Sumupurjehdus: sukellusveneitä ja hylkeitä näkyvissä

Viime viikon maanantaina lähdimme aamulla varttia vaille kymmenen liikkeelle Högsårasta kotisatamaan Ajolanrantaan. Maisemat näyttivät Kejsarhamnenin lahdessa tältä... Kävi mielessä, että voisikohan sitä ilmoitella töihin, että emme pääse kotiin tuossa hernerokassa ja joudumme jäämään vielä yhdeksi päiväksi merelle?

Lounaansuuntaista tuulta oli kevyet 3-4 m/s. Nostimme heti purjeet ylös, mikä myös helpotti muun mahdollisen liikenteen kuuntelemista. Tutkaahan meillä ei ole, mutta laitoimme vastaanottavan AIS:n päälle. Siitä näkee ainakin yhteysalukset ja laivat. Väylillä liikuimme tietenkin niiden reunoilla. Sataman lahdesta ulos päästyämme näkyvyys oli entistä heikompi: navigointiohjelman perusteella päättelimme että 4-5 minuutin matkan päähän näki jotain, nopeutemme ollessa 6-6,5 solmua. Kulkuvalot tajusimme kytkeä päälle, kun sumuverhon takaa lipui koneella ajaen toinen purjevene valoissaan.

Sumu tiivistyi edelleen. Ennen Helsingholmenia näkyvyys oli enää vain yhden minuutin päähän 6,5 solmun vauhdissa. Etenimme sumuseinäisessä kuplassa ja tuntui kuin silmissä olisi vikaa, kun yritti pinnistellä nähdäkseen sumun läpi. Päätin hakea käsikäyttöisen sumutorvemme ensimmäistä kertaa käyttöön. Näkyvyyden ollessa huono on purjehtivan aluksen "täältä tullaan" -äänimerkki: "Töööööt-töt-töt" kahden minuutin välein. Torven ääni oli ihmeen hiljainen; kuvittelin että se melkein sattuisi korviin, mutta ei. Realistisesti ajatellen sen voisi kuulla joku kajakissa, soutuveneessä tai tuulen alapuolella purjeveneessä. Jos vastaantulevassa veneessä pörisee kone, niin varmasti jää meidän äänimerkit kuulematta. En ole muuten koskaan kuullut huviveneen käyttävän äänimerkkejä - en sumussa enkä muulloinkaan. Onkohan tämä vähän samanlainen varuste kuin mustat päivämerkit: kartio purjein koneajossa olevalle veneelle  ja pallo ankkurissa olevalle?

Helsingholmenin ohitimme näkemättä sitä lainkaan. Tuulihäiriöt ja navigointiohjelman kartta kertoivat saaren olevan paaran puolella. Ei silti voi sanoa, etteikö sumussa olisi nähnyt yhtään mitään. Siellä näki mitä oudoimpia asioita: mies bongasi sukellusveneitä ja minä hylkeitä kivillä. Alla on kuva sukellusveneestä.

Parin tunnin kuluttua startista näkyvyys oli jo aika hyvä ja tuultakin oli tullut hieman lisää (5-6 m/s). Pursiseuran Svinön paikkeilla saimme veneeseen vieraan. Västäräkki istui jonkin aikaa keulakaiteellamme kyydissä, sirkutti sitten kiitokseksi ja jatkoi matkaansa lentäen. Orhisaaren jälkeen alkoi ihan reipas sadekuuro. Onneksi hankin uuden Henri Loydin offshore-sadetakin tällä kaudella. Paitsi että se pitää vettä, niin siinä on myös parempi pystykaulus suojaamaan tuulelta ja tyrskyiltä. Luksuksena on povitaskussa narun päähän kiinnitetty mikrokuituliina aurinkolasien puhdistamiseen.

Luovimme 6-7 m/s pikkuisen puuskaisessa tuulessa kun mieheni totesi: "Susta on tullut aika hyvä isopurjeen skuuttaaja" ja jatkoi luennolla levangin ja kikin käytöstä. Kesän aikana mies on tehnyt siitä oikein numeron. Olen useasti kuullut lauseen: "Mä jätän sut nyt tänne purjehtimaan ja menen sisälle vaihtamaan vaatteita, säätämään / fiksaamaan/..." Eikä minua edes enää jännitä olla yksin puuskaisessakaan reippaammassa tuulessa purjehtimassa. Kuulimme muuten hiljattain tarinan, että jonkun purjeveneen mies oli tänä kesänä puhallutettu merellä, vaikka vaimo kipparoi venettä. Hihhihhhh...

