tiistai 30. lokakuuta 2012

Merenneidon siviilielämää


Purjehduskausi on ohi ja töissä on ollut harvinaisen intensiivinen vaihe. Kun istuu päivät nenä kiinni tietokoneen ruudussa tietoa tuottaen, ei blogin kirjoittaminen ole maistunut. Lisäksi tässä on mennyt parit viikonloput ihanissa juhlissa ja energiat ovat olleet kaiken kaikkiaan aika vähissä.

 
Viime viikonlopun juhlissa ystäväni (joka ei ole koskaan ollut purjeveneessä) kertoi pöytäseurueelle veneprojektistamme tyyliin: ”Heille on tulossa sellainen hieno James Bond -vene, jolla he sitten romanttisesti skumppaa nautiskellen purjehtivat kahdestaan.” Tämä on asia, josta jaksamme vitsailla puolin ja tosin. Korjasin taas, että oikeasti Suomessa purjehditaan villahousuissa, pipo päässä ja räkä poskella. Siinä ei paljon skumppaa siemailla, kun veivataan vinssejä ja pidellään pinnaa hiki päässä.

 
Mutta elossa siis ollaan ja suunnitelmissa on päivittää blogia taas säännöllisemmin. Tässä muutamia ”hurja muodonmuutos” –kuvia siitä, kun Merenneito pakkaa lippikset ja sadevaatteet talvisäilöön ja aloittaa siviilielämän ;) Palaan pian veneprojektin kuulumisilla.


Kesällä...



Talvella...

 
Kesällä...

 


Talvella...

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Maailman ykkösmerenneito lennolla


Mies lähti eilen Englantiin seuraamaan veneen rakentumista ja tekemään täsmennyksiä suunnitelmiin. Meillä on viikonloppuna mm. aseteltu muumimukit riviin sekä juomalasit sisäkkäin pötköön ja mitattu millin tarkkuudella niiden vaatima tila, jotta vähäinen kaappitila saadaan mitoitettua mahdollisimman tehokkaasti. Kun matkaveneissä on normaalisti yläkaapit, niin meillä on vesipainolastien tankit...





Tämän hetken oleellisin uutinen on kuin 7-päivää -lehdestä ;) Eilen retkeläinen nimittäin soitti Englannin rannikolta jostain bed & breakfastista, ja kertoi että sattuma oli arponut  Köpis-Lontoo -välin matkaseuraksi valtamerten valloittaja Ellen MacArthurin - siis The Ellen MacArthurin! Siinäpä vasta todellinen Merenneito!



(kuva: The Telegraph)



                                                       

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Kauden 2012 yhteenveto ja tavoitteiden toteutuminen


Kauden viimeinen räpiköintini 606-veneellä oli jo 18.9. ja nyt voi jo varmuudella tehdä pienen yhteenvedon. Kaikkiaan toukokuisen purjehtijakurssin jälkeen kertyi ihan mukavasti purjehdusta, ottaen huomioon ettei omaa venettä vielä ole. Kesälomastakin meni osa kodin kunnostamiseen yms. ajatuksena pedata ensi kaudelle enemmän aikaa merellä. Kauden 2012 aikana olin purjehtimassa:
  • 13 päivää perheveneellä: 15-32 M (2 - 6 1/2 t.) purjehdusta /päivä. Näistä päivistä oli 10 kesälomareissuja ja 3 päiväpurjehduksia.
  • 5 iltatreenit 606-veneellä: 2 - 2 1/2 t. / kerta
  • 2 päiväretkeä 606-veneellä



Mieheni on tietysti purjehtinut tämän päälle vielä paljon omia treenejään ja muutamia kisojaan. Jos itse pohdin nyt, missä perustaidoissa olen harjaantunut, niin mieheni paras saavutus tällä kaudella oli MM-hopeaa. Että ei se Mariaanien hautavajoaman kokoinen kuilu ole väliltämme kauheasti pienentynyt ;) Opettajan roolin hoitamisestaan hän saa isot kiitokset, halit ja pusit. Hän on ollut erittäin kärsivällinen, rauhallinen ja kekseliäs kehittämään hyödyllisiä harjoituksia.
     
Tavoitteitani tällä kaudella olivat:

1. Pinnalla ohjaamisessa harjaantuminen
Muistan ekat 606-treenit keväällä ja siihen nähden olen edistynyt pinnalla ohjaamisessa paljon. Siis siitäkin huolimatta, että harjoittelua oli vain muutama kerta keväällä ja pari syksyllä. Sohlaan enää harvoin jatkopinnan kanssa ahtaassakaan veneessä ja tietty tassutuntuma on kehittynyt suhteessa puuskiin. Ekstrana opin jo vähän ohjaamaan niin, että pääsimme surffaamaan aallolla. Vielä on tietysti kehittymisen varaa ja ensi kaudella mennään omalla veneellä, joka on monella tapaa erilainen ohjattava.





