Hyljesafaria kauden päätöspurjehduksella

Viime torstaina tänne satoi ensilumi, eikä se suostunut sulamaan vielä lauantaiksi pois. Meidän oli tarkoitus lähteä lauantaina kauden viimeiselle yöretkelle, mutta rannassa meitä odotti surullisen jäinen veneenkansi ja tuuleton meri.

Ajolanranta näytti aika tyhjältä. Muutama moottorivene reissaa vielä ja Kaminamin lisäksi parissa pienessä veneessä on vielä purjeet paikallaan. Mies kyseli lokakuussa Ajolan työntekijöiltä että pitäisikö meidän nostaa vene. Saimme luvan seilata niin kauan kuin haluamme - kaikki sujuu. Että on tämä senkin puolesta ihan mahtava kotisatama! Tyhjensimme lauantaina Kaminamista kaikki mökkeilykamppeet ja se kelluikin taakasta päästyään muutaman sentin ylempänä.

Isi-Kipparin kanssa vietettiin isänpäivää jo aaton aattona, joten varsinaisena isänpäivänä pinkaisimme kauden viimeiselle päiväpurjehdukselle. Lämpöä oli hulppeat +10 ja merivesikin oli vielä +8 asteista. Taivaalla oli muhkeat harmaat pumpulipeitteet säätelemässä valoa.

Leppoisaan 4-5 m/s sivuvastaiseen tuuleen seilaaminen oli rentouttavaa ja olimme oikein hyvillä mielin. Lokakuu on selkeästi vielä purjehduskautta, mutta jokainen mahdollisuus marraspurjehduksille on ihanaa ekstraa sen päälle.

Maisemien siniharmaat sävyt kerrostuivat kauniisti. Suklaa oli vähän kohmeessa, mutta dippaamalla sitä kuumaan kaakaoon siitä tuli erinomaisen tahmeaa ja taivaallista lounasmönjää.

Olin juuri kitissyt: "Misä ne kaik eläimet ny ova?", kun yli kaarteli merikotko. Siitä en saanut hyvää kuvaa, mutta heti kotkon kadottua metsien taa näin Kekkosta muistuttavan hahmon meressä ja tein virallisen hylje-ilmoituksen Kipparille.

Kippari ohjasi loivassa kaarteessa lähemmäs hyljettä, joka napitti meitä kiinnostuneena, eikä turhia ujostellut.
Kun Kaminami ohitti sen, seurasi hylkeen katse perässä. Ihana tuo pönäkkä kolmoisleuka...

Sen jälkeen tajusimme osuneemme keskelle hyljeperhettä, sillä väylän toisella puolella meitä pällisteli vielä kaksi tuhisevaa kuonoa. Kumpikohan lajike tämä pitkäkuonoinen hylje nyt olikaan?

Kävimme kääntymässä kotirännin päädyssä, eli teimme sellaisen reilun 20 mailin ulkoilulenkin. Paluumatkalla tuuli voimistui ja sivutuulipuuskissa puhalsi 7-8,5 m/s. Taulukoiden mukaan olisimme liidelleet codella siinä tuulessa 9 solmun vauhtia, mutta fokalla jäimme tavoitenopeudesta 8,5 solmuun. Se riitti meille oikein hyvin tänään, sillä halusimme myös katsella maisemia ja eläimiä sekä nuuhkia rauhassa merituulia varastoon.

Hyljeperhe kurkki meitä samassa kohtaa paluumatkallakin. Hassut... Lisäksi näimme vielä yhden hylkeen aivan lähellä kotisatamaa. Otus katsoi meitä ensin väylän reunalta ja ohitettuamme sen, se ui vielä peräämme pällistelemään Kaminamia. Lisäksi meitä ilahdutti se, että joku toinenkin oli lähtenyt tänään seilaamaan.

Ilta hämärtyi jo kello 16 aikoihin ja ensi viikonlopusta alkaen on luvattu pidempää kylmää jaksoa (talvi?), joten tämä on ihan hyvä aika lopetella kautta.

Kotisatamassa purimme Kaminamista purjeet ja köydet pois ja veimme loppuja tavaroita kotiin. Oli mukavaa tehdä se nyt lämpimänä päivänä, sillä jos olismme purkaneet venettä lauantaina, olisimme kaivaneet skuutteja lumisohjosta sormet kohmeessa. Tälle viikolle jäi vielä maston purku, siivous, ulkopesu ja nosto.

Puuhakkaan päivän päätteeksi katsoimme ansainneemme pizzat. Pohdimme siinä, että viitisen kuukautta tässä pitäisi nyt jotenkin sätkiä kuivalla maalla. Tietysti monenlaista venehommaa riittää pitkäksi aikaa. Lisäksi netistä voi off-seasonin aikana seurata Volvo Ocean Racea (Go SCA!), Route du Rhumia (Go Ari!) ja pian myös ARC:a (Go kaikki suomalaiset!). Kuten olen jo aiemminkin kertonut; meidän perheessä ei ole ikinä ollut päivääkään, etteikö jostain purjehdukseen viittaavasta puhuttaisi tai jotain siihen liittyvää tehtäisi. Ai niin ja onhan meillä joskus ollut jotain muutakin elämää! Pitäisiköhän kaivaa se jostain esiin...?