Kotirännissä siirryin sisätiloihin ja aloitin veneen siivouksen 25 asteen kallistuksessa koska: elämän aikataulut. Imuroinnin jätin sentään kotisatamaan, mutta wc tuli pestyä, muutkin pinnat pyyhittyä ja petivaatteet sekä pyyhkeet kerättyä pyykkikassin. Kyllä tämä 6 tunnin 30 minuutin purjehdus toimistopäivän voitti. Muistelimme tätä hymysuin, kun tiistaina purimme pitkästä viikonlopusta kasaantuneita töitä ja muuta arjen hösseliä.

Mukavaa loppuviikkoa!

Venemessujen 2015 tunnelmia

Messujen ensimmäisenä viikonloppuna vierailijoita oli runsaasti, erityisesti iltapäivällä, vaikka taisin ottaa nämä laajemmat kuvat juuri hiljaisempana aikaan. Mieheni oli messuilla töissä, joten kiertelin enimmäkseen yksin ja kävin samalla halailemassa (tuttuja) messumiehiä. 

Messujen purjevenetarjonta oli moottoriveneisiin nähden niukkaa. Sen verran katselin, että pystykeula taitaa olla jo matkaveneissäkin melkein standardi. Tutut innostuivat suurista ja luksus-sisustetuista veneistä ja tunsin itseni taas kummajaiseksi. Pieni ja karu Kaminami kun on ollut meille rakkautta ensiluonnoksista alkaen ja nyt kun "se oikea vene" on hankittu, ei oikein näe ei kuule mitään muuta. 

Meidän mielestämme messujen kiinnostavin vene oli viime sunnuntaiksi paikalle ehtinyt Ari Huuselan Pogo 40. Siinä oli jo ihanasti pieniä seikkailun jälkiä. Pogo 40:ssä oli monia saman tyyppisiä juttuja kuin meidän Kaminamissa. Arin esitys Route de Rhum -kisan kokemuksista oli mielenkiintoinen ja sitä kokoontui kuulemaan suuri joukko ihmisiä. Ari kertoi elävästi monista haasteistaan ja kokemuksistaan yksinpurjehduskisassa Atlantin yli ja hänen tarinoistaan välittyi seikkailumielen ohella kiitollisuus ja nöyryys elämälle sekä suomalainen sisukkuus. Ari esiintyy vielä ensi viikonloppunakin: perjantaina kello 17.00 ja lauantaina kello 14.00 purjeveneiden nurkkauksessa, Purjehdussatama -alueella. 

Fareast 28R oli sen oloinen, että se myös menee eikä meinaa.

Ilmatieteenlaitoksella (ITL) ei ollut tänä vuonna omaa osastoa, mutta esityksiä oli ensimmäisenä messuviikonloppuna useampi päivässä. Kävin ystäväni kanssa kuuntelemassa ITL:n tutkija Laura Tuomen esityksen Itämeren aallokosta.

Mieleen jäi mm. Itämeren aallokon erityispiirteet: se tosiaan on terävämpää, kuin isompien merten aallokot ja pitkäaaltoinen maininki on puolestaan harvinaista. Itä- ja länsituulilla on mitattu muutaman kerran yli 7 m merkitsevä aallonkorkeus, jolloin yksittäinen aalto voi olla jo 14 m korkea. Suomenlahdella tuuli saattaa olla aivan eri suunnasta kuin aallokko, sillä kapeassa lahdessa aallokko pyrkii kääntymään lahden suuntaiseksi. Taulukko siitä, miten nopeasti eri  tuulennopeudet kehittävät korkean aallokon, oli jokaiselle veneilijälle hyödyllistä tietoa. ITL kehittää paikallisempia aaltoennusteita ja viime kesänä se alkoi julkaista Saaristomerelle rajattua aaltoennustetta. Myös muille rannikkoalueille on myöhemmin tulossa omansa.

Uusi aalto - Waterexpo -hallissa voi viettää myös minirantaloman. Voi että teki mieli heittää kengät ja sukat jalasta ja kaivaa varpaansa tuohon pehmeään rantahiekkaan! En kuitenkaan malttanut. Myös se yli 22 000 litran jättiakvaario kannatti käydä katsomassa. Oli hauska seurata pulskien haukien ilmeitä kalastusnäytöksen aikana.

Tällä 4,7 m lyhyellä Marino Mustang -veneellä on muuten ylitetty myrskyävä Atlantti vuonna 1970!

Keräsin tietysti kaikki Ahvenanmaan esitteet, jos sitä vaikka pääsisi taas kesällä pienelle Åland Runt -retkelle. Myös muita veneilykohteita esiteltiin messuilla mukavasti.

Ennen lähtöä piti tietysti tassutella maailman suurimmalla merikartalla ja seisoskella kodin sekä kotisataman kohdalla ja mittailla askelillaan suosikkipaikkojen välisiä suhteellisia etäisyyksiä. 

