Onnelliset tähdet hukassa

Blogissa on ollut nyt hiljaista työ- ja tanssikiireiden vuoksi. Siinä vaiheessa kun on ollut aikaa, ei ole enää ollut energiaa. Nyt pohdin jo ovatko planeetat ylläni jotenkin epäsuotuisassa asennossa, kun elämä koettelee joka alueella. Vaikka selvähän se on, ettei ihan aina voi paistatella onnellisten tähtien alla.

Viime viikonloppuna olin kamalan väsynyt pitkien työreissupäivien jälkeen ja lauantai meni lähinnä elpyessä. Sunnuntaina sairastin nopean ja tehokkaan vatsataudin ja pääsin siitä maanantaiksi jaloilleni töihin sekä tanssitreeneihin. Ensi viikonloppuna pitäisi esiintyä vuoden suurimmassa tanssishowssa Helsingissä ja pian sen jälkeen on toinen iso show Turussa. Tietysti niihin treenataan niin täysillä, kuin harrastelijapohjalta töiden ohella irtoaa: noin 8 tuntia viikossa ja videoavusteiset kotitreenit päälle. Nämä ovat omalta osaltaan vuoden kohokohtia ja esiintymisreissu on paljon muutakin kuin muutama minuutti säihkettä parrasvaloissa.

Maanatai-illan treenit päättyivät siihen, että minun pohkeeni ja jonkun toisen kantapää kohtasivat toisensa kovalla voimalla bhangran tahtiin. Sen pitäisi kaiken logiikan mukaan olla tuossa koreagrafiassa mahdotonta, mutta aina se elämä yllättää. Jalka meni alta, enkä ole sen jälkeen pystynyt varaamaan siihen painoa. Linkutan nyt kepeillä, ortopedi määräsi saikkua, lepoa, kylmää, kohoa, vahvaa lääkettä ja perjantaina katsotaan tilanne uudelleen. Tanssiryhmä tekee tänään plan B:n, jossa joku muu hoitaa oikean laitahyökkääjän paikkaani koreografiassa. Itse pääsen sentään katsomoon, jos jalka ei tule sisullakaan tanssikuntoon.

Tiistaina tietokoneeni hajosi. Se oli otettu käyttöön vasta loppusyksystä, mutta ilmeisesti kryptausohjelmassa on virhe - blaablaa - en pääse käsiksi mihinkään tiedostoihin tai ohjelmiin - blaadiblaa - niitä ei todennököisesti voida ikinä palauttaa - blaablaa. Varakopion olin tehnyt edellisenä päivänä, mutta ulkoisella kovalevylläpä ei ollut sille riittävästi tilaa (siihenkin on syynsä blaablaablaa), joten taisin menettää aika paljon kuvia ja muuta mukavaa. Saa nähdä jatkuvatko postaukset Kaminamin viimeisitä lomapurjehduksista Särsöstä ja Ahvenanmaalta. Onneksi olen tallentanut kaikki työhöni liittyvät tiedostot parille tikulle joka ikinen päivä, muuten harmittaisi itkuksi saakka. Mietin että pitäisiköhän olla säännöllisesti päivitettävä ulkoinen kovalevy pelkästään valokuville ja muulle sentimentaaliselle aineistolle.

Mutta hei, olen sentään viime kierroksen lottovoittaja: neljä oikein ja 10 euroa! Se on kyllä huikeaa onnea, sillä muistan lotota vain muutaman kerran vuodessa, muina viikkoina järkeni vetoaa todennäköisyyslaskentaan. Vakavasti ottaen olen taas tavattoman kiitollinen siitä, että mieheni pähkäilee tuota tietokonehärdelliä, vaikka hermot meinaa hänelläkin mennä kaiken vapaa-ajan ohella. Toisekseen hän auttaa ihan kaikessa muussakin nyt toipilasaikanani. Ystävät, ja etenkin tanssikamut, tsemppaavat ja vinkkaavat hoitoniksejä ja töissäkin suhtaudutaan ymmärtäväisesti. Tanssiope kävi aamulla tuomassa omia droppejaan ja tsekkaamassa voinnin. Niin että taas kerran. asiat voisivat olla monella tapaa huonomminkin (joskin myös hieman paremmin).

Venemessut lähestyvät ja sen myötä alkavat seuraavan purjehduskauden suunnitelmat polttelemaan. Pian ei meidän perheessä ole kuin yksi asia mielessä: "venevenevenevene". Pääsen tällä kertaa messuille vasta niiden päätösviikonloppuna, koska: tanssishow (ja toivottavasti jalka on kunnossa). Onko muilla bloggaajilla vielä innostusta jonkinlaisen bloggaaja-tapaamisen kehittelyyn?

