keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Jussaröhön pomppulinnaan vai Ångestön suojaan?


Meillä oli keskiviikkona 15.7. sunnitelmissa seilata Jussaröhön ja pääsimmekin kivasti taas Hangosta nostamaan ison genaakkerin 5-6 m/s myötäisiin tuuliin. Matkalla ei tarvinnut juuri muita väistellä, sillä moottoriveneet ja konettavat purkkarit väisivät meitä.



Opin taas uutta: genaakkeria lennätettiin ylemmäs päästämällä sekä etukulmaa että skuuttia vähän löysemmälle. Sen myötä genaakkeri saatiin enemmän esiin isopurjeen takaa ja näin sillä voitiin purjehtia myötäisempään tuuleen. Jos tätä yrittää tehdä liian sivusuuntaisella tuulella, siitä ei ole hyötyä ja genaakkerista tulee rauhaton trimmattava. Etukulman köyden tulisi kulkea kohtisuoraan ylös tai vähän tuulen puolelle vinoon, jotta homma toimii. Lumikki näyttää kuvassa mallia...



Kaminami söi tuulta ja me hernei. Saariston äärellä laskimme Lumikin ja jatkoimme isopurjeella voimistuneeseen (7-8m/s) sivumyötäiseen tuuleen. Aallokkoakin oli jo kehittynyt ja mieheni mainitsi, että pelkästään Saaristomerellä seilaamalla ei voi tulla hyväksi purjehtijaksi, koska ei opi purjehtimaan allokossa. Reilun kolmen tunnin matkaamisen jälkeen olimme Jussarön edustalla. Katsoimme kilvan länsituulen aallokossa pomppivia kaikenkokoisia veneitä ja päätimme jättää pomppulinnahuvin muille. Uusi yritys paremmalla tuulella sitten joskus.



Puuskissa tuuli jo 9 m/s ja jatkoimme matkaa sivumyötäiseen isolla ja fokalla. Tästä tulisi vielä pitkähkö purjehduspäivä ja kova nälkä, joten rapsuttelin perunat kattilaan ja putsasin kantarellit valmiiksi kesken purjehduksen. Siinä oli omat haasteensa: aallokossa ja kallisteluissa perunakattila keikkui keinuliedellä ja sienten putsaaminen ilman sutipäistä sieniveistä oli yllättävän jänskää. Kunnon martta kantaisi kyllä aina sieniveitsensä vyöllään. Barösundin kapealla väylällä ajoimme pitkät pätkät hissukseen koneella. Siellä saimme myös kauden kovimmat aallot; aaltojenteko-kieltomerkki ei koskenut mm. sitä isoa moottorivenettä, joka melkein linkosi rännin tyhjäksi. Kaminami puski aaltoihin vikisemättä, mutta siinä oli varmaan mökkirannoissa torkkuvat veneet ihmeissään. Rännin jälkeen näin vihdoin legendaarisen Porkkalanselän. Ah - aaaaaavaaaaa...



Seitsemän tunnin matkaamisen jälkeen saavuimme Bärösundin ja Upinniemen välissä sijaitsevaan merikarhusatama Ångestöön. Tämä oli taas uusi satama meille. Itälaituriin tuli illan aikana seitsemän venettä ja niistä neljä oli hauskasti meiltä kotikonnuilta.



Joillain muillakin meni poijuköysi vinksalleen yhteispoijun napatessa ja he ratkaisivat asian niin, että karhurouva vaihtoi uikkariin ja ui korjaamaan poijuköyden. Mies vähän nurisi, että miksi minä en ui, mutta otti kuitenkin soutuveneen ja hoiti homman itse, jotta naapurit pääsevät halutessaan lähtemään aamulla ennen meitä.



Valmiina vastaanottamaan seuraavat.




Saarikierrokselle oli tietysti päästävä heti eikä ruuan jälkeen. Itäilaituri on tilava ja sen päädyssä on tiskikoju, josta pesuvedet imeytetään maahan.



Länsipuolellakin oli jyrkät kalliot ja toisenlaiset näkymät.




 Saunaan oli vähän matkaa, mutta palkinnoksi sai omaa rauhaa, eli voi vaikka uida nakuna jos tahtoo.




Metsässä oli sinisiä makupaloja täynnä hyvää tekeviä aineita.



Ai niin, vähän heikottikin jo. Kantarellikastike valmistui kuitenkin nopeasti, kun joku kätevä emäntä oli valmistellut kaiken jo matkalla. Kesän makuja... Sienestämssä kävin muuten Hangon sataman torikojulla.



Ilta sujui oikein mukavasti. Meillä oli toisena naapurina miehen tuttava ja toisella puolella Äiti-Kipparin ja Isi-Kipparin tutut, jotka ottivat meidätkin kamuikseen. Mukavaa juttua riitti myöhään iltaan ja aamulla jatkettiin. Keksimme siinä myös ratkaisun siihen, että Kaminamissa ei ole kumivenettä. Voisimme hankkia Honkkarista sellaisen sähköpumpulla täytettävän vieraspatjan ja meloa sen kanssa esimerkiksi haalauspoijusta saareen saunaan, jos sataman syväys ei riitä Namuselle. 

Torstaina aamunvirkuimmat näkivät Ångestön lahden tyynenä ja sumuisena. Me lähdimme matkaan vasta yhdentoista aikaan, sillä tänne halusi jäädä vähän pidemmäksikin aikaa. 




Tällä hetkellä olemme jo paluumatkalla Helsingistä länteen.

Onnellista heinäkuuta satoi tai paistoi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti