Rankka purjehdus Utöhön

Lauantaiaamuna jatkoimme matkaamme Lappoosta reilut 45 mailia Utöhön. Heti satamasta ulos päästyämme nostimme isopurjeen ja keulaan uuden kisafokan. Se on musta ja siinä on hieno pyöröikkuna. Sitä se Kipparikin varmaan tuossa ihailee... Kisafokka on on suunniteltu keveissä tuulissa luovimieen ja lauantaiaamun 5-7 m/s tuuli 9 m/s puuskineen oli vähän ylimitoitettua sille. Sen verran saimme kuitenkin kokeiltua sitä sivutuulessa ja luovikulmassa, että se on sopiva, nätti ja toimii.

Kisafokka otettiin pian alas kurssin kääntyessä tiukkaan sivuvastaiseen ja sen jälkeen luoviin. Kahdestaan purjehtiessa meillä ei riittäisi kädetkään kisafokan käyttöön. Toinen hoitaa vesipainotankit, isopurjeen ja kääntää kurssin, toinen avaa varovasti barduunan ja loikkii vinssaamaan toisen puolen barduunan. Cruising-käytössä oleva 3Di-fokkamme on itseskuuttaava, mutta isompi kisafokka pitää skuutata käsin. Jotkut perheet ovat vastaavassa tilanteessa - käsiparien loppuessa mieshistöstä - ratkaisseet asian niin, että ovat tehneet itse lisää miehistöä, jonka on pakko purjehtia aina kun muukin perhe purjehtii.

Matkalla nähtyä...

Kolmisen tuntia startin jälkeen tuuli asettui avovesillä 8-9 m/s ja puuskat päälle. Aallokkoa on vaikea saada näkyviin kuvissa, mutta sitä oli sen verran, että koko ajan piti tehdä vartalonlihaksilla reippaasti töitä. Fyysisesti tämä osuus vastasi pitkää ja reipasta ratsastuslenkkiä mutka-mäkisessä maastossa. Tyrskyä lensi keulasta ja Kaminami menetti painoaan nyökkiessään aalloissa, sillä sivukannella sijaitsevasta "possunnenästä" (vesipainotankkien ilma-aukko) tulvi jatkuvasti vettä ulos. Pidempään aallokossa purjehtiessa joutuukin joskus pumppaamaan lisää vettä tankkiin. Vene ryskyi, puuskainen tuuli ulvoi ja tyrskyt suhisivat.

Otimme isopurjeeseen kesken luovin yhden reivin. Se helpotti etenemistä paitsi kallistelun vähenemisen myötä myös sen vuoksi, ettei toisen tarvitse säätää joka vendassa barduunoita: reivattuna töpötoppi mahtuu vaihtamaan puolta barduunojen alta. Vaikka sekä ilman että veden lämpötila oli vielä +14 astetta, alkoivat kasvot ja sormet kohmettua jo tunnin luovimisen jälkeen. Tietysti se tyrskyissä hieman kastuminen vaikutti osaltaan asiaan. Utön jo häämöttäessä pääsimme hetkeksi myötäisempiin tuuliin ja muistimme jopa juoda vettä.

Utön edustalla on aina aallokkoa. Tänään se heitteli sen verran, että en päästänyt miestä keulakannelle purjeita laskemaan ilman turvavaljaita. Luulen kyllä, että tällä kertaa hän olisi ottanut valjaat itsekin. Kyllä se purjeiden lasku ja sisäänajo Utön edustalla nosti sykettä tälläkin kertaa, vaikka kaikki meni lopulta hyvin. Mihinkään ylimääräiseen hässäkkään ei tuollaisissa olosuhteissa ole kyllä kahdestaan purjehtiessa varaa.

45,68 mailin matkaan kului aikaa rantautumisineen 6 tuntia ja 30 minuuttia. Keskinopeus jäi siis näillä tuulensuunnilla vähän reiluun 7 solmuun. Hauskaa meillä oli, mutta olimme aika väsyneitä satamaan päästyämme. Hih - onneksi olimme niin onnenpossuja, että saimme paikan hotellin laiturista, vaikka saavuimme vasta kello 15.45. Satamamaksuakaan ei tarvinnut maksaa, jos ei tarvinnut sähköä. Rannan wc- ja suihkutilat oli suljettu, eli vessaan ja pesulle pääsi nyt off seasonin aikana hotellirakennukseen. Illalla selkämme särkivät niin että ei tiennyt itkisikö vai nauraisiko. Meistä on tullut huomaamatta joko vanhoja tai vähintään rapakuntoisia...

Utön näkymiä lisää seuraavassa postauksessa. Tällä hetkellä jännitämme ensi viikonlopun säitä. Uutisten mukaan Suomeen on tulossa vuoden kovin myrsky perjantaina. Meillä on perjantaina ohjelmassa Namusen siirto Airiston matkailuhotellille ja lauantaina sekä sunnuntaina October Race kisat. Saas nähdä kuinka käy...

Tunnelmallisia syyspäiviä!