tiistai 15. syyskuuta 2015

Syyskauden jatkuminen vaakalaudalla


Mainitsin jo aiemmin, että polveni kipeytyi lähes pari viikkoa sitten tanssitreeneissä. Viikonlopulle oli ennustettu lämmintä ja mukavan tuulista säätä, joten lähdimme kaikesta huolimatta viime perjantaina lähisaareen: pursiseuran Pyytinkarille. Vaikka tuultakin oli, päristelimme nyt dieselillä, jotta minun ei tarvinnut linkuttaa kallellaan olevassa veneessä. Matka taittui vajaassa tunnissa ja puoli kuudelta illalla rantauduimme saavuttaen hopeasijan. Ekana paikalle olivat ehtineet tutut eläkeläiset, jotka nukkuivat alkuillasta päikkäreitään keräten voimia "iltaremuihin".



Perjantaina polvellani oli vähän huonompi päivä. Paria päivää aiemmin ortopedi oli veikkaillut, että kyseessä olisi kierukan repeämä. Magneettikuvaus olisi kuitenkin vasta viikonlopun jälkeen. Koitin sisukkaasti sulkea mielestäni polven inhottavan lonksumisen, rutinan, tietyissä liikkeissä ilmenevät pistävät kivut ja jomotuksen. Huomasin silti hymyni hyytyvän, keskittymiskykyni heikkenevän ja sykkeeni kohoavan. Ajoittain melkein vapisin kivusta, mutta en valittanut. Edes meri ei nyt rauhoittanut. Kun satamassa totesin rauhallisesti miehelleni: Nyt otan kyllä Buranaa" sortui ääneni meidän molempien yllätykseksi kesken lauseen itkuun. Oho - en sitten ollutkaan niin reipas kuin luulin. Mieheni rauhoitteli minut huilaamaan lääkkeen kanssa ja jonkin ajan kuluttua kipu helpotti. 



Pyytin sivulaituri hohtaa uutuuttaan ja kun oloni koheni, kävimme katsomassa mahdolliset syvät paikat Kaminamille. Ensimmäiseltä (kulman) sähkötolpalta melkein toiselle sähkötolpalle saakka näytti rannan osalta hyvälle meidän pystynenäveneelle.



Myöhemmin illalla päälaituri täyttyi vauhdilla. Myös kaverivene Leda ui satamaan. On se niin kaunisvartaloinen ja vielä vaaleansininen! Kelpaisi varmasti Tolkienin tarujen haltioillekin. No joka tapauksessa tämä oli Ledalle kauden viimeinen viikonloppu (nyyh...), joten sen Kippari M ja Kipparitar S kutsuivat meidät sekä päikkäreiltään heränneen villin eläkeläspariskunnan istumaan iltaa kanssaan purjehdusmajaan. Nautimme samalla Ledan viimeiset herkkusamppanjat. Eläkeläis-kilpapurjehtijat kertoivat hurjimpia ja hauskimpia tarinoitaan vuosikymmenten varrelta kaikenlaisista kisoista. Miehenikin oli ollut pienenä mukana joissain samoissa kisoissa.

Yhteisen tuttavan loppukesästä sattuneen hukkumistapaturman myötä ovat erilaiset turvallisuusasiat mietityttäneet monia. Koska teidän veneessä on muuten tarkastettu polttoainesäiliön pohja; onko sinne kertynyt mönjää, joka mahdollisesti voi pysäyttää koneen juuri kriittisellä hetkellä? Oletteko käyttäneet jotain lisäainetta dieselin joukossa, joka estää kasvuston muodostumisen tankkiin?

Ilta hämärtyi ja viileni majassakin. Nalle-koira varmisti turvallisuutemme vahtimalla mörköjä ovella pelkällä rapsutuspalkalla. Kiltti Nalle olisi kyllä varmaan heiluttanut häntäänsä ja kutsunut mörötkin leikkimään kanssaan. Kipparit kävivät laskemassa liput ja jatkoimme tarinointia vielä puoli kymmeneen.



Aamulla poveni oli edelleen kipeä, univajetta oli kertynyt useammalta yöltä ja lisäksi olin näköjään kehittänyt jostain yön aikana syysflunssan. Sitä samppanjaa nautimme kohtuudella, joten onneksi ei ollut krapulaa siihen päälle. Söimme aamiaisenkin sängyssä. Taas oli hyötyä siitä, että keulapeti on suoraan salongin jatkeena ilman väliseinää. Samalla katsoimme netin kautta pari viimeisintä Hercule Poirot -elokuvaa. Siinä meni aamu mukavasti unipukusillaan puolille päiviin.



