Varustelua ja kuopimista lähtökuopissa

Kotona valmistaudutaan sekä henkisesti että varusteiden ja asiakirjojen hankinnoilla babyn tuloon. Koko perhe-elämämme on mullistuksen partaalla - kohta meitä on kolme: mies, minä ja suloinen sopivankokoinen vene. Veneestä olen jo sanonut viimeisempien kuvien perusteella, että: "Niin on isänsä näköinen". Tarkoitan sillä sitä, että juuri tuon tyyppisestä mieheni on piiiiitkään haaveillut. Kaikenlaista pientä puuhaa on siis koko ajan vireillä, kun pyrimme olemaan mahdollisimman valmiina, sitten kun vene tulee ja kesä on jo pitkällä...

 

Pinkki väri elää edelleen tehostevärinä, koska "Pink makes people happy". Löysin vihdoin tarpeeksi räväkät kiilu-pinkit tyynynpäälliset ja simuloin niiden kunniaksi pienen kahvi- ja kuplajuomahetken kotimakkarissa veneen uusissa lakanoissa. Hih - tätä voisi kutsua esimerkiksi meri-Barbie tai meri-Tuksu -tyyliksi. Sain muuten hiljattain kollegalta vinkin, että maitokahviin voi lisätä teelusikallisen kylmäpuristettua kookosöljyä. Vieno kookos tuoksuu ja maistuu hyvälle ja sen lisäksi kookosöljyn erityiset rasvahapot stimuloivat tutkitusti aivotoimintaa - ja se tapahtuu välittömästi!

Raitalakanat Hemtex; sisustustyynyt H&M Home; New Polaris -melamiinistiat, Party-samppanjalasit ja merikartta-tarjotin Ocean Spirit; kaffepannu ja muumimukit Iittala. Kuohuviini on menossa kuplivana onnittelukukkana ihanalle neidille, mutta se ehti sitä ennen piipahtamaan kuvissa. En ole itse tuota Pinkkiä maistanut, joten parempi jättää vielä suosittelematta.

Keulahytin patjojen joustolakanat pitää teettää tähän veneeseen mittojen mukaan. Kankaat ja kaavat ovat hankinnassa ja pian kysellään ompelijaa. Äiti-Kipparilta opittu kikka on pukea patja ensin joustolakanaan ja laittaa sen päälle käyttölakana. Joustolakana toimii eräänlaisena patjan suojana petarin puuttuessa.

Löysin viime viikon shoppailukierroksella myös pari käsipyyhettä sekä kelvolliset patakintaat (Prisma). Patakintaiden tastalla on Ikealaiset hyvän mielen keittiöpyyhkeet. Kun veneen sisätilat näyttävät avaruusasemalta tai puhdaslabralta, niin kaikessa valkoisudessaan ja pelkistettynä ne kestävät hyvin kirkkaita värejä irtaismistossa.

 

 

 

Eteiseen ja olkkarin nurkkiin yrittää pesiytyä kaikenlaisia pikkuvarusteita. Viime päivät olen yrittänyt hätistellä Balticin rescue sling:iä siirtymään sopivammalle reviirille. Se on meillä pelastusrengasta vastaavana MOB-väineenä. Siisti valkoinen pakkaus (44 x 30 x 16 cm) sisältää 30 metriä köyttä, jonka päässä on kelluva "tarttumakahva". Mies oli varmistanut, että tämän lisäksi ei nykyään tarvitse enää välttämättä olla pelastusrengasta kaiteessa haalistumassa.

 

Vieläkin on paljon asioita vireillä sekä sisustuksen, varusteiden että paperiasioiden hoitamisen osalta, mutta lopuksi muutama sana jostain ihan muusta...

Kun itse luen toisten blogeja, koen olevani kuin vierailulla ystävien kotona ja käyttäydyn sen mukaisesti. Sain eilen ensimmäisen sellaisen kommentin blogiini, jonka päätin jättää julkaisematta. Eräs (tietenkin anonyyminä esiintynyt) lukija osoitti sekä tietämättömyyttä että lukutaidottomuutta kommentoidessaan kärkevästi veneemme tiloja ja teknisiä ratkaisuja. Olisin vastannut väitteisiin ja korjannut väärinkäsityksiä, ellei hänen kommentointityylinsä olisi ollut hyvien tapojen vastainen. Tästä blogista ei jatkossakaan tule suomikakskytneljä.fi -keskustelupalstojen jatketta, eli paikkaa jossa pahimmillaan huudellaan, haukutaan, viisastellaan ja intetään mitä sattuu. (Mikä niitä ihmisiä oikein vaivaa?) Blogi on siinä mielessä yksityisaluetta, että sen ylläpitäjällä on mahdollisuus moderoida lukijoiden kommentteja ja siten vaalia "oman tonttinsa" ilmapiiriä. Tietysti se hymyilytti, että että pienten ihmisten veneprojekti herätti jossain anonyymissä henkilössä selvästi suuria tunteita :D Kritiikkiä saa tietysti esittää jatkossakin ja ihmetellä, pohtia tai kysellä asioita - kunhan tekee sen suht koht fiksusti eli kuten normaalit hyvätapaiset ihmiset. Lämpöiset ajatukset kaikille teille, jotka olette blogiani tähän mennessä kommentoineet, on ollut mukava kuulla ajatuksianne!

