Babylle nimi

Veneen nimeä ei tietenkään saa julkistaa ennen veneen kastamista, mutta kerron tällä kertaa miten nimeen päädyttiin. Tällä hetkellä nimen tietävät vain teippaukset tekevän mainostoimiston kamut ja eri yhdistyksiin rekisteröinneissä mukana olleet henkilöt. Ystäväni ovat tietenkin jo arvuutelleet nimeä ja moni veikkasi meidän noudattavan kolmitavuisen naisennimen perinettä ja että nimi muokattaisiin minun etunimestäni. Väärin! Kun kerroin, että nimestä tulee sukupuolineutraali, veikattiin minun ja mieheni nimien yhdistelmää (tyyliin Brangelina tai Jannukka), joka meidän nimistämme muodostettuna kuulosti japanilta. Väärin!

Meille tavalla tai toisella merkityksellisiä nimiehdokkaita oli monta. Hylättyjen nimien listalle jäi ilman muuta vekkuli työnimi KaNpela, joka tuli veneen leveästä muodosta. Monet naurut siitä saatiin, kun mies uhkasi alkuvaiheessa maalauttaa veneen täplikkään ruskeaksi ja liimata etukannelle kampelan silmä -tarrat. Hylätyksi jäivät myös yhtä suosikkileffaa mukaeleva Vanilla Wind, veneen merkitystä yliampuvasti kuvaava Hydrotherapy ja "suvun laivastoon" sopiva humoristinen Sputnik. Unen jumala Hypnoskin kävi mielessä, mutta hylättiin. Veneestä olisi tullut Nemo, jos se olisi maalattu sporttiseksi klownikalaksi, mutta säälimme lopulta sen verran kanssapurjehtijoita, että pitäydyimme perinteisemmässä lookissa.


Shangri-La olisi kertonut perheveneen olevan onnen tyyssija, mutta sen nimisiä veneitä on jo, eikä se muutenkaan tuntunut ihan omalta. Carbonita taas olisi ilmentänyt rakennusmateriaalia, mutta oli liian tyttömäinen. Carbon Odyssey hylättiin jo senkin vuoksi, että se on myös erään ympäristöprojektin nimi. Loppujen lopuksi ihan omalta ei myöskään tuntunut Carbon Warrior. Erään New Yorkilaisen suosikkirakennuksemme ja veneen muodon mukaisesti nimeksi olisi sopinut myös Flatiron - mutta eeeiii... Windependencejäkin taitaa jo maailmalla seilata ja olisi kiva että oman veneen nimi olisi uniikki. Star Wars -faneille olisi sopinut jedimäisen energinen Midichlorin, mutta ei sitten kuitenkaan. Neo olisi ollut lyhyt ja ytimekäs, mutta se oli jo liian kulunut scifi-leffoissa ja terveyspalveluissa.

Nimiehdokkaita kerättiin ajan kanssa mm. kansainvälisiltä venenimilistoilta muokaten, drinkkikirjasta muokaten, wikipediaa sekä suosikkileffoja, -biisejä ja -kirjoja selaillen ja tietysti omia ajatuksia kelaillen. Kaikkiaan noin neljästäkymmennestä ehdokkaasta karsiutui The Nimi babylle. Ahkeran googlailun perusteella se saattaa olla veneen nimenä uniikki. Meille tuolla valitulla nimellä on syvällinen merkitys, vaikka se useimpien korvissa kuulostaa vain rimmaavalta sanalta. Nimi korostaa veneemme ainutlaatuisuutta meidän silmissämme ja joitakin sen purjehdusominaisuuksia. Myös keulaan suunnitellut koristeteippaukset liittyvät nimeen, vaikkakaan eivät kovin ilmeisellä tavalla. Päätös oli lopulta kristallinkirkas - muita vakavasti otettavia vaihtoehtoja ei oikeastaan edes ollut. Ihana tunne olla joskus päätöksestään varma!


Järjestelmäkamera muuten toipui juhannusvammastaan yllättävän nopeasti pienellä kirurgisella toimenpiteellä, eikä varaosia tarvinnutkaan odotella. Laskukin jäi kohtuulliseksi. Huh helpotusta! Huomenna (lauantaina) Isi-Kippari vie minut mootoriveneellään viikoksi Houtskäriin, joten blogikin jää viikon lomalle. Mies lähtee maanataina taas muutamaksi päiväksi babyn luo Englantiin ja tuo toivottavasti uusia kuviakin tullessaan.

