Kohti kotia: ötökkäpilviä, gyropilotin koulutusta ja vauhtia

Sunnuntaina oli Isokarilta ainakin laskennallisesti kotimatkaa täysipäiväisen purjehduksen verran. Alkumatkan kevyt tuulenhenkäys oli täysin myötäinen ja ajoimme puolitoista tuntia koneella. Näinkin kivasta paikasta lähtemisen jälkeen Kippari on aina onnellinen, kun pääsee merelle - edes ajamaan koneella.

Blogaajakamu Elena kirjoitti juuri omassa proviantti-blogissaan hauskan postauksen: Kesän ötökkäkatsaus . Me saimme Isokarilta mukamme valtavat pilvet pikkuötökkää, ilmeisesti vesikirppua. Niitä oli kaikki veneen pinnat täynnä ja molempien ympärillä pyöri pieni ötökkäpilvi kuin Jaska Jokusen Eppu-hahmolla. Ötököitä oli tietysti vaatteissakin ja kun esim. istui tai laski kädet syliin, ne liiskaantuivat pieniksi ruohotahroiksi valkoisille shortseille. Vaihdoin mustat housut jalkaan, käänsimme veneen vastatuuleen ja ajoimme jonkun matkaa täyttä vauhtia koneella, mutta vieläkään emme päässeet kaikista hyönteisistä eroon. Emme ole kumpikaan kokeneet aiemmin vastaavaa. Onneksi saimme vihdoin aavistuksen lisää tuulta ja genaakkerin ylös. Samalla unohtuivat ne ötökätkin.

 

Laitoimme gyropilotin töihin ja istuimme etukannella genaakkerin alla kuin teltassa. Siinä oli aivan erityinen tunnelmansa! Kaminami kulki leppoisaa 5-6 kn matkavauhtia ja gyropilotti ohjasi apparenttituulen mukaan. Ketään ei näkynyt missään. Aurinko kimalsi meren ja sen valo siivilöityi genaakkerin läpi lempeämmäksi.

 

 

Harjoittelimme myös jiippaamaan gyropilotin avulla. Mies käskytti George von Gyropilottia tekemään automaattisen käännöksen apparenttituulen mukaan ja skuuttasi itse genaakkerin. Minä huolehdin että isopurje tulee yli ilman että skuutit tarttuvat pinnaan tai Kippariin. Alkuun käännös oli turhankin nopea, mutta mies opetti (ohjelmoi) gyropilottia ja pian jiippi sujui hitaammin... semisportisti. Eli kun mies kiskoi hiki päässä genaakkerin yli, hän pysyi juuri ja juuri käännöksessä mukana. 

 

Osa merenneitoutta on osata ajaa genaakkeria, joten ei muuta kuin Pandan ohjaksiin. 

 



Puolivälissä matkaa eksyimme pieneen plägään, jossa tuulta oli 25 cm/s. Jouduimme rullaamaan genaakkerinkin pois. Hassua kun näki plägäalueen reunat ja toisten seilaavan kivasti ympärillä. Ajoimme koneella siitä 10 minuutissa ulos ja johan tuuli taas 6-7 m/s. Kaminami kulki isolla ja fokalla 7-8 kn vauhtia. Samalla kun mies ohitteli ns haastajia, minä puistelin peittoja veneen perästä, tuuletin tyynyjä istumalaatikossa ja kuivatin astiapyyhkeitä takakaiteella.

Olimme lopulta kotona jo kuuden ja puolen tunnin purjehtimisen jälkeen. Mies toisteli illalla moneen kertaan: "Voi että, oli ihan mielettömän hieno purjehdus tänään!". Hänen kasvoillaan hehkui sekä auringon aiheuttama punoitus että onni ja innostus. Kaminami oli ihan että: "Ei tässä mitään, normipäivä" kun asettui kotisatamaan huilaamaan. Meille on muuten jo muotoutunut tavaksi jatkaa purjehduspäivää vielä laittamalla paluupäivän ruoka veneessä ennen kotiin lähtöä: saa olla vähän pidempään vielä veneellä.

 

 

Huomenna on elokuun viimeinen lauantai ja muinaistulien/elotulien ilta. Kaminami seilaa näillä näkymin lauantaina Korpooströmiin (tai plan-b: pursiseuran Svinöhön). Katsotaan nyt mistä meille löytyy paikka. Sen jälkeen suunnitelmat ovat auki sunnuntaiyön satamaksi. Maanantai on meillä onneksi vielä purjehduspäivä.

 

 

Oikein mukavaa viikonloppua

ja suotuisia tuulia sekä kauniita muinaistulia kaikille seilaajille!