Sweet mint -makuista meri-ilmaa kauden ensipurjehduksella

Näin odotusaikana on hyvä käydä vähän tuulettumassa. Tukkakin alkaa jotenkin tuntua tunkkaiselta, jos sitä ei ajoittain pöllytä merellä. Mikään ei ole mukavampaa kuin kevyt tuulen pörinä kuonolla, pilviverhon takaa kurkkiva aurinko ja sweet mint -makuinen ilma. Tai on, lisätään edellisiin vielä merikaffe, suklaapötykkä tai kanelipulla sekä läheiset seurana. Teimme lauantaina mieheni ja Isi-Kipparin kanssa perinteisen 35 mailin lenkin kauden ensipurjehduksena "perheveneellä" (eli mieheni vanhempien veneellä).

Sää oli hieno: myötäisellä oli lämmintä yllin kyllin ja kotiin päin luoviessa puettiin pitkähihaisen päälle softshell-pusakkaa. Tuuli oikutteli vaihdellen suuntaa jopa 30 astetta lyhyen ajan sisällä ja puuskissa tuuli sellaista 10 m/s.

Elämässä on ollut nyt kaikenlaista, enkä ollut yhtään malttanut valmistautua ensipurjehdukseen. Nostin miehen kanssa purjeet ja autoin lähdössä ja sitten se iski: aivan oikea paniikki-jännitys-kramppi: "En osaa mitään!" Tuputin ruorin mieheni tassuun ja Isi-Kippari sääti purjeita. Itse istuin penkkiin seuraamaan silmä sirkkelinä mitä tapahtuu. Mielessä pyöri koko ajan mitä sitten omassa veneessä: mikä on erilaista mikä samanlaista ja miten me ikinä selviämme! Kuvasin, höpötin, vitsailimme ja nauroimme ja... rauhoituin.

Ainakin kartan seuraaminen sujui. Pystyin helposti yhdistämään tietokoneen karttaohjelman, paperikartan ja maiseman ja pysyin kärryillä sijainnista sekä reittisuunnittelusta.

Laiton sämpylälounaat, tammitynnyrissä kypsytetyt juomat (Pommacit) ja pullakaffeet tarjolle. Meni siinä Fazerin Sinisetkin kevään hienoa hetkeä juhlistamaan.

Ai kamala miten onnellinen sitä ihminen voi olla sinisissä kimallemerimaisemissa!

Isi-Kippari innostui yllättäen haastamaan meidät. Ensi keväänä pursiseuran kaksinpurjehduskisoissa katsotaan kumpi voittaa: Isi-Kippari ja Setä-Kippari perheveneellä vai me meidän tulevalla veneellä. Vielä ehtii toivomaan, että haaste oli pelkästään eikä vain puoliksi vitsi. Team Perheveneen eläkeikä ei ole mikään tasoittava tekijä. Päin vastoin, ne eläkeläiset ovat ehtineet treenata ja kisata koko ikänsä - epäreilua!

Kun pääsimme kotisatamaan noin kuuden tunnin seiluun jälkeen, hieroin unihiekkaa silmistäni ja lysähdin auton penkkiin pieneksi mytyksi kotimatkalle.

Tässä on vielä paljon pänttäämistä ja kertausharjoituksia edessä ennen kuin mieli rauhoittuu vastaanottamaan oman veneen...

Veneen hinta - onko järkeä?

Muutamat lukijat ovat tässä pitkin matkaa varovaisesti tiedustelleet veneemme rakennutuksen kustannuksia. Ajattelin että vastaan kaikille yhteisesti, koska asia tuntuu numeerista ilmaisua paljon mutkikkaammalta.


Kun veneen budjetti selvisi projektin alussa leikittelin itsekin joskus ajatuksilla siitä, kuinka suuren ja hienon sarjavalmisteisen veneen sillä rahalla saisi, tai toisesta näkökulmasta: miten monta samankokoista uutta tai käytettyä sarjavalmisteista venettä samalla rahalla ostaisi. Emme tietenkään tarvitse suurta venettä, vaan kivasti käsiteltävän ja kappalemäärissäkin yksi on juuri sopivasti. Vertasin summaa myös kotimme hintaan tai laskin kuinka monta heppaa tai autoa sillä summalla voisi hankkia. Näin ajatellen koko projekti voisi alkaa tuntua hulluudelta, kun samalla tiedämme, että tällaisen veneen jälleenmyyntiarvo on huono. Onneksi ymmärsin koko ajan, ettei tällainen vertailu ole edes tarkoituksenmukaista.