Suotuisia tuulia seuraavaksi viikoksi kaikille, jotka pääsevät vesille!

Kelluvan kesämökin soffat ja patjat

Vielä syntymätöntä venettä ikävöidessä voi sentään silitellä sen sohvia ja patjoja. Pehmukkeet valmistuivat ajallaan turkulaisessa Venetexissä. Tilasimme ne kahden kuukauden varotusajalla. Nyt vaan jouduimme kikkailemaan pehmukkeille väliaikaista varastotilaa, kun vene ei ollutkaan vielä Suomessa silloin kuin piti. Onneksi se sailytystilakin järjestyi.


Salongin soffan istuinosat valmistettiin kahdesta palasta/puoli, koska niiden alla alla on molemmin puolin kaksi säilytysluukkua. Sohvalla on ihan mukavasti tilaa muutamalle vieraallekin, mutta nukkumiskäyttöön sitä ei suunniteltu. Siksi niiden etureunaan voitiin tehdä istumismukavuutta lisäävä pieni korotus. Vaahtomuovi on sitä paksuinta 10-senttistä. Sohvan selkänojat vamistetaan vasta kun vene on Suomessa, koska kahteen suuntaan kaarevan kyljen pehmustaminen on tarkkaa hommaa. Olemme alustavasti suunnitelleet makkaramallista selkänojaa.

Verhoilukangas on tosiaan sininen ja näyttää tuossa kuvassa vähän todellista sävyä vaaleammalle. Aidon alcantara-materiaalin sijaan valitsimme kohtuuhintaisen kotimaisen vastineen, Annalan Taran. Arvatkaa oliko värivalikoimassa sporttista pinkkiä? No ehkä se on ihan hyväkin rauhoittaa sistusvärejä valkoisen ja mustan ohella myös veneen kylkiväriä mukaelevalla sinisellä.

Keulahytin patjat ovat samaa paksuinta 10 cm vaahtomuovia kuin sohva. Kooltaan ne ovat vähän oudot jopa veeneen patjoiksi (lev. 98 cm/39 cm ja pit. 204 cm). Patjat on päällystetty hengittävällä patjakankaalla, joka on tikattu. Kun keulan patjojen ei tarvitse olla päivällä sohvakäytössä niitä ei tarvitse myöskään päällystää huonommin hengittävillä verhoilukankailla. Meidän keulahytistämme tulee kyllä myös oleskelutila tai "lueskeluluola" muilla keinoin, joista kerron joskus myöhemmin...

Patjojen päällikangas on avattavissa vetskarilla pesua varten. Kankaan alta paljastuu patjan pohjan tukeva tuuletusverkko, joka vähentää kosteuden kertymistä patjaan.

Eli veneen kotiduttua on teetettävä vielä selkänojat soffaan sekä keulahytin seinien pehmuste-elementit. Jälkimmäisten osalta pohdin miten estää kosteuden tiivistyminen seinän ja pehmusteen väliin? Riittäisikö tuollainen patjaverkko? Jos sinulla on ehdoksia, niin kerro ihmeessä!


Kaikkiaan verhoilutyön jälki oli oikein siistiä ja materiaalit tuntuvat vakuuttavilta, joten rohkenen suositella kyseistä firmaa, jos joku on patjoja veneeseensä hankkimassa. Lopulliseen hinta-laatu -suhteeseen en tosin uskalla ottaa kantaa, koska laskua ei ole vielä näkynyt.


Pahoittelut muuten suhruisista kännykkäkamerakuvista. Juhannuksena vammautunut järjestelmä-Canon on tällä hetkellä diagnosoitavana kamerasairaalassa ja joutuu olemaan siellä potilaana arviolta kaksi kesäviikkoa. Vähän on orpo olo, mutta ei auta...

Juhannustunnelmia lounaisrannikolta

Juhannus meni aika mukavasti ilman venettäkin. Juhannusviikolle sattui niin paljon menoa, että koko juhlinnan suunnitteluun ei jäänyt enää aikaa ja energiaa. Maalla spontaanisti vietetystä juhannuksesta ei tullut täysin vaaraton, sillä illan aikana järjestelmäkameran zoomi jäi jumiin. Se on siis rikki, ei liiku, ei toimi! Tuli vähän orpo olo, kun toiset silmät ikäänkuin sokeutuivat kesken kokko-tunnelmien ja superkuutamon ja olin kännykkäkameran varassa. Muuten oli kyllä mukavaa ihan kahdestaankin.