2. Ajoituksen treenaaminen täsmällisemmäksi vendan ja jiipin eri tehtävissä toimiessa
Tässä on menty eteenpäin ja meille on mieheni kanssa löytynyt jonkinlainen yhteistyön rytmi. Osa kehityksestä selittyy ilman muuta selkeällä kommunikoinnilla - sillä että muistaa kysyä toiselta: "Valmiina?" Käytännössä olen ollut aina pinnassa tai ruorissa, joten muissa tehtävissä tätä ei ole juurikaan harjoiteltu.





3. Purjeiden säätämisessä harjaantuminen 
Tällä alueella olen edistynyt kaikkein vähiten. Harjaantumisen esteenä on ollut teoriatiedon huteruus ja siihen haetaan tukea ensi keväänä erilliseltä kurssilta. 606:ssa olen oppinut tarkkailemaan virtauslankoja ja ohjaamaan tarvittaessa niiden mukaan, mutta mies hoiti kauden loppuun saakka sekä fokan että isopurjeen säätämisen. Pienenä bonuksena skuuttasin yhdellä päiväpurjehduksella perheveneen genaakkeria.





4. Navigointioppien soveltaminen purjehdukseen, erityisesti luovittaessa.
Tämän suhteen olen huokaissut helpotuksesta - kiitos Isi-Kipparin - luovinavigointi aukesi jotenkin maalaisjärkisenä. Saaristossa on se on pitkälti maisemanavigointia ja rantojen syvyyden varmistamista kartalta. Nyt melkein huvittaa, että olin jopa varautunut laskemaan kompassisuuntia luoveille... hihhihhihh... ja sitten tuuli kääntyisi taas vähän... hihhihhihh. Ja loppujen lopuksi on myös se gps ja elektroninen merikartta.

Totesin kesällä että pysyn helposti (paperi-)kartalla, kun otan sen hommakseni. Elektroninen merikartta on ollut hyvä back-up. Tunnistan tietysti merimerkit, kunhan ensin hahmotan ne horisontista. Yhtenä haasteena on edelleen maiseman saarirykelmien hahmottamisessa mikä on mikin saari, mikä on lähellä ja mikä kovastikin kauempana. Niin - ne hajataittoon määrätyt pöllöttimethän on ihan turhat? Ensi kevääseen mennessä tavoitteena on opetella Uusi Loisto -navigointiohjelman peruskäyttö.





5. Rantautumiset ja lähdöt eri olosuhteissa (tuuli, virta) ja erilaisiin paikkoihin/paikoista (poijut, laiturit, kylkiparkki, keulaparkki)
Tämä tavoite oli kyllä liian kunnianhimoinen. 40-jalkaisen perheveneen parkkeerasi ilman muuta Isi-Kippari ja rohkea pitkäkoipinen mieheni hyppi keulasta rantaan. Minä olen ollut assistentti, joka kiinnittää fendarit, syöttää joskus poijuköyttä, pakkaa purjeita tms. Toisaalta olen pitänyt silmäni ja korvani auki sekä rantautumisissa että Isi-Kipparin opetustuokioissa ja koettanut ottaa opikseni. 606:n olen ohjannut pinnalla rantaan 6/7 kerrasta erilaisissa olosuhteissa, ja olemme rantautuneet aina purjeilla (vaihtoehtona olisi meloen). Lisäksi olemme treenanneet 606:lla rantautumisessa tarvittavia taitoja: hidastamista ja eri tavoin pysäyttämistä. Joten pientä valmistautumista on tehty tämänkin osalta ensi kevääksi.





Tavoitteiden lisäksi olen oppinut paljon kaikenlaista sekä purjehduksesta että matkaveneilystä ja bonuksena vielä Merikarhujen tapakulttuurista. Isi-Kippari ja Äiti-Kippari ovat varmaan ihan poikki, kun valmensivat meitä (varsinkin minua) niin aktiivisesti aina kun mahdollista. Pidin koko kesän pientä oppimispäiväkirjaa, koska pelkäsin, että unohdan joitain arvokkaita neuvoja ja hyviä vinkkejä.





Ensi kauden tavoitteet liittyvät vahvimmin omaan veneemme käsittelyn oppimiseen. Yhtenä isona haasteena itselleni tulee olemaan tarkka ohjaaminen erilaisissa rantautumisissa. Tästä on mukavan jännittävää jatkaa matkaa oikeaksi Merenneidoksi!




keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Loistaako Uusi Loisto?