Vain joku, jolle purjehtiminen on todella tärkeää lähtee tällaiseen hankkeeseen. Meillä tilanne on se, että mieheni elää purjehduksesta 365 päivää vuodessa. Se on ollut hänelle lapsesta saakka tärkeintä maailmassa. Hän osaa arvostaa ja hyödyntää joka ikistä niistä yksilöllisistä veneen suorituskykyyn vaikuttavista ratkaisuista, jotka tässä yksittäiskappaleessa maksavat. Lisäksi veneen koko ja kaikki hallintalaitteet on suunniteltu niin, että saamme siitä täyden ilon irti kaksinkin purjehtien. Meillä ei oikeastaan olisi ollut käyttöä tavalliselle veneelle, koska pääsemme aina purjehtimaan toisten veneissä. Tarvitsimme "The Veneen", jota mieheni on koko ikänsä mielessään suunnitellut ja jossa hän voi mm. testata kaikenlaisia pieniä innovaatioita. Mies purjehtii joka kaudella useissa erilaisissa veneissä ja on edelleen vakuuttunut siitä, että tämä babymme on meille "se oikea vene". Sen hinta ei loppujen lopuksi ole määriteltävissä muutoin kuin tietysti sillä takarajalla, että totaaliseen vararikkoon ei saa joutua!

Ja se hinta: hyssssshhhh...

Avaruusaseman kotoisuutta - veneen sisätilat hahmottuvat

Mieheni kävi viime viikolla Englannissa seuraamassa veneen rakentamisen etenemistä ja tekemässä viimeisiä ratkaisuja rakentamisen loppuvaiheeseen. Sisätilat ovat muuttuneet alkuperäisistä suunnitelmista jonkin verran mm. sen vuoksi, että vesipainolastitankkeja pitikin siirtää eteenpäin, jonka seurauksena iso osa suunnitellusta kaappitilasta katosi suorituskyvyn edeltä. Noh, toivottavasti vene ei nyt keuli. Tämän myötä säilytystilamme ovat suurelta osin matalaan perähyttiin tuunattavien pussisysteemien ja irtolaatikoiden varassa.

Köksään ja vessaan olin toivonut vaalean harmaita työtasoja (jota kuinkin sävyä RAL 7040 window grey). Mieheni ei edes muista, että kyseistä keskustelua olisi koskaan käyty ja kommunikointi rakentajan kanssa on muutenkin keskittynyt pitkälti suorituskykyyn liittyviin tekijöihin. Kukaan englantilaisista hiilikuituveneiden valmistajista ei ole erityisen sisustus-orientoitunut. Joidenkin hienoimpien kovan suorituskyvyn veneiden rakennuttamisessa on käytetty erillistä firmaa sisätilojen suunnitteluun ja rakentamiseen. Me emme sitä tehneet, enkä itse ole edes lähtenyt mukaan Englantiin puoltamaan esimerkiksi juuri työtasojen väriä. Näissä pudaslaboratorion tunnelmissa sitten kokkaan (ja alkuun mahdollisesti mökötän) jatkossa.

Köksän plussana pidän kuitenkin puhtaita, pyöristettyjä muotoja ja itse asiassa nuo kaapin ovet ovat omasta mielestäni kivat avaruusasema-tunnelman luojina. Niiden pareiksi olisi tosiaan sopinut saman sävyiset työtasot... Työtasoja ei voi järkevästi jälkikäteen maalata, mutta välitilan voi. Vasemman reunan neliöluukun takana ei ole säilytistalaa, vaan reitti jääkaapin huoltoon. Jääkaappi itsessäään on päältä avattava. Pesuallas loikoilee vielä leppoisasti uunin paikalla. Kaarevalla allaskaapilla saatiin tuotua allas kauemmas seinästä (tilaa putkille ym.) ilman tapaturmariskin lisääntymistä. Katsotaan sitten mahtuisiko tuohon allaskaappiin roskikseksi ilmatiivis "vaipparoskis". Se olisi kesähelteillä kiva, kun rucolan tai pinaatin jämät aloittavat kasvimaailman tuotteista ehkäpä kaikkein pahimman hajuisen terminaalivaiheensa elämän suuressa kiertokulussa.


Alla on näkymä kohti perää: aivan vasemmassa reunassa on iso kaappi ja sen vieressä wc, portaiden oikealla puolella oviaukko peräkammariin (eli varastotilaan, jossa tosin on pari punkkaakin) ja köksän allaskaappi. Tumma alue oikeassa reunassa on hiilikuituinen laipio, josta alkaa salongin sohva. Kaikkiin laipioihin jätetään näkyviin musta hiilikuitu.

Tässä on meidän ainoa iso kaappi. Siihen varataan tietysti paikat ensiaputarvikkeille, hätäraketeille, -soihduille ja -savulle, nopeasti tarvittaville työkaluille sekä kartoille. Kaapin sisäoveen teippaan laminoidun VHF-hätäkutsu-ohjeistuksen, ensiapuohjeita, tärkeitä puhelinnumeroita jne.

