Vauhdin hurmaa pienestä tuulesta

Keskiviikkona lähdimme treenaamaan toisen kerran luovimista ja genaakkeriajoa. Sää oli kirkastunut täydelle terälle, mutta leikkikaverimme Tuuli laiskotteli 2-5 m/s nopeuksissa, saariston puuskissakin puhalsi vain 6-6,5 m/s.

Tänään sain luovimisen paremmin haltuun. Joskus tuon Kipparin tenhovoima lumosi ja sumensi hetkeksi keskittymistä. Toisinaan hän selitti ilmiöiden aero-hydrodynamiikkaa, jolloin jäin hetkeksi pohtimaan jotain. Niinä pieninä hetkinä en reagoinut heti kärppänä tuulen liikkeisiin, mutta muuten petrasin paljonkin eilisestä. Purjeen virtauslangat pääsivät vain harvoin tanssimaan tuulessa ja vendat olivat täsmällisempiä.

Moottoriveneilijäkamut olivat nähneet meidät joku päivä merellä ja ihmetelleet miksi meillä on harmaat purjeet. Syy on siis materiaalissa: 3Di aramidi-dyneema, eli pelkkää liimaa ja kuitua.

Kun mies oikein innostui, hän yritti opettaa samalla jo luovimisen kisastrategioita. Hihhhihh... helmiä sialle sanon minä tässä vaiheessa. Onhan se toki mielenkiintoista, mutta tuskin saan sitä tietoa vietyä käytäntöön ihan lähiaikoina.

Luovilla päästiin tänään heikossa (2-5 m/s) tuulessa hieman yli 7 kn vauhtiin.

Kimallemeri kompensoi tänään vähän sitä, etten saanut veneen kylkiin toivomiani kimalleteippauksia.

 

NKE:n George von Gyropilot pääsi mieheistöömme erinomaisella cv:llään. Hänellä on mm. kyky tehdä itsenäisesti käännökset. Testasimme luovilla, miten von Gyropilot hoitaa vendan. Sehän sujui hienosti! Ensin ohjelmoidaan George ajamaan apparenttituulen mukaan ja sitten painetaan kaukosäätimestä 10 asteen suunnanmuutosnappia vähän pidempään. Siitä se George tajuaa kääntää toiselle halssille ja ottaa suunnaksi vastaavan apparenttituulen. Pikkuisen nopsakka hän on vielä liikkeissään, mutta säädetään taas... Siinä samalla st-fokka vaihtoi puolen automaattisesti, joten ei siinä meille muille paljon puuhaa jäänytkään. Kipparille jäi aikaa huutaa muutamat jippiit.

 

Purjehduskuvista muuten tietää, että maapallo on pyöreä.

Kun kymmenisen mailia oli kuljettu käännyimme kotimatkalle ja nostimme Pandan (mustavalkoisen pikkugenaakkerin) ylös.

Toivoimme oikein kovasti energisiä puuskia. "Pliis-pliis-pliis..."

Kun tuuli edelleen laiskotteli, niin välillä harmitti, ettei Lumikki (iso myötätuulen genaakkeri) ollut tänään matkassa.

Nautiskelimme kauniista kesäpäivästä. Vaikka emme ole auringonpalvojia, niin maisemat ovat parhaimmillaan tällaisina kirkkaina päivinä.

"Tää päivä ollaan vain ja hengaillaan, ei mennä (keula-leehen) loikomaan..."

"No missä se Tuuli nyt on?"

"Tuuli tuu leikkimään, täällä huutaa Kaminami!"

 

 

Sieltä se tulee, 6-7 m/s puuska, nyt päästään vähän vauhtiin! Von Gyropilot töihin ja Kippari skuuttaamaan genaakkeria sekä isopurjetta.

 

Kun Kaminami kallistuu, antaa veneen oma nopeusmittari (näytöllä) muutaman kymmenyksen hitaampaa lukemaa vauhdiksi kuin gps:n SOG. Ennätysnopeus genaakkerilla 6,5 m/s (13 kn) puuskissa oli tänään 9,27 kn (SOG).

Pikkutyrskyä sivukannelta ja leveät hymyt!

Näiden spurttien jälkeen oli mukava palata kotisatamaan. Sprite laimentaa oluen alkoholin ja peittää sen pahan oluen maun, eli veneen pakkaamisen jälkeen jääkylmät Shandyt tarjolle.

Mielestäni purjehtija-poikien hassuin asu on kerraston kalsareiden päälle puetut shortsit. Ihan tasa-arvon nimissä päätin pukea vastaavat Pelle (Phettersshon) -housut: jumppatrikoot + shortsit. Näyttää edelleen hassulle, mutta ei haittaa. Trikoot ovat kätevät: joustavat liikkuessa, jalkaremmit takertuvat vähemmän, suojaavat sääriä palamiselta ilman rasvausta, kuivuvat heti jos kastuvat jne. Shortsit estävät niitä kulumasta heti puhki karhennetuilla kansilla istuessa, niissä on kätevät taskut, eikä ole sellainen olo, että olisi ihan "sukkahoususillaan".  Sulkekaa silmänne, jos tekee pahaa ;)