Iltapäivällä laituriin alkoi virrata niin paljon uusia yöpyjiä, että lähdimme pois alta. Oli aika selvää, että en jaksaisi huomisissa 9 m/s tuulissa seilata, eikä niissä olosuhteissa liikkuminen tee hyvää polvelle. Lähdimme sitten Kami-maito-Nami-junalla koneella ajaen kotiin parantelemaan oloa kesken kauniin ja tuulisen viikonlopun.



Maanantaina polveni anatomia avattiin magneettikuvin: kierukka ja rustot ovat onneksi ehjät. Minulla on synnynnäinen pieni polvivika, joka ärtyi elämän seikkailuissa ja ylimääräinen kieleke lonksuu nyt nivelen välissä. Lisäksi polven taakse on muodostunut pieni nestekertymä. Hoitona on tietynlainen lihaskuntoharjoittelu, runsas kylmähoito ja särkylääke. Leikata ei tarvitse ainankaan vielä (jee!), ellei vaiva pitkity. Tanssia ja seilata saa kohtuudella, polvea kuunnellen - eli syyskautemme jatkuu! Jatkossa minun pitää varjella polviani erityisesti ja käyttää polvisuojia purjehtiessa ja toisenlaisia polvisuojia tanssitreeneissä. Samalla sain ortopediltä hyviä kaikille purjehtijoille sopivia vinkkejä, joista kerron lisää myöhemmin.



Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!


8 kommenttia:

  1. Olipa ihana uutinen, ettei tarvinnut mennä leikkaukseen. Toivottavasti saat sen ortopedin ohjeilla kuntoon. Viikonloppuna oli todella aivan ihana veneilysää. Me olimme Inkoon Elisaaressa joka on meidän sellainen joka kesä must visit paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, siinä olisi mennyt kolmisen viikkoa kiireistä syksyä toipilaana. Ihanaa että kausi jatkuu vielä! Teillä oli kyllä viime viikonloppuna hienot säät yhdessä suosikkisatamistanne :)

      Poista
  2. Kaminamin ollessa ihan vauva kokeilit tankotassia vanteissa. Silloin Kippari pelkäsi niiden vaurioituvan hurjista tempuista. Muistanko oikein, että Kippari vaihtoi seuraavaan kauteen vahvemmat vantit. Oma arvaukseni on, että vaihto ei liity mitenkään veneen ominaisuuksien paranmiseen vaan kysymyksessä on törkeä oman edun tavoittelu ja hän on siitä asti odottanut tanko/vanttitanssispektaakkelia. Siinä polvikaan ei joudu niin kovaan rasitukseen. Tietää allekirjoittanut joka on pitänyt kiinni vain Pariisin metron tangosta.

    HJY

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi niitä Kaminamin vauva-aikoja... :)

      Hihhihhh... Niitä vantteja ei vaihdettu, ne ovat lujaa hiiltä, mutta kuori ei kestä kierämistä. (Barduunoihin eli meidän takastaagiin laitettiin isommat taljat tänä vuonna, jotta säätäminen kevenee.) Eli tankotanssi on edelleen kielletty ja vaikka se polvea säästäisi, niin mun pikkuisen rämä ranne ei tykkäisi. Se on kyllä mahtavaa esimerkiksi tulla alas portaita ja hypätä portaiden päässä siihen tankoon ja kiepsahtaa vauhdilla (jos kukaan ei näe) :D

      Poista
  3. No voi, emme siis saa vanttitanssista kuvia :( Tsemppiä ja ja varsinkin kärsivällisyyttä noiden nivelten kanssa.

    HJY

    VastaaPoista
  4. suosituksia hyvästä polviortopedistä Turun seudulla? Siis juuri sellaisesta, joka suosii kuntoutusta eikä ehdota heti puukkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mulla ole sen laajempaa vertailupohjaa ortopedeistä. Itse kävin Turun Neossa Lasse Lempaisella ja olin tyytyväinen hoitoon sekä tiedonsaantiin. Häntä voin ainakin suositella :)

      Poista