Tässä wc ovelta kurkistettuna. Myös sadevaatteiden valutus tapahtuu vessassa, nyt kun kaappitilaa on minimaalisesti.

 Wc:ssä on altaan lisäksi pieni yläkaappi ja jonkin verran isompaakin kaappitilaa.

Avaruusaseman tunnelmat jatkuvat unilla keulan "mustassa aukossa". Vain keulahytin katto on maalattu valkoiseksi. Patjat peittävät mustan hiilikuitupohjan, jonka alla on jonkin verran säilytystiloja. Seiniäkään ei maalata, koska teetämmme niihin koko matkalle valkoiset pehmusteet, joihin kiva nojailla mm. silloin, kun lukee istuen. Hytin peräseinä on ensimmäinen laipio, joka jää hiilikuidun mustaksi. Sen alaosassa on "yöpöytä", jonka kansi on luukku pieneen säilytystilaan. Keulahytissä ei ole ikkunoita, mutta katon rajaan viedään paljon valoa himmennettävillä led-valonauhoilla. Lisäksi molempiin pääpuolen kulmiin tulee käännettävät lukuvalot. Kuvan alareunassa näkyvät salongin sohvat, joiden väliin on tulossa ruokapöytä. Karttaohjelmaa pyörittävä tietokone sijoitetaan ruokapöydän päätyyn ja toinen näyttö kannelle tablettiin.

Tällä viikolla vene saa kansihelat paikalleen kansimaalin kuivuttua ja myös köli asennetaan. Sitten aloitetaan sähkötyöt, hallintalaitteiden asentaminen ja sisätilojen viimeistely. Septitankin asennus viedään loppuun ja kone koekäynnistetään. Jotain pientä viimeistelyä taitaa puuttua vielä sieltä sun täältä.

Babyn laskettu aika venyy näillä näkymin kesäkuun toiselle viikolle. Sen jälkeen se seilaa omassa kehdossaan laivalla Suomeen. Täällä tehdään ensimmäinen rikaus, ensimmäinen vesillelasku ja koepurjehdus. Jos läpivientien vesitiiviyden kanssa tulisi jotain ongelmia, lentävät rakentajat Suomeen korjaamaan ne takuutyönä. Läpivientien vuotaminen on kuitenkin kuulemma erittäin-erittäin-erittäin epätodennäköistä. Sitten alkaa veneen sisustuksen viimeistely: patjat ja muut pehmukkeet ovat tekeillä täällä Suomessa ja mainostoimiston kamut tulevat tuunaamaan venettä teipeillä ulkoa ja ehkä vähän sisältäkin. Jossain vaiheessa on odotettu kastepäivä ja tämä nimen salaamiseen liittyvä hihittely loppuu vihdoin. Veneen siivoaminen, varustelu ja järjestelykin vienee jonkun hetken. Jos sitten heinäkuussa pääsisimme sekaan Saaristomeren ruuhkaan?

Veneen rakennutuksen loppukiriä

Perheen pääkippari tuli perjantaina Englannista ja toi mukanaan kuvia olennosta, joka tosiaan jo näyttää veneeltä. Kokosin tähän uutisia veneen ulkorakenteista sekä teknisistä ratkaisuista ja palaan sisätiloihin myöhemmin. Eli tässä taas kimara rumia kuvia pölyiseltä verstaalta.


Suurin näkyvä muutos on, että viimereissun jälkeen kansi oli kiinnitetty runkoon ja kyljet sekä pohja oli maalattu. Pohjasta puuttu vielä myrkkymaali.

 

Kannessa oli viime torstaina vasta pohjamaali, mutta loput harmaat maalaukset karhennuksineen on sipaistu pintaan perjantai-iltana, jotta maali saa rauhassa kuivua tämän viikonlopun yli.

Sivukannen possunnenä on se aukko, josta vesipainolastitankin ilma pääsee pois.

Isopurjeen skuutti istumalaatikon kyljessä kuljettaa skuuttiköyden kannen alla vinssille. Ei tarvitse sitten istuskella epämukavasti köysien päällä.

Teknisistä ratkaisuista mm. vesipainolasti-järjestelmä oli asennettu. Molemmin puolin venettä on perähytissä tällaiset kivat pääventtiilit (valkoinen on lattiaa ja musta hiilikuitupinta hytin seinää). Eikä siinä kaikki...

