Ainakaan tänä vuonna en saanut aikaiseksi yhtään blogipostausta reissun päältä. Olisi varmaan hauskempaa seurata purjehduksia reaaliajassa, mutta ajan viettäminen tietokoneen kanssa veneillessä tuntuu vastenmieliseltä. Kesällä olimme paljon merellä ja postaukset laahasivat koko ajan jäljessä; viimeisen lomaviikon reissu jäi jopa kokonaan välistä. Nyt siis palataan hetkeksi kesätunnelmiin...
Kolmas lomapurjehduksemme alkoi 6.8. ja jatkui elokuun puoliväliin. Seilaamme tälläkin 11 yön reissulla ensisijaisesti tuulensuuntien mukaan ja pääsimme samalla muun muassa ulkosaariston suosikkikohteisiimme: Utöhön ja Jurmoon, sekä yhteen uuteen merikarhusatamaan.
Ensimmäisen yön vietimme merikarhusatama Haplotissa, joka on mukavasti matkan varrella moneen paikkaan purjehdittaessa. Olimme varanneet pinon kevyttä lomalukemista - noin viikon kuluttua pino kuitenkin loppui kesken kaiken - taas!
Torstaiaamuna odottelimme sadekuuron ja jyminän päättymistä ja vasta kello 11 pääsimme lähtemään kohti Utötä. Alkuun etenimme leppoisasti aika hiljaisissa tuulissa. Päivän mittaan keveitä sadekuuroja tuli ja meni, joskus pienen jyrinän kera. Taas huomasimme, että ei se elämän onnellisuus ole niin riippuvainen poutapäivistä.
Iltapäivällä avomerellä tuuli jo 8-10 m/s ja luoviessa otimme yhden reivin isopurjeeseen. Norrhärän syvänteen kohdalla allamme oli 104 metriä vettä. Muistan miten joskus elämäni ensimmäisillä purjehduksilla tietoisuus syvästä merestä veneen alla jotenkin ahdisti, ikään kuin se lisäisi oleellisesti hukkumisen mahdollisuutta. Nyt mielikuvitukseni laukkaa uteliaana merimaaston maisemissa: miltä tämä alue näyttäisi ilman vettä?

Satamassa päivän kuuma puheenaihe oli Utön edustan kova aallokko. Tällä kertaa se olikin tavallista tyrskyisämpi. Myönnän pelänneeni siinä vaiheessa, kun laskimme fokkaa ja mies oli etukannella kiskomassa sitä alas. Tyrskyt nousivat korkealle miehen yläpuolelle molemmin puolin Kaminamin keulaa sen hakatessa vasta-aallokkoon 8,5 m/s tuulessa. Oli se aika höykyytystä ja tehtävien suorittaminen vuoristoradassa on aina hankalampaa kuin tasaisella. Onneksi mies oli kiinni turvavaljaissa. Itse hän ei pitänyt tyrskyjä ja keikutusta niin ihmeellisenä, koska aallot eivät vielä hyökyneet keulasta edes vyötäröön saakka tms. Mutta meillä vaimoilla on sydän syrjällään vähemmästäkin.
Matka Utöhön kesti vain neljä tuntia, mutta kyllä siinä jo maistui pienet aperitiivit ja huilihetki. Sangriakannu oli tämän kesän suosikkivenejuomamme.
Kaminamin sangria
1 melkein täysi lasillinen punaviiniä
2 cl (loraus) Cuarenta y Tres -likööriä
5 dl keltaista tuoremehua (appelsiini/mango)
2,5 dl Spriteä
2,5 dl Fantaa
appelsiinin, limen ja sitruunan siivuja sekä jääpaloja, jos on
Utössä on kaksi vieraslaituria. Me olemme aina tässä ensimmäisessä Enskärin, eli "hotellin laiturissa". Siinä on poijut, sähköt, vesi ja aivan laiturin vieressä hyvät vessat ja suihkut, jotka sisältyvät satamamaksuun. Rantaa lähinnä olevat poijut ovat liian matalia purjeveneille, kuten eräs venäläisvene kolistellen huomasikin. Toiseksi yöksi saimme hotellin laituriin naapuriksemme s/y Solveig II:n eli
Rantojen miehen perheen. He tulivat komeasti purjeilla aivan laiturin tuntumaan ja syykin sille selvisi: kone oikutteli. Myöhemmin Rantojen mies paikansi koneen vian ja fiksasi sen kuntoon - kaikki hyvin.
Luotsiveneiden laiturin toisella reunalla on ns. Hannan laituri. Siellä ei ole poijuja, sähköä tai suihkua, mutta se on edullisempi ja näköjään suositumpi. En tiedä sitten häiritseekö luotsien tuleminen ja meneminen siinä enemmän, kun pilottiveneet pinkaisevat töihinsä aivan vierestä.
Utön ilma oli täynnä pääskyjen sirkutusta, lokkien kaakatusta, tuntemattomien lintujen lirkutusta, sirkkojen ötökkäorkesterin siritystä sekä meren kohinaa.
Suomen ensimmäinen valomajakka rakennettiin Utöhön jo 1753. Se kuitenkin räjäytettiin Suomen sodassa ja 1814 rakennettiin tämän nykyisen majakan runko. Jos joku ei ole käynyt vielä Utössä Hannan opastetulla majakkakierroksella, niin suositteln lämpimästi - siellä kuulee uskomattomia tarinoita Utön elämästä, majakasta, haaksirikoista ym.
Saaristotunnelma on Utössä kohdillaan. Olimme täällä kaksi yötä, jotta ehdimme rauhassa retkeillä ja nauttia Utön taianomaisista elokuun öistä. Utössä on aina niin paljon kuvattavaa ja ihania tunnelmia, jotka haluaa säilöä, että pari seuraavakin postausta tulee olemaan vielä Utöstä.