Kaiken kaikkiaan oli taas kivat messut ja omukava nähdä joitakin vanhoja tuttuja pitkästä aikaa sekä tavata muutamia blogin lukijoita. Purjeen viemää -blogin Viherryksen idea veneily-bloggaajien yhteisen tapaamisen järjestämisestä ensi vuoden venemessuilla on mielestäni hyvä idea. Kuka kannattaa ajatusta?

Tuuliennusteita

Merisään ennustaminen taitaa olla aika haastavaa, etenkin tuulten osalta. Olen hiljalleen tutustunut eri sääpalveluihin ja yritän koota niistä toisiaan täydentävää patteristoa. Sain kokeneilta merikarhuilta vinkin Windfinder-ohjelmasta, joka tarjoaa halutulta alueelta säätilastoja ja lupaa ennustaa tuulta kuudeksi päiväksi eteenpäin.
 

Windfinder löytyy netistä, mutta latasin lisäksi kännykkääni ilmaisen mobiiliversion, joka eroaa maksullisesta versiosta vain siinä mielessä, että kännykän näytön yläosasta peittyy kapea alue mainoksiin. Sovellus on saatavilla Anroidille, Windowsille ja iPhonelle.

 

Merisää ja mää

Tänä viikonloppuna jatkuu tarkempi perehtyminen merisäähän lepotuolista käsin. Ilmatieteenlaitoksen ja Merentutkimuslaitoksen julkaisu: Sää- ja meritieto – Vesilläliikkujan käsikirja on jo käyty joulun aikaan ajatuksella läpi, mutta paljonhan siinä on muistettavaa. Muun muassa mini baarit, jymy paskalit ja pilvityyppien nimet, jotka muistuttavat Harry Potter -tarinoiden lentävien luutien tuotemerkkejä ;)  Ilmatieteenlaitoksen pilvikuvasto täydentää mukavasti tuota käsikirjaa. Nyt on menossa kertaus ja asioiden kääntäminen teoriasta käytännön näkökulmaan: mitä merellä tehtävät eri havainnot ilmanpaineesta, tuulesta ja pilvistä kertovat sään kehittymisestä? Miten hyödynnän merisäätiedotteita niin, että voin ennakoida haastavia tilanteita ja valita järkevimmän reitin sekä turvallisimman sataman? (Tässä kohtaa pohtii miksi ei opiskellut esimerkiksi meteorologiksi ja mitä hyötyä ihmistieteistä on merellä?)

Säätilojen havainnointia ja ennusteiden seuraamista voi vähän kuivaharjoitella ympäri vuoden. Paikallisen säätilan kehitystä seurailen kännykkään tilaamastani ilmaisesta Forecan mobiilipalvelusta. Merisään ennusteet katson Ilmatieteenlaitoksen sivuilta . Veneily.fi -sivustojen vähän selkeämmät ennustekartat perustuvat Ilmatieteenlaitoksen ennusteisiin, eli tämä ei ole edellisestä riippumaton lähde. Sen sijaan yksityisen Forecan sivujen merisää on Ilmatieteenlaitoksen ennusteesta riippumaton ”second opinion”, jota aion jatkossakin käyttää toisena lähteenä. Löytyisikö jostain vielä kolmas? Merivedenkorkeutta koskevan uteliaisuuden voi tyydyttää Itämeriportaalissa

Vanha ”seikkailukelloni” meni hiljattain rikki ja joulupukki toi sitä korvaamaan rannetietokoneen: Suunnon Coren. Sen käyttöohjekirjasarjaan perehtymiseen menikin tovi. Tapaninpäivän (2011) myrskystä kertyi barometrin muistiin esimerkkidataa siitä, miten muutamassa tunnissa tapahtuva matalapaineen raju syveneminen (1013 -> 986 hPa) näkyy käytännössä: puuta kaatuu, merivesi tulvii teille jne. Muutaman päivän kuluttua ilmanpaine laski yhtä alas, mutta loivasti pidemmän ajan jaksolla ja seurauksena oli tavanomainen vesisade ja kohtalaista tuulta. Coren voi asettaa myös piippaamaan myrskyvaroituksen ilmanpaineen muuttuessa rajusti. Auringon nousu- ja laskuajat ovat ilmanpaineiden graafisen esityksen ohella mielenkiintoista pientä seurattavaa. Kompassiin olen ohjelmoinut paikallisen erannon, mutta kalibroinnin onnistuminen täytyy vielä tarkistaa. Ajatella, että Coresta löytyi myös kello, ajastus, hälytys ja torkkutoiminta. Omassa ranteessani tuo ihana möhkiäinen on sen oloinen, että se kävisi myös aseesta mahdollisissa meritaisteluissa merirosvoja vastaan. Äärimmäisessä hätätilanteessa voi varmaan painaa nappulaa ja antaa käskyn: ”Beam me up Spock.” ;)