Kävimme illalla tunnelmoimassa kotisatamassamme. Kallioiden syli oli hiljentynyt juhannuksen viettoon. Vain muutama vene oli paikalla ja kahvilakin oli sulkeutunut jo iltapäivällä.

Vietimme hilljaisen hetken tyhjällä venepaikallamme. Vesi oli siinä kohtaa selvästi ruusunsinistä ja muutenkin tavallista kauniinpaa.

Vaikka vähän suretti, ettei vene ehtinyt viettämään ensimmäistä juhannustaan kotisatamassaan vielä tänä vuonna, niin olemme edelleen mahdottoman onnellisia tästä venepaikasta! (Kuvittele tähän kuvaan suunnilleen laiturin päädyn mittainen purjevene kylkiparkkiin...)

En saanut kimalleteippauksia veneen kylkeen, mutta sain sentään viime viikon Grace-risteilyltä Ilse Jacobsenin hopeiset kimalle-flipflopit. Kun naiset shoppailevat ryhmänä, löytyy melkein aina joku sellainen tuote, joka kaikkien on pakko saada. Tällä kertaa hysteria-tuote oli kimalle-flipflopit :D

Veimme auton kotiin, vaihdoimme juhlavammat vaatteet ja pyöräilimme Naantalin rantaan nautiskelemaan lempeästä kesäillasta sekä tunnelmallisesta juhannusyöstä suosikki kahvila-ravintolamme Amandiksen terassisoffalle.

Yksinäinen sinkku- tai leskijoutsen kerjäsi ruokaa, söpöili ja nukkui pelottomasti aivan rannassa koko illan. Oli se kaunis, mutta en voi olla pohtimatta, että onkohan joutsenilla sydänsuruja?

Pieni vaaleanpunainen juhlaliputtaja sai sympatiani.



 

 

Saulin ja Jennin kokko syttyi vasta myöhään ja hurjasti savuten. Pelkäsimme että Pohjois-Euroopan lentoliikenne joudutaan keskeyttämään viikoiksi sankan savupilven vuoksi. Lopulta savu laantui ja kokko paloi riehakkaalla loimulla. Pilvisyydestä huolimatta myös superkuu kurkisti taivaalta (etsi kuvasta puiden välistä). Kuutamon kuvaaminen on muuten hurjan vaikeaa. Kotimatkalla kesäyö tuoksui kukkaniityille ja maapallon puolikkailta näyttävät hepat laidunsivat mehevää ruohoa vielä yöpalaksikin. 

Mies lähtee viikon kuluttua viimeiselle reissulle Englantiin tarkistamaan veneemme kunnon ja valmistelemaan sitä kotimatkalle. Tämä on uskomatonta aikataulutusten sattumaa, sillä en lähde mukaan tällekään reissulle. Olen nimittäin koko tuon viikon saaristossa treenaamassa aamuviidestä alkaen joka päivä, eli astangajoogaleirillä. Tämä meni nyt näin, pääasia että saadaan baby kotiin.

Vaaraton juhannus

Niin siinä sitten kävi - vene ei ollut valmis viime viikon perjantaina. Lähinnä ongelmana oli, ettei mastonjalkaa oltu toimitettu Tanskasta Englantiin. Jonkin verran sähkötöitäkin oli vielä kesken. Mutta edistymisenä köli on jo kiinnitetty babyn masuun ja peräsimet ovat pyrstössä. Myös helat on kiinnitetty maalaustöiden jälkeen paikoilleen. Näillä näkymin vene pitäisi saada lähtemään Englannista 5.7. ja se olisi Suomessa 12.7., kun lomamme alkaa. Tässä kohtaa olemme jo vähän sitä mieltä, että tuolloin vene on saatava kotiin, oli se sitten loppuun asti valmis tai ei.