Tämä kammottava putkihässäkkä löytyy perähytistä. Siihen on tarkoitus teettää purjenkankaasta suojapeite, eihän tuollaista katsele kukaan, edes varastotilassa. Vasemman reunan mustaan laatikkoon sijoitetaan veneen kolme litium-ioni-akkua. Taustalla näkyvät valkoiset putket liittyvät septitankkiin, jonka monimutkainen (ja myöhemmin monitoiminen) putkittaminen on vielä vaiheessa. Isossa mustassa putkessa vesipainolasti vaihtaa puolta laidalta toiselle. Kuvan alareunassa näkyvä säteittäinen musta purkki on pumppu. Keskellä venettä on kaksi tällaista pumppua, joilla voidaan pumpata merivesi vesipainolastitankkeihin sekä tyhjentää tankit. Kisoissa voidaan hiljaisella tuulella pumpata painolastit tyhjiksi ja kovemmalla tuulella pumpata vesi takaisin tankkeihin. Kun tankeissa on vettä, se vaihtaa normaalissa seilaamisessa puolta painovoimaisesti, mutta vesi voidaan siirtää puolelta toiselle myös pumpulla. Valkoiset pullon näköiset punakorkkiset itemit ovat venttiilejä, joiden kautta merivesi päästetään tankkeihin. Oikeassa reunassa (keltaisen työvalaimisen alla) on vakoinen dieseltankki. Harmaa purkki keskellä kuvaa taas on pieni ekoteko: pakokaasusuodatin.

Keulahytin sisätilan kattoa koristaa pröötin kotelo, joka huolehtii siitä, ettei vettä pääse sisälle pröötiä käytettäessä. Kotelo jatkuu kannen jäykisterakenteena seuraavaan laipioon saakka. Keulan ensimmäisessä laipiossa on reikä, johon tulee vedenpitävä luukku. On sitten kivempi törmäillä keula edellä kiviin ja laitureihin.

Tässä on veneen kehto ("cradle") eli pukki ("buck"). (Maakrapu-kavereille tiedoksi: vain harmaat tekstit ovat oikeita termejä.) Tukikaaret kiinnitetään myöhemmin noihin punaisiin läpysköihin, nyt ne ovat tietysti veneen alla. Pukki on takaosastaan avattava uitto-ominaisuutta varten.

... jatkuu seuraavassa postauksessa aiheina sisätilat, seuraavat vaiheet ja laskettu aika.

Mukavaa viikonloppua kaikille ja suotuisia tuulia niille jotka jo liukuvat hiljaisesti, tuuli tuplapipossaan vesillä.

Missä Muruseni ja babyni on?

Koko perheeni on tällä hetkellä Englannissa, Lymingtonissa: mies ja baby. Mies lensi sinne eilen ja oli heti paikalle päästyään - iltamyöhään -  käynyt vähän kurkkimassa veneveistämön pihalle. Hän oli näkevinään että babymme olisi jo maalattukin! Tänään odottelen uutisia ja mahdollisesti kuviakin veneestä. Nämä pari päivää ovat eräänlaisia neuvolakäyntejä: seurataan babyn kehitystä ja varmistetaan viimeiset suunnitelmat odotusajan lopulle. Samalla saamme tarkennetun tiedon lasketusta ajasta. Olen jo seonnut laskuissa kuinka monta reissua mies on babyn luo tehnyt, mutta viimeiselle käynnille - veneen luovutustilanteeseen - lähden mukaan.

Blogin päivittäminen on vähän kärsinyt lapsuudenkotini raivausprojektista, joka on meneillään tänä keväänä sisämaassa. Se tarkoittaa useamman päivän jaksoja poissa kotoa ja tavaran lajittelua kaatopaikalle sekä paljon kantamista ja kuljettelua aamusta iltaan. Yhtenä kohtalokkaana päivänä olin pudota pimeässä kellarissa lahon kaivonkannen läpi syvyyksiin, mutta sain Hannu Hanhekkaasti viimehetkellä otteen seinästä tai jostain. Toinen alaraajani olikin jo kaivossa kokonaisuudessaan. Oli siis lähellä, ettei jäänyt alkava purjehduskausi ja mahollisesti kaikki seuraavatkin väliin! Nyt alkoi  arvokkaampien tavaroiden nettimyynnin pyöritys ja parin viikon sisällä lähden vielä uudestaan raivaamaan. Taukoja on siis odotettavissa jatkossakin...

Osaavampi auttaja

Kävin juuri uusimassa SPR:n Ensiapu 1 -kurssin ja olin siihen erittäin tyytyväinen. Siitäkin huolimatta, että toinen päivä alkoi suurilla verenvuodoilla - olimme kaikki ihan sokissa - ja lounaan jälkeen seurasivat myrkytykset. Edellisestä EA-kurssistani oli rehellisesti sanottuna vierähtänyt jo yli 10 vuotta ja sinä aikana muutamat asiat olivat muuttuneet.

