Ruuhkaa, innovaatio ja babyn kylpypäivä

Viime perjantaina tuuli sateiden säestämänä ihan riittävästi: 15 m/s ja puuskat 19 m/s. Siirsimme sen kummemmin jahkailematta lähtömme seuraavaan päivään. Lauantainakin satoi vielä jokunen kuuro, mutta tuuli oli mukavampaa, 8-10 m/s ja 12 m/s puuskat päälle. Lähdimme isopurje 1-reivissä sivutuuliin ja luovimaan. Ilman lämpötila oli vain asteen yli meren, eli +16. Tänään oli pipo- ja sadevaatepäivä. Sivutuulessa pääsimme taas reiluun 9 solmun vauhtiin ja kastuimme vuorotellen oikein kunnolla kannelle pyörähtäneissä tyrskyissä.

Lähivesillä luovimme yhdessä kotisataman partiolaisvene Tokka-Lotan kanssa. Taustalla on väsyneen krokotiilin muotoinen pikkusaari, jolla on hassu nimi: "Montin Pultti". 

Seilasimme kiertoreittiä pursiseuran Svinöhön. Saimme olla riittävästi merellä kun normaalin 28 mailin päälle tuli kiertoteitse 10 reipasta mailia. Valo näyttää jo syksyiseltä ja muuttolintuja alkaa kokoontua kaarteleviksi auroiksi, mutta saariston lehtipuut ovat vielä vihreissä kesäasuissaan.

Puoli neljältä ohitimme ihanan Brännskärin, joka on kuuluisa paitsi saaristolaistunnelmistaan, palveluistaan ja mukavasta isäntäpariskunnastaan, myös tuulisuudestaan. Länsituulet osuivat tänäänkin satamaan, mutta suojan puolelle lähelle rantaa parkkeranneet purje- ja moottorivene eivät näyttäneet pahemmin pomppivan. Ehkä siinä on sopiva suvanto reippaamallakin tuulella.

Onneksi polveni on lähtenyt paranemaan hyvää vauhtia ja veneessä liikkuminen onnistui jo lähes normaalisti.

Kaminami rykäisi vielä myötätuulessa loppukirin lähes10 solmun vauhdilla, vaikka isopurje oli edelleen typistettynä reivaamalla. Lumikki-genaakkeri nukkuu pussissaan ja odottaa viiden kisakääpiön herätystä.

Saavuimme Svinön lahdelle kello 16.10. Emme olleet uskoa silmiämme - molemmat laiturit pursuivat 20 veneestä. Joku matala reunapaikka oli enää jäljellä, joten jäimme lahdelle haalauspoijuun. Meidän jälkeemme tuli vielä kolme venettä, jolloin uloimpaan laituriin tehtiin jo toista riviä. Viimeinen tulija kääntyi iltahämärissä pois. Samaan aikaan pursiseuran Pyytinkarilla oli ollut vain viisi venettä, joten merelläkin havaittavissa ollut ruuhka ei jakautunut tasaisesti.

Haalauspoijussa oli ihan hyvä olla. Laiturissa tosin näytti olevan tuttuja, joita olisi ollut mukava nähdä. Meillä ei edelleenkään ole jollaa, eikä edes sitä pumpattavaa vieraspatjaa, jolla olisi päässyt käymään maissa. Vähän mietin, olisinko soittanut jonkun tutun hakemaan meidät soutuveneellä, mutta en kuitenkaan viitsinyt vaivata.

Haalauspoijussa teimme sarjan kokeita, jotka johtivat uuteen kiinnittymis-innovaatioon: "The Best Practice of Haalauspoiju". Ongelmina siinä ovat että tuulen tauotessa virtaus paukuttelee venettä päin poijua ja lisäksi tuuli pyörittää venettä paljon. Koesarjan tulokset:
1) yksi köysi keulasta poijuun: poks päin poijua tämän tästä ja tuuli pyörittää jatkuvasti
2) kaksi köyttä keulasta poijuun: sama ja lisäksi keulaköydet paukkuvat veneen kääntyessä
3) yksi köysi keulasta ulosvedettävän keulapuun (pröötin) kautta: samat ongelmat astetta lievempinä
4) yksi köysi peräkulmasta: poks ja taas pyöritään, joskin vähemmän, ilmeisesti peräsinten vastus hillitsee pyörimistä
4) kaksi köyttä perästä ja fendarit vaakaan vesirajaan pepun pehmukkeeksi: kaik o hyvi ny!

Sää kirkastui iltaa kohden ja pääkin kirkastui kun sai ruokaa ja pienet huilit. Illalla lueskelimme ja söimme ihanaa mustikkapiirakkaa, jonka täytetettä mehevöittää tuorejuusto-rahkaseos ja päällä on vielä maukasta murukerrosta. Suu oli taas kameraa nopeampi...

Sunnuntaiaamuna olisi ollut lämpöä ja valoa, mutta kansi oli kasteesta läpimärkä eikä se jaksa enää itsekseen kuivua. Noh... sisällä oli kuivaa, musiikkia ja lukemista pitkän aamiaisen viihteenä.

Sunnuntaina olimme lempeämmällä vyöhykkeellä: nyt tarkeni pitkähihaisella T-paidalla, jotkut näköjään ilman paitaakin. Code vei meitä alkumatkalla mukavasti aurinkoisen päivän keveissä 3-5 m/s tuulissa.

Joutsenperheiden pikkuiset eivät taida olla vielä valmiita muuttamaan...

Hihittelimme innoissamme, kun merellä oli valtava paluuruuhka ja pääsimme ohittelemaan. Airiston eteläpäässä laskimme näköpiiristämme yhtä aikaa ainakin 30 venettä.

Viikonloppuna kisattiin ASS:n järjestämä Mustfinnö Kappsegling. Kaminamin seuraavat kisat ovat parin viikon päästä GK:n October Race. Minusta on varmaan tullut kahden kisani jälkeen jo niin kisakonkari, etten jaksa enää edes ihmeemmin jännittää niitä.

Paluumatkalla saimme luovia aika paljon. Kotirännissä minä trimmasin isopurjetta ja mies fokkaa. Tuuli pyöri koko ajan ja siinä sai olla kärppänä säätämässä luovi- ja sivutuulitrimmien välillä. Jossain välissä katsoin että oma purjeeni on nyt superhyvin ja vilkaisin fokkaa. Huomautin miehelle, että hänen purjeensa virtauslangat ovat aika villin pörheänä. Vilkaisuun ja huomautukseen kului kolme sekuntia ja sillä aikaa oman purjeeni trimmit olivat taas ihan pielessä. Mies nauroi makeasti. Sovimme yksimielisesti että kummallakin on oma lelu, jolla leikkii eikä toisen leluun puututa.

Kotisatamassa päät kääntyivät kun aloimme kylvettämään Kaminamusta. Hänelle on teetetty oma kylpypyyhe, jolla on mittaa kahdeksan metriä ja leveyttä kaksinkertaisena 35 cm. Aloitimme keulasta: pyyhe masun alle ja sitten puunasimme pohjasta pois sen vauhtia hidastavan merilimakerroksen. Sama puunaus tehtiin vielä perästä köliin saakka. Vähän siinä tarvittiin puoshakaa apuna, jotta pyyhe saatiin uitettua peräsinten taakse, mutta sen jälkeen pesu oli helppoa, joskin hikistä hommaa. Peräsimet pestään harjalla, joten vain köli jää likaiseksi nostoon saakka.

Mukavaa loppuviikkoa! 

Toivotaan lämpimille syyspäiville pitkää jatkoa.