Vietämme siis vaarattoman juhannuksen kotirannikolla, melkein Muumimaailman kupeessa. Ajattelimme käydä viettämässä hiljaisen hetken kotisatamassa tyhjällä venepaikallamme. Sitten pyöräilemme lähiterasseille Naantalin vanhaan kaupunkiin, katselemme Kultarannan kokon ja superkuun ja ajattelemme babyamme, joka on siellä jossain.

Tunnelmallista ja rentouttavaa juhannusta kaikille!

 

 

Minäkö hermona?

Jos ei olisi tässä ohella muutakin aikaa ja ajatuksia sitovaa projektia meneillään, niin voi olla että käveleisin jo hermostuneena rinkiä ja hokisin: "Koska se vene tulee? Koska se vene tulee? Koska se vene tulee?..." Nytkin joudun ajoittain muistuttamaan itseäni mieheni leppoisasta asenteesta: "Ei meillä ole mihinkään kiire, tuleehan niitä kesiä." Jos aikataulu ei ole lipsunut, pitäisi veneen olla valmis Englannissa tämän viikon loppuun mennessä! Miksei mistään ole vielä kuulunut mitään? Onkohan babyllamme kaikki hyvin?

Sillä välin kotiimme on edelleen tulvinut paketteja sitä tahtia, että olemme varmasti olleet to-del-la kilttejä tai jäämme jouluna kokonaan ilman paketteja. Viimeisimmät tulokkaat ovat olleet ripusteltavia ja heiteltäviä turvavarusteita sekä ruotsalaisia led-valolistoja tykötarpeineen. Ledit testasimme tietysti heti olkkarissa ja visioimme mielissämme keulahytin valojen ympärille. Hiljainen hetki... ja hyväksyvä nyökkäys: näistä tulee hyvät.

Itse olen tälä viikolla pohtinut lähinnä sisustuksen yksityiskohtia. Keulahytin patjat valmistuivat tällä viikolla turkulaisessa Venetexissä ihan ajallaan. Keulahytin seinien pehmukeverhoilut voidaan laittaa vireille vasta kun vene on kotiutunut. Tuo kahteen suuntaan kaarevan seinän verhoilu on sen verran haastava ja tarkka homma. Keulahytin sisustuksen suhteen on vireillä pieni mukava yhteistyösopimuskin, johon palaan sitten kun saamme jo valmiista keulasta kuvia. Jännittävää... ja olen tästä diilistä todella iloinen!

Olen vielä etsiskellyt joitakin veneen sistustekstiilejä. Meillä tyyli tulee olemaan melko kirkasvärinen, selkeä ja sporttinen, mutta tykkään silti myös perinteisemmistä saaristolaisromanttisista väreistä ja kuoseista. Silmäni takertuivat sattumalta Kodin Ykkösessä myytäviin Sandfieldin lakanoihin, koristetyynynpäällisiin ja torkkupeitteisiin. Eri kuosit näyttivät aika herkuilta yhdessä. Nuo sopisivat ihanasti moneen veneeseenkin.

Tänäiltana tämä Merenneito lähteekin merelle isommalla aluksella ja tiimillä: ihana kaverikollega-porukka suuntaa nimittäin Viking Gracella 24 tunnin samppanjanhuuruiselle iloittelulle pitkän työprojektin päätteeksi. Ensi viikolla tulee blogissa olemaan hiljaista, sillä ennen juhannusta kipaisen taas sisämaahan raivaamaan ja stailaamaan lapsuudenkotiani myyntikuntoon sisustaja-siskoni kanssa. Eli eipä kannata veneen tuloakaan hermoilla, kun on muutakin merkityksellistä puuhaa koko ajan vireillä :)

Mukavaa loppuviikkoa kaikille! Toivottavasti pääsette ihanasti vesille!

 

 

Paperintuoksuista merenneitoilua

Aluksen radiolupa tuli näin ruuhka-aikanakin kolmessa viikossa ja henkilökohtainen radiolupa aluksen radioaseman käyttäjäksi on meidän veneessä jo ennestään minulla. Eikö tuo radiolupa kuulosta juuri siltä, että saisi luvan tuottaa omaa radio-ohjelmaa merellä?

Siksi en malttanut olla leikittelemättä ajatuksella Merenneidon Merirosmoradiosta, jonka päivittäinen ohjelma voisi olla reipasta aamujumppaa technon tahdissa, sporttista purjehdusmusaa ja päivittäinen luontohetki, jossa referoitaisiin päivän pyöriäis- ja kraken-havainnot. No oikeasti oli kiva nähdä jo veneen nimi virallisissa asiakirjoissa.