Parempaa loppuviikkoa teille!

Tarpeellista, kätevää ja luksusta veneeseen ensi kaudelle

Ilmassa on ollut pientä väsymystä ja aikataulujen sekamelskaa, joten blogi on ollut yksi niistä asioista, joista olen nyt tinkinyt. Vaikka Joulu meni, niin kuusi valaisee tuoksuen edelleen olohuoneessamme (ja se on vieläkin ihana!), glögi ja joulusuklaat on sentään jo siirretty vyötärölle.

Ihana joulu jätti taas jotain uutta ensi kauden purjehduksiin. Jos lomien ajoitus ja säät sopivat hyvin yhteen, olisi loppukesästä tarkoitus lähteä Ruotsiin. Sain joululahjaksi satamakirjan, josta haaveilun voi aloittaa hyvissä ajoin. Jos teillä on joitain suosikkikohteita Ruotsin puolella, niin vinkatkaa ihmeessä. Gotlannista olen ainakin haaveillut jo ennen Kaminamin syntymää, mutta ilmeisesti kannattaa googlata kaikki Gotlannin tapahtumat, ettei osu paikalle villien viikkojen aikana.

Arholma  - Landsort med Gotland -kirjan kuvat ovat selkeät, lisäksi mukaan on liitetty laajempia ilmakuvia. Ruotsinkielinen teksti tarjoaa pienen kielikylvyn.

Kippari sai muun muassa tällaisen led-valolla varustetun pipon. Tehokas valo on helppo irrottaa latausta ja pipon pesua varten. Pipo on kuulemma kätevä venehallilla Kaminamia hoivatessa ja uuden vuoden kemuissakin kaikki valopipon saaneet herrat häärivät saariston pimeydessä ledit loistaen raketteja käynnistelemässä. Uskon että tuo on kätevä, mutta hymyilyttää kyllä nähdä mies tuo pipo päässä. Siitä tulee mieleen se pieni keltainen yksisilmäinen animaatiohahmo - mikä sen nimi nyt olikaan?

Tarpeellisten ja kätevien tarvikkeiden lisäksi veneessä on hyvä olla myös vähän viihdettä ja jopa pientä luksusta. Kippari sai joululahjaksi langattoman kaiuttimen, jonka valojen vaihtumista voi säätää kaukosäätimellä. Nyt on siis Club Kaminamin dj:llä entstä hienommat laitteet. Vain diskopallo puuttuu katosta ja sehän on helposti järjestettävissä. Vaikeinta on varmaan lopulta säästä sitä energiaa purjehduspäivän jälkeen vielä clubi-remuamiseen, mutta ehkä se joskus onnistuu.

Viime kesänä oli usein sen verran kylmää, että emme ole vielä käyttäneet edellisen joulun lahjaamme, eli suklaasuihkulähdettä veneessämme. Se on siis sähköllä toimiva laite, johon kaadetaan vesihauteessa sulatettu suklaa. Laite pulputtaa suklaata suihkulähteenä (toivottavasti ei ihan kattoon saakka) ja pitää sen lämpimänä. Laitteen lämmitysteho on tietysti rajallinen, joten toppatakkipäivinä ei kannata juhlia suklaasuihkulähteellä.

Isi-Kipparin ja Äiti-Kipparin perhevene on kuuluisa jääpalakoneestaan. Mitä hassua tai luksusta teillä on veneessänne?

Mukavaa viikonloppua!

Kävimme Ruotsissa nukkumassa - kummallinen Särsö

Olin ylittänyt kunnialla avomeren Ruotsiin - saan varmaan nyt käyttää sinisiä housuja vastaavalla tavalla kuin Atlantin ylittäjät punaisia? Särsö oli erikoinen merikarhusatama Tukholman uloimmassa välisaaristossa. Saman laiturin varrella on myös ruotsalaisen Skärgårdsstiftelsenin muutama paikka. Isossa huvilassa, lähellä rantaa, vietettiin idyllistä elokuun iltaa isommalla ruotsalaisporukalla, mutta se ei siis ole enää merikarhujen käytössä. Saaren mustat lehmät joivat tyytyväisinä merivettä ja polskuttelivat aivan laiturin tuntumassa.

Näihin lehmiin liittyy liikuttava sankaritarina, joka kiertää merikarhujen keskuudessa. Kerran eräs merikarhu oli nähnyt hätääntyneen lehmän uivan rinkiä meressä Särsön tuntumassa. Eläinten suurena ystävänä hän oli lähtenyt kumiveneellään pelastamaan lehmää. Lehmä-parka oli jo aivan uupunut ja sekava, mutta mies sai aseteltua sen pään kumiveneen reunan kannateltavaksi. Vaiheikkaiden urotekojen jälkeen lehmä saatiin rantaan, missä se lyyhistyi makaamaan. Mies sai hälytettyä lehmän omistajan paikalle, joka valvoikin sitten koko yön eläimen vieressä, mutta lehmä oli liian heikko... Sniif... Olen muuten kuullut tarinan tältä sankarilta itseltään, joten se on tosi.