Veneen varustelu on hyvässä vauhdissa. Viimeisimpänä posti toi Uusi Loisto 2012 navigoitiohjelman, jolla voi käyttää elektronisia merikarttoja PC:llä. Tämän 2012 version pitäisi olla edellisiä helppokäyttöisempi ja se sisältää joitain uusia toimintojakin.




Kävin viime keväänä rannikkolaivurin kurssin sekä Navigaatioliiton erillisen "navigoinnin elektroniset apuvälineet" -kurssin. Niiden tietojen perusteella suhtaudun kriittisesti elektronisiin kartta-aineistoihin. Halusin nimenomaan suomalaista luotettavaa kartta-aineistoa käyttävät elektroniset kartat. Uuden Loiston mukana hankimme Karttakeskuksen merikartat Suomen rannikolta ja Ahvenanmaalta. Ne perustuvat samaan kartta-aineistoon kuin Liikenneviraston viralliset paperimerikartat. Koko paketti kustansi 549 €. Hmm.. olikohan tämä nyt sitten joululahjani, kun nimpparilahjaksi saan korkkimaton veneen sisätiloihin?
                     

Uusi Loisto käyttää vektorikarttoja, jotka pysyvät zoomatessakin terävinä, ovat helpommin muokattavissa ja sisältävät paljon hyödyllistä lisäinformaatiota verrattuna rasterikarttoihin. Vektorikartan varjopuolestakin sain jo alustavan käsityksen: työkalukaluja on paljon ja monipuolisten toimintojen oppiminen tulee olemaan vähän haastavaa.


Uudessa Loistossa on liitännät veneen hallinta- ja mittarilaitteisiin, eli gps:ään, kompassiin, kaikuun, autopilottiin ja tuulimittariin. Purjehtijan kannalta on kiva, että ohjelma mm. laskee tuulitrendejä ja analysoi purjeveneen suorituskykyä. Esimerkiksi nousulinjat näyttävät V:n muotoisina alueina parhaat linjat tuulen suhteen. Tämän tiedon hyödyntämisessä on itselläni paljon opeteltavaa. Meillä Uusi Loisto tulee cruising-käyttöön ja mieheni aikoo hankkia vielä kisakäyttöön erillisen kilpapurjehdusohjelmiston.





Sen verran mitä olemme alustavasti ehtineet ohjelmaa tarkastella, niin karttanäkymää voi säätää näkymään merkittävästi paremmin sekä kirkkaassa valossa että häikäisemättömästi yöllä. Tässä 2012 versiossa on myös suuntimakehä ("tutkarengas"), jota voi hyödyntää esimerkiksi asettamalla minimietäisyyden suhteessa kivikkoiseen rantaan. Me tulemme hyödyntämään sitä myös vesipainolastin käytössä: sopivaksi säädetty etäisyysrengas kertoo koska pitää käynnistää vesipainolastin siirto toiselle puolelle (mikä kestää hetken) jotta ehditään tehdä venda ennen kiviä. Merikartta saadaan haluttaessa yhdistettyä maastokarttanäkymään (maastokartat tulevat Loiston mukana), jolloin esim. rantautuessa saadaan merikarttaa tarkempi näkymä esiin - siis enemmän kiviä.




Mies on jo alkuinnostuksessaan tallentanut mm. joitain kisareittejä ohjelmaan ja seuraavaksi hän jatkaa Merikarhusatamien sisäänajojen reitittämistä. Ohjelmassa on mahdollista valita myös automaattireititys, joka seuraa väyliä huomioiden veneen syväyksen ja maston korkeuden.


Kaiken kaikkiaan ominaisuuksia ja toimintoja on paljon, mutta niitä voi onneksi harjoitella kotona etukäteen. Olen aikatauluttanut homman itselleni kevättalveen, jotta käyttö olisi tuoreessa muistissa kauden alkaessa. Ensi syksynä osaan varmaan kertoa loistiko Uusi Loisto navigoinnin apuvälineenä.


Uusi Loisto ladataan tietokoneelle muistitikulta, joten ohjelman voi periaatteessa ladata useampaan koneeseen. Toimiakseen Loisto tarvitsee kuitenkin UBS-porttiin kiinnitettävän donglen, joten ohjelmaa voi käyttää vain yhdessä koneessa kerrallaan. Tällä hetkellä Loisto-ohjelmien jakelusta, päivityksestä ja kehityksestä vastaa Karttakeskus. Lisätietoa löytyy linkistä: http://www.loistonavigointi.fi/


Lopuksi kursseilta mieleen jääneet merenkulunopettajien tärkeät viestit:

Aluksen pääkartan on
        aina oltava paperikartta,
elektroniset kartat eivät korvaa sitä.


Tekniikalla ei voi korvata osaamista.
        Elektroniset laitteet
ovat navigoinnin apuvälineitä.