perjantai 24. heinäkuuta 2015

Draamaa matkalla ja kartanotunnelmaa Skrubbössä


Torsataina 16.7. jatkoimme lomapurjehdustamme merikarhusaari Ångestöstä edelleen itään. Tämä oli kohtuullisten tuulien päivä, eli sellaisiakin tällä kaudella siis oli. Alkuun saimme sivumyötäistä tuulta kevyet 4-6 m/s, jonka laskettelimme fokka ulkoskuuttauksessa, sillä kurssin käännyttyä pääsimme pian luovimaan hieman reippaammassa tuulessa Porkkalanselällä. Siinä samalla shortsit vaihtuivat pitkiin housuihin.



Kello 13.15 näimme ikävän tilanteen Ormholmenin edustalla, (siis saaren luoteispuolella): purjevene oli pahasti kivillä. Siellä oli jo moottorivene apuna eikä meillä ollut Kaminamilla mitään asiaa mennä lähellekään sitä kivikkoa. Moottorivene hinasi purjevenettä mastosta ja puomin päässä istui mies painona. Hinauksen myötä vene saatiin kallelleen ja se pyörähti hurjan näköisen kiepsauksen, mutta ei tahtonut irrota kiviltä. Voi että meidän teki pahaa katsoa. Voimme kuvitella miltä heistä tuntui. Tilanne sattui tämän vihreän poijun ja niemennokan välillä (kuva otettu myöhemmin). Tarkistimme kivikon sijainnin Uusi Loisto -karttaohjelmasta - jota pääosin käytämme - ja siihen se oli merkitty paikalleen. Sen sijaan Navionicksin kartttaohjelman mukaan olisi voinut tulkita, että tuosta voi vähän oikaista Porkkala-Helsinki väylälle. Harmittavainen juttu, mutta olkaa te muut tarkkoina...



Ennen Helsinkiä vietimme vielä yhden yön meille uudessa merikarhusatama Skrubbössä. Sinne on Helsingistä matkaa vain noin 20 mailia, eli se on pääkaupunkialueen merikarhujen viikonloppusaari yhdessä vastarannalla sijaitsevan Linlandenin kanssa. Merkarhut ovat rakentaneet Skrubbölle museoviraston valvomana entistä luotsitupaa jäljittelevän hienon purjehtijamajan.



Majalla on paikallisten merikarhujen mukaan tapana järjestää pientä yhteisöllistä toimintaa. Komeat portaikot ja vehreä luonto luovat jopa vähän kartanomaista tunnelmaa.




Erivärisiä niittykukkia oli niin runsaasti, että sekosin jo laskuissa. Toisaalta oli myös kaikenlaista heinikkoa ja pöheikköä, joka pyrki viidakon vimmalla valtaamaan polutkin ja sai aikaan primitiivistä punkkipelkoa. Minulla kun on tapana niitä kavereita itseeni keräillä.




Ulkosaariston Skrubböllä on hieno merentuijottelupaikka. Skrubbön nimikin tulee rosoisista kallioista. Nämä maisemat näkee myös eteläisemmästä saunasta ja sen valtavalta terassilta, jossa mahtuu pitämään vaikka tanssit. Saarella on lisäksi toinenkin sauna, suuri grillikatos pöytineen, toinen grillauspaikka ja useita huusseja. Pienellä ruohokentällä lapset mahtuvat pelaamaan ja leikkimään.





Skrubbö-Linlandetin lahti on täynnä poijuja. Meidän "Saaristomeren maalaisten" silmissä se näytti valtavalta satamalta, melkein jo suurehkolta vierasvenesatamalta, mutta kyllähän se käy järkeen. Pääkaupunkiseudulla on paljon merikarhuja, mutta paljon vähemmän satamia kuin meillä Saaristomerellä. Kiva että paikkoja on reilusti. 



Kaminamille löytyi lahdesta oma pieni laituri, joka sopi sen pystynenälle ja matalalla uivalle kölille. Satama näytti illan päätteeksi melkein tyhjälle, vaikka siellä yöpyi yhdeksän venettä. 



Tällä saarella voi nähdä toistasataa eri lintulajia, minä näin näitä tavallisia.