Särsössä karhuilla on pieni maja ja oma sauna.

Sauna sijaitsee rehevän tammimetsän keskellä, jonka pohja on täynnä kukkia. Eräs tuttu pariskunta oli ollut täällä kielojen kukkimisen aikaan ja uskon, että täällä olis silloin entistä kauniimpaa - aivan satumaista!

Särsö on ainoa merikarhusatama, joka on täynnä kun siellä on viisi venettä. Nämä neljä venettä parkkeerataan lahden puolelle laituria, väylän puolelle ei ole mitään asiaa. (Kuten Isi-Kippari varoitti: "Jos te parkkeratte veneenne väärälle puolelle laituria ja se yhteysalus tulee, niin teidän paatti lentää siihen laiturin päälle!") Useita kertaa tunnissa väylän puolella suhaavat yhteysalukset nostavat vakuuttavan komeat aallot. Ruotsalaisilla on todella nopeat yhteydet saaristossakin ja siitä hyvästä vesi lentää ja aallot paiskovat rantoja. Yksi yhteysalus kulkee myös Särsön saareen, aivan karhulaiturin taakse, mutta onneksi se tuli pysäkilleen huomaavaisen varovasti, joten siitä ei ollut vaaraa, ellei juuri samalla hetkellä ole rantautumassa tai lähdössä.

Sen sijaan tuolla väylällä mennään yhteysaluksilla lähes luotijunan vauhtia ja sitä seuraavat aallot keikuttivat veneitä sekä kohti taivasta ja pohjaa, että sivulta-sivulle.

Siksi viisaat merikarhut ovat tehneet parkkeeramiseen selkeät ohjeet: jokainen poiju on numeroitu ja keula pitää kiinnittää laituriin saman numeron kohdalle. Veneet ovat silloin reilusi vinottain rivissään, eivätkä mastot kolise yhteen. Jännä juttu oli se, miten eri tavalla kaikki illan viisi venettä heiluivat aalloissa. Yksi keinui mahdottoman pitkään ja hurjasti sivusuunnassa. Siinä paatissa oli ihan turha yrittää pitää mitään pöydillä. Kaminami oli ainoa, joka liikkui lähinnä ylös alas, mutta ei keinunut sivuttain juuri lainkaan. Mies selitti, että kevyt hiilikuitutakila ja siro köli pikkuperäsimineen eivät tuoneet samalla tavalla momenttia keikuntaan kuin perinteisempien matkaveneiden takilat ja kölit. Kerrankin muut olivat Kaminamia villimpiä. Vene kannattaa jättää vinoparkissakin kauas laiturin reunasta, muuten voi ankannokka, tikkaat tai meillä pröötin pää sanoa rits-räts, kun aallot tulevat.

Ei sitä iltaa siinä paljoa jäänyt nautittavaksi pitkähkön purjehduspäivän jälkeen. Siinä se meni sateessa ja tyrskyissä kastuneita kamppeita ja Kaminamia kuivatellessa. Pilsseistäkin piti kauhoa vettä. Olimme taas niin kauhean nälkäisiäkin, että itselleni jäi sellainen mielikuva että hotkimme nopsaan valmistuneen tofuwokin kuin koirat lautasilta mitään puhumatta tai toisiamme katsomatta. En ole ihan varma käytinkö edes haarukkaa ja veistä tai muistinko hengittää kertaakaan. Lämmin alkuilta keräsi iltaa kohden vähän pilviä.

Mies oli huomannut tänään merellä, siinä kohtaa kun tuuli reippaammin, että hänen "merijalkansa" kaipaa aallokkotreeniä. Merijalka tarkoittaa siis kykyä liikkua veneessä hallitusti, aallokoissa automaattisesti joustaen, niin että ei tule niitä töksähtelyjä. Näköjään kerran hankittuakin taitoa täytyy ylläpitää.

Nukuimme yömme Ruotsissa hyvin ja aamulla lähdimmekin jo aikaisin matkalle takaisin Maarianhaminaan. Ne yhteysalukset muuten aloittivat jo seitsemältä aamulla (Ruotsin aikaa) tsunami-porskutukset tuossa väylällä, mutta onneksi ne eivät kulkeneet yöllä.

Mukavaa alkanutta vuotta ja loppiaisviikkoa!