Kiertoreittiä Suomen etelään - Hankoon

Tiistaina 14.7. purjehdimme reilut 36 mailia Ådskäristä Hankoon pientä kiertoreittiä pitkin. Suurimman osan matkasta laskettelimme isolla genaakkerilla -”Lumikilla” - myötätuuleen leikkailen auringon kultaamissa maisemissa. Siinä oli monta ihanaa asiaa yhdessä: Lumikki, T-paitakeli, aava meri, leppoisa tuuli 3-4 m/s, Bengtskärin majakan odottelu ja hyvät eväät. Genaakkerilla matka taittui sellaista 4- reilun 6 solmun vauhtia. Skuuttasimme taas vuorotellen kisatyyliin ja yritimme tehdä parhaamme Kaminamin kirittämiseksi. 

Bengtskärin majakan ohitus ennen puolta päivää oli päivän purjehduksen tähtihetki. Telkusta tuli joskus kauan sitten todella mielenkiintoinen dokkari Bengtskärin historiasta, mikä jäi mieleen. Mies on käynyt työporukalla Begtskärissä sisälläkin, minulla se on vielä to do –listalla.

Bengtskärin majakan kolossaalisuuden hahmottaa, kun näkee pienet ihmiset den edustalla.

Merenneito bongattu!

Lumikki-iloittelu päättyi rannikolla, jossa jatkoimme pelkällä isopurjeella kapeaa väylää kohti Hangonkylän satamaa. Käyntisatamat -kirjan mukaan satamassa olisi paljon 2,5-3 m syviä paikkoja. Soitin varoiksi satamakapteenille ja tiedustelin, olisiko heillä paikkaa tällaiselle 2,3 syvälle veneelle. Sataman syvyys onkin kuulemma 1,8 m ja vain H-laiturin päässä sijaitsevat neljä paikkaa ovat meille riittävän syviä – silloinkin luonnollisesti omalla vastuulla. Myös merikartan mukaan satama-altaan syvyys on 1,8 m. Päätimme kuitenkin lähestyä varovasti. Aallonmurtajan kohdalla kaiku näytti pahimmillaan 1,7 m ja pakitimme pois. Köli ei kuitenkaan kolissut, joten varmaan luotauksessa oli jotain ruohohäiriötäkin, mutta parempi olla varovainen. Joka tapauksessa Käyntisatamat -kirjan informaatio oli harhaanjohtavaa.

Onneksi meillä on aina varasuunnitelma ja asennoidumme olemaan joustavia. Tunti ja vartti siinä ajeltiin sitten koneella Hangon itäsatamaan. Rantauduimme laiturin päätyyn kulmapaikalle puuskaisessa sivutuulessa. Tällä kertaa mies ajoi ja minä tein historiallisen hypyn keulasta laituriin – nyt ei ollut järkevää antaa pelolle valtaa. Toisen naapuriveneen herra istui takakannellaan oluella ja pohdiskeli ääneen mahtaako peräköytemme riittää kaukana sijaitsevaan poijuun lenkkinä - riittihän se, vaikka tarkalle meni. Samaan aikaan kiskoin rumasti irvistäen Kaminamin keulaa kiinni tuulenpuuskia vastaan taistellen ja sekin onnistui sisulla pinnistäen. Mitähän tapahtuisi, jos napakasti vain huutelisi laituria lähestyessään: ”Kuka ottaa vastaan?” Kyllä me kahdestaankin selviämme, mutta kyse on siis pienestä vaivasta vastaanottajalle ja joissain tilanteissa isosta avusta rantautuville. Kävi taas mielessä vierasvenesatamien ja merikarhusatamien tietyt eroavaisuudet. 

Olimme matkanneet kaikkine kuvioineen lähes seitsemän tuntia. Kun saimme rannan Classic Pizzassa ehkä elämämme parhaat pizzat, oli olo taas kuin onnenpossuilla. Classic Pizzasta saa siis myös gluteenitonta ja vege-pizzojakin oli tarjolla monta houkuttelevaa versiota. Toivottavasti näitä pizzoja saataisiin joskus Turun-Seudullakin.

Jälkiruuaksi nautimme vielä kahvit / lonkut pursiseura HSF:n ravintolan yläterassilla. Oman veneen rannassa kellumisen katselu on melkein yhtä mukavaa kuin laiduntavien hevosten seuraaminen kaffetta nauttiessaan. Olen muuten jo lopettanut ponista haaveilun - Kaminami tuli sen tilalle ja Namuselle en ole edes allerginen.

Kävelyretkellä näimme kaikenlaista mielenkiintoista. Paljon jäi vielä asioita näkemättäkin, mutta ehkä pysähdymme tänne vielä uudelleen paluumatkalla. Joskus tuntuu että olemme ikivanhoja, kun alkaa olla jo niin paljon muisteltavaa elämänhistoriaa. Mies nimittäin muisteli taas miltä Hanko näytti silloin, kun hän oli täällä pienenä kisaamassa.

Kaupunkisatamaan rantautuessa on aina hyvä selvittää mistä löytyy lähin sushi-ravintola. Eli Hanko Sushi sijaitsee nykyään Hangon Kasinolla.

  

Hangossa tietysti huollettiin, peseydyttiin ja täydennettiin ruokavarantoja. Kiva että satamassa oli pieni torikoju, josta sai kaikkia kesän makuja, kuten mansikkaa, kantarelleja, herneitä, salaattia ja tomaattia. Yöllä kuului vaimeaa jumputusta ja juhlintaa, mutta korvatulppien kanssa yö sujui kuin muumitalossa talvihorroksen aikaan. 

Tällä hetkellä olemme jo Helsingin Katajanokalla ja näiden kolmen kaupunkipäivän jälkeen jatkamme maanataiaamuna hiljalleen takaisin länteen, kotia kohti. Lomamme katkeaa hetkeksi työvelvollisuuksiin. Paluumatkaan on kuitenkin varattu reilusti aikaa, sillä tuulet kotiinpäin eivät yleensä ole yhtä suotuisia. 

Tunnelmallista sateista iltaa!

 (Meillä on kohta taas kansi puhdas kuin sadevedellä pesty.)