisakamu Exquisiten raportti Pyytinkarin kisasta oli vihdoin julkaistu ja sitähän piti tietysti käydä yhdessä läpi. Aamupäivällä lähdimme Svinöstä 16 mailin minipurjehdukselle ihanaan Högsåraan. Siitä lisää seuraavaksi.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ja ihanaa lomaa niille, jotka ovat jo aloittaneet!