Kesäpäiviä Helsingissä

Vietimme Helsingissä kolme mukavaa kesäpäivää perjantaista 17.7. maanataihin 20.7. Kaminami huilasi Katajanokan vierasvenesatamassa (Helsinki Marinassa) Lomanamin roolissaan. Paikallissääennusteet pitivät niin hyvin paikkansa, että sateet tulivat jokaisena päivänä tunnilleen silloin kun oli luvattu, joten saimme ajoitettua ulkoilmaohjelmat poutaisiin hetkiin. Helsingissä oli tuona viikonloppuna tavallistakin enemmän porukkaa. 15. Gymnaestrada -tapahtuma oli tuonut 21 000 reipasta jumppakärpästä pyörimään samoihin paikkoihin, joissa mekin liikuimme. Siinä oli oma hauska fiiliksensä.

Veneruokailujen jälkeen oli tietysti ihanaa päästä muualle syömään. Meillä ei Turun-Seudulla ole Classic Pizzaa, eikä Starbucksia, joten niistä nautimme tietysti. Myös Ichiban sushissa söimme tai otimme annokset illaksi mukaan. Tuollainen sushilaatikko on kuin rasiallinen suklaakonvehteja. Jonain päivänä onni todella potkaisi, kun samaan annokseen oli osunut sekä wagamelevä- että inari-nigiriä, molemmat suuria suosikkejani! En tiedä mikä siinä on, mutta purjehdusreissuissa ei oikein fine dining kiinnosta... Osittain se voi olla sitäkin, että ei jaksa veneolosuhteissa tälläytyä. Toisekseen merellä hankitun terveen ruokahalun sammuttaminen pieniä kulinaaristisia taideteoksia hotkien olisi suuri vääryys. Mutta monenlaista hyvää rennompaakin ruokaa on tarjolla.

Starbucksiin sai jonottaa usein ihan ulko-ovelle saakka, mutta vaiva palkittiin todellisella herkkukaffeella ja kansainvälisellä ilmapiirillä. Tuli samalla vanhat ulkomaanlomareissut ja lentokenttien terminaalit mieleen.

Lauantaipäivä meni pitkälti kävellessä ristiin-rastiin Suomenlinnaa. On se kyllä monella tapaa hieno paikka. Tällä kertaa emme ottaneet mitään luokkaretki-henkistä historiankertauskierrosta, vaan haahuilimme fiiliksen mukaan ja nautimme kesäpäivästä.

Olen näköjään edelleen kissamagneetti: tämä minitiikeri osasi todella kauniisti kerjätä rapsutuksensa. Sen jälkeen kävimme vielä pienen keskustelun: -"Mau" -"Mau" -"Maaau" -"Maaau". Niinpä - ei siinä useampia sanoja tarvittu.

Niittyjä, muureja, merta, aurinkoa, tuulta, kahviloita, museoita, koteja, ruusuja...

Suomenlinnan vierasvenesatamaan ei voi varata etukäteen paikkaa. Usein sinne joutuu kuulemma jonottamaan pitkään paikan saadakseen - jos saa silloinkaan. Emme lähteneet edes yrittämään, mutta lauanataina kello 11.00 siellä sitten olisikin sattumalta ollut kolme vapaata paikkaa. Jos satama on täynnä, voi koittaa vielä onneaan saman laiturin jatkeena olevasta "Telakan laiturista", jonka pelisäännöt ovat alla olevassa kuvassa...

Söimme Suomenlinnan sataman ravintola Valimossa herkulliset pastalounaat (kaiken sai myös gluteenittomana). Maljakoissa oli muuten upeita pioneja.

Lokkijengit piirittivät mm. Suomenlinnanlauttoja sekä jäätelön tai minkä tahasa muunkin ulkoilmaruuan syöjiä. Niitä yksiä torijätskejä, jotka yritimme hotkia lokkeja varoen, ei voinut sanoa nautinnoksi. Villit saaristolokit ovat jotenkin kivempia...

Rajavartiolaitoksen ulkovartiolaiva Turva järjesti viikonloppuna avoimet ovet Katajanokalla. Tämä uusi laiva on eri viranomaisten yhteiskäytössä ja todella vaikuttava kokonaisuus. Sen sisällä on monenlaisia pikkualuksia eri käyttötarkoituksiin, merentutkimuslaboratorio, suurten alusten hinausvalmius, öljyntorjuntasysteemit ym. Se käyttää polttoaineenaan dieselölyn ohella nesteytettyä maakaasua - eli on vähäpäästöinen. Turva on noin 10 kertaa pidempi (95,9 m) ja 206 kertaa painavampi (660 t.) kuin Kaminami. Olisi ollut vielä hauskempaa, jos joku olisi vähän opastanut merkityn kiertoreitin. Nyt kun kävi niin, että jotkut vieraat omivat rajavartiolaitoksen ukkelit itselleen ja kyselivät juurta jaksain kaikista omista mielenkiinnonkohteistaan. En jaksanut odotella vuoroani, kun vuoroja ei tainut olla jaossakaan. Mielenkiintoista oli mm. se, että kaiken huipputeknologian ohella paperikartat sielläkin oli käytössä komentosillalla. Lähtiessä sai vielä mukaansa karkin tai tikkarin - hihhhihhiiih... Lisää tietoa Turvasta löytyy täältä.

Luonnontieteellisessä museossa oli kiva jaloitella sunnuntain sateisena iltapäivänä. Koitan silleen hissukseen - omaa tahtiani - opetella tunnistamaan vähän lintuja ja museossa oli hyvät mahdollisuudet nähdä niitä 3D:nä. Joidenkin lintujen todellinen koko yllätti suuntaan tai toiseen. Myös pyöriäinen näyttäisi olevan sylikokoinen delfiini - siis vielä pienempi kuin kuvittelin. Olihan siellä tietysti paljon muutakin nähtävää.

Jonkun verran katselimme myös kauppoja, mutta shoppailu ei oikein edes kiinnostanut. Yhden huivin ostin ihan tarpeeseen koleisiin tuuliin. Oletteko huomannet, että shoppailu on ihmeellisen väsyttävää? On tutkittu, että päätösten tekeminen vie valtavasti voimia ja shoppailuhan nimenomaan on jatkuvaa päätösten tekoa. Sunnuntai-iltana saimme Katajanokalle uudet mukavat venenaapurit, joiden kanssa olisi ollut kiva jutella enemmänkin. Meillä oli kuitenkin täysi tohina Kaminamin huoltamisen kanssa ennen matkan jatkumista maanantaiaamuna kohti länttä.

Mukavaa heinäkuun viimeistä viikkoa kaikille!