Meiltä jäi edelliseltä illalta vähän kantarellikastiketta, josta tein ihmeen onnistunutta mielikuvitusruokaa. Jatkoin kastiketta pikakiehauttamalla suolavedessä pikkuruisia kukkakaalinnuppuja. Lisäksi pikapaistoin öljyssä ohuita porkkanasuikaleita ja lisäsin pannulle sitten kukkakaalit ja kantarellikastikkeen jämpsyt. Se oli varsin hyvää pastan kanssa.



Ruuanlaiton, seuraavien veneiden vastaanoton, saarikävelyn ja pienten päivähorrosten ohella ei tänään kaivannut valtavasti muuta ohjelmaa. Teimme illalla reittisuunnitelmia ja seurasimme sään kehittymistä - mikä onkin ollut tällä kaudella yhtä jännitysnäytelmää - ja minä setvin valokuviani. Kello 22.30 alkoi kunnon sade kera ukkosten ja kaikki veneet lahdella keinuivat lempeässä rytmissä kylkisuunnassa. Hassua kyllä, sellaisessa keinunnassa nukkui ihan hyvin. Enemmän häiritsi se pitkin yötä vaihtelevasti räiskinyt ukkonen.



Aamuyöstä hetken voimiaan kerännyt sade ja ukkonen alkoi uudelleen perjantaiaamuna kello seitsemän. Siinä aamiaista laitellessani huomasin että jääkaappi on lämmin ja autopilotti päällä. Olimme rantautuessa sammuttaneet sähkötaulusta virran jääkaapista autopilotin sijaan. Nyt käyttöön otettiin tuplatsekkaus tämänkin asian osalta. Meillä on varmaan kohta lentokoneiden take-off listan veroinen tsekkauslista käytössä lähdöissä ja rantautumisissa. (Ja siihen päälle vielä se: "Cabing crew - take your positions for landing" -kuulutus rantautuessa.) Perjantaina odotimme sateen hiljentymistä kello 11.00 saakka ja sitten lähdimme mini-sateessa mini-legille (20 M) maisemareittiä kohti Helsinkiä.



Kaiken kaikkiaan Skrubbö oli todella hieno paikka, mutta se oli suuri, enemmän rakennettu ja vähemmän luonnontilainen kuin Saaristoimeren karhusatamat kotiseuduilla. Tykkäämme itse enemmän siitä omasta rauhasta ja luonnonläheisyydestä, mutta näin hiljaisena päivänä Skrubbö oli oikein mukava karhusatama.

Mukavaa viikonloppua kaikille - 
sitä myrskyä tai sen tapaista odotellessa...


4 kommenttia:

  1. Upea paikka! Hyvää viikonloppua! Toivotaan, että hirveältä myrskyltä säästyisimme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos NJ ja tosiaan nyt ollaan sormet ja varpaat ristissä ettei Suomen kesäsää kurita veneilijöitä enää heinäkuun myrskyllä.

      Poista
  2. Apua, tuollaista kaameaa dramatiikkaa ei tosiaankaan toivo näkevänsä eikä kanssaveneilijoille tapahtuvan. Ymmärrän tunteen ja vapinan, minkä se iskee omaankin matkantekoon sillä hetkellä! Meidän kammottavin tapahtumamme on ollut havaita veneen täydellinen palaminen Hangonselällä pari mailia edessämme väylällä. Soitimme meripelastukseen ja saimme ohjeet, jos olemme paikalla ensimmäiset, mutta ehdittyämme paikalle, oli jo moottorivene ja sitten meripelastuskin jo siellä. Purjehdimme sitten vain itse ohi, mutta näimme veneen kokonaan ilmiliekeissä, järkyttävä roihu ja savu ja kaksi miehistön jäsentä vielä siinä vaiheessa veden varassa. Ilmeisesti ihmishenget säilyivät. Siinä vapisi kyllä jalat koko loppuillan enkä ikinä unohda pelottavaa näkyä. Sen jälkeen varmistimme sammuttimien säilytyspaikat, että jos sisällä syttyisi palo purjehduksen aikana, pitää myös sitloodassa olla yksi sammutin. Vink vink teillekin.

    Niin, ja kauniiseen paikkaan pääsitte onneksi rauhoittumaan :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kamala mitä olette joutuneet myötäelämään! Uskon että siinä on tosiaan käyty oman veneen paloturvallisuusasiat uudelleen läpi. Kiitos vinkistä!

      Poista