Vauhtia ja sarjabroachailua

On tämäkin, kun pitää siirtää kelloa taaksepäin talviaikaan kesken purjehduskauden ja nyt se pimeä tulee jo viideltä illalla. Onneksi elämä joustaa ja livistimme perjantaina merelle jo aamulla. Tämän piti olla yhdistetty työpurjehdus ja yöretki, mutta puuskissa tuuli liian kovaa sille tuotetestaukselle, joka oli tarkoitus tehdä. Ei siinä mitään, maistuihan se huvipurjehduskin näin aurinkoisena päivänä, kun ilman lämpötila oli päivällä ihanat +9 ja meriveden +8. Kotisatamassamme oli Kaminamin lisäksi vielä kahdessa veneessä purjeet paikallaan.

Aamupäivän kaffekupposta ei olisi voinut paremmassa paikassa nauttia juuri tänään.

Avoimempia vesiä odotellessa ehti nauttimaan auringosta. Vaatetta oli päällä niin paljon, että kannella myötätuulessa makoilu oli sekä lämmintä että pehmeää. Näkymät olivat oikein mukavat silloin kun ei sulkenut silmiään keskittyäkseen kuuntelemaan suloista liplatusta.

Syyspurjehduksemme ovat olleet tänä vuonna enimmäkseen harmaan sävyisiä. Tänään maisemat olivat vaihteeksi värikkäämmät, tosin ruska alkaa olla jo ohi. Merellä oli hiljaista: näimme muutamia kalastusveneitä ja yhden matkamoottoriveneen.

Alkumatkan seilasimme pelkällä isopurjeella 7,5-9,5 m/s myötätuulessa. Kun pääsimme sivutuuliosuudelle nostimme coden ja siitäkös ilo irtosi! Tuulta oli edelleen 7-8 m/s ja puuskat vähän sen yli. Vauhtia oli koko ajan sellaiset 8 - reilut 9 solmua. Vesipainotankit eivät olleet tänään käytössä.

Saariston tuuli muutti jatkuvasi mieltään sekä suunnan että nopeuden suhteen. Codea ja isopurjetta sai säätää ihan koko ajan. Georg von Gyropilot on kelpotyyppi miehistössä ja ohjasi tänäänkin parhaansa mukaan. Harmi vaan, että hän ei osaa aavistaa puuskia etukäteen, kuten kokeneet kipparit.

Kaminami broachasi ensimmäisen kerran, kun puuska tuli yllättäen reilusti eri suunnasta. Pari-kolme sekuntia olimme sen verran kallellamme, että coden helmat vähän kastuivat. Georg von Gyropilot sai saman tien potkut tehtävistään ja Kippari otti pinnan omaan hallintaansa. Kaminami on onneksi siinä mielessä kesy, että se tulee osaavissa käsissä myös nätisti ylös broachattuaan.

Mutta rohkea rokan syö ja ilo irti tuulesta! En minä siitä hätkähtänyt, sillä tilanne saatiin heti hallintaan. Toisekseen vertaan jokaista isompaa kippausta siihen, kun mieheni edellinen (kilpa-)vene hyökkäsi kerran kauan sitten niin kallelleen, että köli tuli pintaan. Silloin oli vähän isot purjeet, kova tuuli, pieni miehistö ja paljon urheiluhenkeä. Siitäkin selvittiin, joten mitäs näistä pienistä...

Kippari jatkoi ohjaamista sekä ison skuuttamista ja tähyili samalla merenpintaa ennakoidakseen puuskia. Minä skuuttasin codea. Seuraavan riskirajoilla ajellun pätkän aikana broachasimme pari kertaa lisää. Näistä kahdesta tuli enemmän tyylipisteitä, sillä hetki jolloin peräsimessä ei enää ollut pitoa kesti vain sekunnin-kaksi ja Kaminami saatiin heti takaisin pystyyn. Se oli erittäin hyvää harjoitusta minulle. Toisekseen riskirajoilla ajellessamme saimme mukavat vauhditkin, 10 solmua (SOG) meni rikki ainakin kerran ja pitkän matkaa liidimme siinä kympin tuntumassa. Ihana Kaminami!

Seilasimme Airistolla ees-taas ihan vaan purjehtimisen ilosta, nyt kun oli ruhtinaallisesti valoisaa aikaa ja kaikki tila yksin käytettävissä. Loppumatkan laskettelimme leppoisasti isopurjeella myötätuuleen ja hykertelimme vieläkin vauhdista.

Tuulen ennustettiin tekevän puolikkaan piruetin yön aikana ja päädyimme yöpymään anoppilan rannassa. Äiti-Kippari ja Isi-Kippari evät olleet juuri tänä iltana kotona, joten emme edes kiinnittyneet laituriin, vaan jäimme poijuun pyörimään. 

Glögikausi on vihdoin alkanut ja siitä nautittiin tietysti myös veneessä, kun pimenevä ilta loi sopivan tunnelman. Hassua miten silmät alkavat luppaantua veneessä jo aikaisin illalla, kun on koko päivän ulkoillut ja pimeä ilta on niin pitkä. Syyspurjehdusten erikoisuuksiin kuuluu astioiden lämmittäminen lämppärin puhallusputken edessä. Ruoka ja glögit jäähtyisivät muuten saman tien suoraa kylmästä kaapista otetussa astiassa.

Kello viiden kuutamoa seurasi kirkas tähtiyö, jota ihailin keulaluukun läpi. Yöllä käytiin pakkasen puolella, mutta nyt opin luottamaan lämmityslaitteesemme. Kuulin monta kertaa, miten se sammui ja käynnistyi alle 10 minuutin kuluttua taas tunnollisesti uudestaan. Sisällä oli kuivaa ja 20 astetta lämmintä koko ajan.

Päivä merellä oli hieno ja yö Isi-Kipparin satamassa rauhallinen. Yön aikana meistä tuli taas marraspurjehtijoita, sillä lauantaina oli 1.11. Kotimatkallekin riitti vielä pientä hauskaa seikkailun tuntua ja siitä lisää myöhemmin...