Teknisistä asioista ovat muuttuneet näin pitkän ajan kuluessa ainakin seuraavat asiat:
- Painelu-puhalluselvytyksen rytmi on muuttunut 30 painallukseen + 2 puhallukseen. Lisäksi liian kovaa puhaltamista varotaan, jotta ilmaa ei menisi liikaa uhrin vatsaan, josta se purkautuu sitten oksennuksen kera aiheuttaen tukehtumisvaaran.
- Kiristyssidettä ei enää käytetä suurissakaan verenvuodoissa, koska sillä saatetaan aiheuttaa enemmän haittaa. Sen sijaan käytetään painesidettä.
- Myrkytystapauksissa ei enää automaattisesti okseteta koska on vaarana, että potilas vetää oksennusta henkeensä tai myrkky polttaa uudelleen ruokatorven limakalvoja. 
- Ilmalastaa (jos jollain sellaisia vielä on) ei enää käytetä murtumien lastoitukseen - se aiheuttaa lisävahinkoa ja pahentaa sen myötä kipua.
- Virheasennossa oleva murtuma oikaistaan hermo- ym. kudosvaurioiden välttämiseksi, jos vaan auttajan fyysiset voimat ja henkinen kantti siihen riittävät. Kauhistuttaa ajatellakin...


Auttamisen asenteet tuntuvat muuttuneen siihen suuntaan, että auttajaa rohkaistaan ennemmin toimimaan kuin varomaan. Joskus muinoin käytettiin valtavasti aikaa ja energiaa esimerkiksi siihen, miten onnettomuuden uhri saadaan siirrettyä aiheuttamatta lisävammoja tai kannattaako häntä ryhtyä itse edes siirtämään. Nyt pitkän ensihoitajan uran tehnyt opettaja painotti sitä, että kyllä ne vammat ovat siinä onnettomuudessa jo tulleet ja siiretään rohkeasti, mutta tietysti sellaista varovaisuutta noudattaen, kuin niissä olosuhteissa on mahdollista.


Teknologian kehittyminen on muokannut osaltaan toimintaa ensiaputilanteissa. Puhelin on yleensä mukana ja sen kaiutintoiminta mahdollistaa samanaikaisesti uhrin auttamisen ja yhteydenpidon hätäkeskukseen. Monilla on kännykässään paikantamistoiminta päällä, jolloin hätäkeskus saa automaattisesti suuripiirteisen tiedon miltä alueelta hätäpuhelu tulee. Toisaalta nykyteknologia aiheuttaa hengenvaaraa auttajille. Liikenneonnettumuuksissa on aina huomioitava airbagien laukeamisen riski (osa voi laueta nykyään jopa kahdesti) - autoon ei enää saa mennä sisälle auttamaan, vaan kurkotellaan ratin yli ja ali.

Ensiapukurssin opetusmateriaaleja on helposti saatavilla myös omatoimiseen kertaamiseen. SPR:n sivuilta löytyy tiivistetyt selkeät ensiapuohjeet tavallisimpiin hätätilanteisiin, josta ne voi myös printata. Elvyttämisestä ja tajuttoman ensiavusta löytyy hienot kuvalliset ohjeet pdf:nä, jotka voi tulostaa vaikka veneen kaapin oveen. Hypotermian hoitoon tarjoaa mielestäni selkeimmät ohjeet Itämeriportaali. Luotettavat ohjeet päävammojen ensiavusta (esim. puomi päähän -tilanteessa) löytyy Duodecimin Terveyskirjastosta. SPR:n sivuilla voi myös katsella havainnollistavia videoklippejä erilaisista hätätilanteista. Ensiapukirja (23 €) on uudistunut kompaktimmaksi ja hankin sen meillekin veneeseen. Myös ISAF/ORC avomeripurjehduksen kilpailusäännöt edellyttävät, että veneessä on ensiapulaukun lisäksi ensiapukäsikirja.



Veneen ensiaputarvikkeet ja lääkkeet käyn vielä läpi ennen veneilykauden alkua. Niistä kirjoitinkin jo aiemmin oman juttunsa: Pieni säkki pahan päivän varalle

Päätin ryhdistäytyä ylläpitämään ensiaputaitojani jatkossa säännöllisesti. EA1-kurssin pätevyys on virallisesti voimassa kolme vuotta ja siihen on varmasti syynsä. Jos haluat varmuutta oman EA-valmiutesi ajantasaisuudesta, voit testata tietojasi SPR:n sivuilla.


EA1-kurssi kestää kokonaisuudessaan kaksi päivää (16 t.) ja oman alueen kurssitarjontaa voit hakea täältä. Kursseja järjestetään myös viikonloppuisin, mutta huomasin paikkojen täyttyvän hyvissä ajoin. Olen joskus nähnyt ilmoituksen myös veneilijöille suunnatusta EA1-kurssista, jossa painotettiin veneilyyn liittyviä hätätilanteita. EA1 tai EA2 -kurssi kustantaa noin 100 € (hyvällä tuurilla saat työnantajasi maksamaan sen). Opettaja suositteli käymään EA2:n vasta noin vuoden kuluttua EA1:n jälkeen, koska ensimmäinen päivä EA2-kurssista on EA1:n sisältöjen kertausta.