Vene on jo aiemmin hyväksytty Suomen Purjehdus ja Veneilyn rekisteriin ja sillä on purjenumero. Viime viikolla saimme myös kirjeen Merikarhut ry:ltä, että veneemme on hyväksytty yhdistyksen rekisteriin. Juuri viimeisimmässä Merikarhujen jäsenjulkaisussa muistutettiin siitä, että yhdistyksen rekisteriin hyväksyttävän veneen sopivuudesta matkapurjehdukseen päättää Merikarhujen hallitus ja yhtenä ohjenuorana suositeltiin käytettäväksi vuoden 1970 periaatteita:

"Johtokunta yrittää anomuksia käsitellessään noudattaa yhdistyksen toimintaperiaatteita

pyrkien säilyttämään sen perinteellisen matkapurjehtijain yhdistyksen luonteen.

Väärentämätön ´merikarhuhenki´ halutaan säilyttää, ja jos mahdolista, vahvistaa sitä entisestäänkin. Merikarhuveneestä pitää näkyä, mihin yhdistys pyrkii venevalinnoissaan

ja sen pitää olla esimerkkinä muille matkaveneille."

 

Mieheni pitkästä jäsenyydestä huolimatta jännäsimme hiukan kuinka oudohkoon veneeseemme suhtaudutaan ja miten hakemuksemme käy...

Päivitin vuoden sisällä tapahtuneet muutokset Saaristomeren karttasarjaan kuukausi sitten Navigaatioseuran päivitysillassa. Taas on muutama uusi kivikko löytynyt väylien läheisyydestä, yksi usein käytetty oikoreitti virallistettu ja viitoitettu oikeaksi väyläksi, viitoituksia muutettu, loistojen ja linjataulujen valoja sammuteltu, kummeleita poistettu, putkijohtoja vedetty tiuhaan mökiisaarten väleihin ym. Ihan kiva tietää. Ensi keväänä (2014) D-karttasarjasta pitäisi sitten ilmestyä uusi korjattu painos.




Saimme Isi-Kipparilta ihanan kahvitahraisen ja repaleisen aarteen: vanhan vihreän yleiskartan (1992, mittakaavassa 1:200 000), joka kattaa Saaristomeren ja Ahvenanmaan. Se on kyllä niin kätevä reittisuunnittelussa, sillä nykyinen yleiskartta (1:250 000) näyttää paljon suppeamman alueen.

Veneen käsikirjastoa on hiljattain täydennetty Ensiapukirjalla ja tänään postilaatikkoa kolisteli Käyntisatamat 2013 -kirja. Lisäksi kännykkään on ladattu If Ankkuri -sovellus helpottamaan satamatietojen etsimistä. Alla esimerkkiaukeama Käyntisatamat -kirjasta. Satamien palveluita esittävien symbolien alla olevat numerot kertovat laatuluokituksista, jotka on avattu kirjan alussa.

Pursiseuran ja Merikarhujen tämän kauden vakoilukataloogit ovatkin jo valmiina (ja kiikarointiakin on treenattu).

Paperihommina olen laatinut turvallisuusohjeita täydentämään mm. Ensiapukirjan sisältöä ja VHF-DSC-hätäkutsuohjeistusta. Olen niitä ihmisiä, jotka varautuvat aina katastrofiin, mutta eivät valmistautumistoimien jälkeen enää juurikaan sitä murehdi. Kokosin myös peruslistan veneeseen tarvittavista kuivamuonatarvikkeista. Sitä voi hyödyntää useana kautena, aina tarpeen mukaan muokaten. Listat ja tietty järjestelmällisyys tekevät elämästä niin paljon huolettomampaa!

Kaikkea pientä venejuttua on edelleen vireillä. Jossain välissä pitää kuitenkin hoitaa vähän työasioitakin, käydä edelleen sisämaassa raivaamassa lapsuudenkotia, hoitaa sen roinien myyntiä jne. Ihan täysillä ei siis pääse tästä odotusajasta nautiskelemaan. Nämä bloginpäivitykset ovat kuitenkin tärkeitä fiilistelytuokioita :)

 

 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!