Tietysti aina toivomme ja ehkä vähän liiankin mielellämme uskomme, että mitään ikävää ei tapahdu. Jos kuitenkin tapahtuu on ensiaputaito siinä kohtaa mittaamattoman arvokas!



Liebster Blog -tunnustus

Lämpimät kiitokset Purjeen viemää -blogin Viherrykselle Liebster Blog –tunnustuksesta. Hän taisi muuten olla ensimmäinen lukijani, kun aloin kirjoittamaan tätä blogia vuoden 2012 alussa. Viherryksen Purjeen Viemää blogi fiilistelee mm. upeilla purjehduskuvilla.

Olen saanut tämän tunnustuksen alkuvuodesta Villa Idur -blogin Villa Idur -blogin Pilviltä ja vastannut silloin samantapaisiin kysymyksiin Liebster Blogi haaste -postauksessani, mutta tehdään nyt pieni päivitys ;) 

 

 

 

Tunnustus lähtee eteenpäin seuraavilla säännöillä:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.

2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Valitse 5 blogia (joilla alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
4. Toivo, että ihmiset, joille jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin viidelle.
 

 

Liebster Blog -haasteen kysymykset ovat seuraavat:
 

1. Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin

Tällä hetkellä niitä voisivat olla:

hiljainen hetki,

jonkinlaista liikuntaa,

jotain makeaa,
jotain kaunista ja
merkityksellisyyden tunne.

 

 

 

 

2. Viisi kirjaa, joita suosittelet muille

En ole vielä ehtinyt siirtymään työhön liittyvästä lukemisesta huvikirjoihin, joten tämä on vähän vaikea kysymys. Tässä kuitenkin muutama ehdotus:

Esko Valtaojan kaikki kirjat

Pilke silmäkulmassa maailmankaikkeutta pohdiskelevien teosten hauskat faktat ja viisaat näkökulmat ovat samanaikaisesti sekä viihdyttäviä että omaa maailmankuvaa rakentavia.

Alain de Botton: Filosofian lohdutukset

Niihin haastaviin hetkiin elämässä, kun kaipaat mittasuhteita ja uusia näkökulmia asioihin.

Hugo Arnold: Wagamama-keittokirja

Wagamama on suosikkiravintolani Englannissa, Tanskassa ja Uudessa-Seelannissa. Sen mielettömiä hyviä ruokia on koottu tuohon keittokirjaan. Eksoottisia ainesosia sisältävien ruokien valmistamista en ole vielä kokeillut, mutta ajattelin ottaa jossain vaiheessa haasteen vastaan. Kuvien katselukin saa endorfiinit virtaamaan.

Jan Chozen Bays: Tietoinen syöminen.

Kirja esittelee terveyttä, tasapainoisuutta ja nautintoa lisääviä mielentaitoa syömiseen. Vinkkinä myös kisapainoon pyrkiville kilpapurjehtijoille: kikkailudieetit ovat tämän jälkeen turhia!

Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen.

Voi miten paljon nauroin ja jännitin tätä lukiessani samalla kun pohdin kulttuurieroja. Tarina toimi myös näytelmänä.

 

 

 

3. Viisi materiaalista (joulu-)lahjatoivettasi

Matka, matka, matka, matka tai merimatka.

 

4. Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä

Uudessa-Seelannissa (vielä kolmannen kerran),
Sri Lankassa (vielä kolmannen kerran),
Bhutanissa (maa mittaa tuottavuuttaan bkt:n sijaan onnellisuudessa ja kutsuu itseään Shangri-La:ksi)
Islannissa
Gotlannissa (omalla veneellä purjehtien)

 

 

5. Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua

Omapäinen,
elämälle utelias,
leikkisä,
herkkäsieluinen ja
sisukas.

 

 

 

6. Viisi lempiruokaasi

Tällä hetkellä gluteiiniton ja maidoton vegeruokavalio karsii monet tutut herkut pois, mutta jotain sentään jää:

sushi,
hyvä ramen-keitto,
tofu teriyaki grillatuilla punajuurilohkoilla,
kotimaiset uudet Siikli-perunat sopivasti höystettynä ja
kypsä mango.

 

 

 

7. Viisi elämänohjetta, jotka haluat jakaa toisten kanssa

Pysy uteliaana elämälle, etsi uusia mielenkiinnonkohteita, kokeile harrastuksia, tartu tilaisuuksiin jne. sen sijaan että suorittaisit elämää vuodesta toiseen rutiininomaisesti. Vuosien lisääminen elämään voi olla vaikeaa, mutta laadun parantaminen mielenkiintoisilla sisällöillä on yleensä mahdollista. ;)

Haaveile paljon ja tee haaveistasi rohkeasti ja sinnikkäästi totta. Huom: pidä aina myös varahaaveita mielessä, ettet jää koskaan ihan tyhjän päälle!

”Minä” ei ole yhtä kuin omat ajatuksesi tai tunteesi, eli kaikkiin mielenliikkeisiin ei tarvitse mennä mukaan.

Nuku riittävästi - uni on tärkeämpää kuin mikään muu.

Panosta hyvään arkeen - suurin osa elämästä on juuri sitä.  

 

Annoin juuri I Love Your Blog -tunnustuksen viidelle suosikkiblogilleni ja tämä Liebster Blog -tunnustus menisi varmaankin samoille loistaville tyypeille, joten taidan tällä kertaa olla jatkamatta tätä eteenpäin. Sen sijaan haluan kiittää kaikkia seuraamieni blogien kirjoittajia, jotka jaksavat ilahduttaa lukijoitaan mukavilla jutuillaan ja kuvillaan. Jaettu ilo kertaantuu aina!

 

Kantisilta merellisessä sisustuskaupassa

Olen hankkinut melkein kaikki veneen astiat ja jotain muutakin pientä kivaa samasta paikasta: turkulaisesta Ocean Spiritistä. Liikkeellä on myös nettimyynti, joten sisustustarvikkeiden, vaatteiden ja lahjatavaroiden laajaan valikoimaan on helppo tutustua. Ocean Spirit juhli eilen nelivuotissynttäreitään ja järjesti sen kunniaksi kanta-asiakkailleen mukavan illan. Ohjelmassa oli muun muassa muotinäytöstä, herkkuja, kuohuvaa, sekä mahdollisuus tehdä hankintoja alennettuun hintaan.

Hankintalistallani oli neljä kappaletta pieniä aamiaistarjottimia (27 x 20 cm) veneeseen siitä samasta merikartta-sarjasta, josta meillä on jo iso tarjotin.

Lisäksi harkinnassa on pienen Lazy Jack säkkituolin (140 x 110 cm) hankinta. Sitä voisi käyttää sekä kannella löhöilyyn että matalana "kansipöytänä" ison tarjottimen kanssa. Testasin illan aikana vähän minisäkkituolia ja olihan se kiva! Olemme kuitenkin päättäneet pitää pään kylmänä ja odottaa veneen saapumista ennen ostoryntäystä, jotta hahmotamme ensin veneen säilytystilat realistisesti. Mutta eikö se ole nätti? Värivalikoimasta löytyy myös mm. pinkki ja tummansininen.

Pieni Lazy Jack -säkkituoli  (kuva: Ocean Spirit )

 

Muotinäytöksen myötä ihastuin keltaiseen Batelan takkiin. Ihan niinkö tarvitsisinkin takkeja... Toisaalta minulla ei ollut yhtään keltaista vuorellista city-sadetakkia, joten kaupat tuli. Tämä taitaa samalla olla elämäni ensimmäinen keltainen vaate.

 

 

 

Takin voi pestä pesukoneessa, eikä sen alle tarvitse topata kauheasti kerroksia, koska siinä on raikas ja mukava trikoovuori. Takin pinta ei oikeastaan edes näytä sadetakille, joten tästä saattaa tulla "pirteä ja liikenteessä turvallinen epävakaisen sään yleistakkini". Muita värivaihtoehtoja olivat valkoinen, sininen ja punainen.

 

 

 

 

 

Kantisillassa oli tuttujakin ja naisporukassa virisi mm. keskustelua siitä, miten jotkut vähän syntisiltä tuntuvat vaate- ja kenkäostokset esitetään miehelle. Yleisesti käytettyjä strategioita ovat: "Tämä on jo vanha, etkö muista että käytin tätä jo kaksi vuotta sitten juhannuksena?" tai: "Ostin alennuksesta kauan sitten" sekä: "Tämä on ihan vaan kirpparilöytö". Oma puolustukseni on useimmiten napakka: "Ostin omalla manilla". Miehet puuttuivat keskusteluun paljastamalla miten "joillakin miehillä" on tapana ovelasti pimittää tai vähätellä venevarusteostoksiaan vaimoilleen. Hihhhih... elämä on jänskää peliä.

Pienin mannekiini kertoi vähän jännittäneensä ensimmäistä esiintymistään mallina. Hän asteli kuitenkin catwalkilla reippaasti ja säteillen. Illan aikana neidistä tuli Merenneidon hyvä kaveri :)

Tässä vähän tarjolla olleita houkutuksia. Itse olen erityisen tykästynyt kaikkiin värikkäillä purjenumeroilla somistettuihin sporttisiin itemeihin, mutta olihan siellä paljon muutakin kiinnostavaa.

P.S. Kuten huomasitte, uudistin vihdoin blogin ulkoasun. Tarkoitus oli muokata sitä valoisammaksi, paremmin sisältöä kuvaavaksi sekä yksilöllisemmäksi ja tehdä samalla asetteluun tilaa suuremmille kuville. Sisältö tulee kuitenkin jatkumaan samansuuntaisena kuin ennenkin. Laittakaa kommentteja, jos uudistus ei tunnu toimivalta.