Hylje ja elosalamia syyssäässä

Oli hieno purjehdusviikonloppu: näimme jokaisena päivänä hylkeitä ja merikotkia ihan läheltäkin. Kävimme yhdessä suosikkisatamassamme ja vietimme sielä lauantaina vielä hellepäivää. Nautimme viime viikonlopun jälkeen oikein sydämemme kyllyydestä hiljaisuudesta ja luonnonrauhasta. Sunnuntaina seilasimme kauden ensimmäisen kunnon sadepurjehduksen.

Perjantaina saimme veneen pakattua hyvän sään aikana ja lähdimme tyytyväisinä merelle luovimaan 4-7 m/s tuuleen. Säätiedotteen lupaamista sade- ja ukkoskuuroista ei ollut epäilystäkään: upeat tummat tornimaiset ja alasimenmuotoiset pilvitarhat ympäröivät meidät kolmesta suunnasta. Ei ollut sattumaa, että suuntasimme niiden välistä valoa kohti, merikarhustama Espskäriin.

Heti alkumatkasta saimme kevyttä sadetta sen verran, että sadevaatteemme pääsivät hoitamaan tehtävänsä ja kansi puhdistui.

Tunnin kuluttua lähdöstä, Vähäkaidanaukolla, sivuvastainen tuuli hiljeni pariin metriin sekunnissa. Montaa venettä ei näkynyt tällä suunnalla perjantai-iltana ja vielä vähemmän purjeilla eteneviä. Puolisen tuntia jaksoimme kellua paria solmua purjeilla ja etsiä merenpinnasta merkkejä paremmasta tuulesta. Sitten kävi mielessä, että jossain vaiheessa tulee pimeä ja nälkä ja niin hurahti kone käyntiin meilläkin.

Vaikka satoi ja oli vähän koleaakin, niin nautin kovasti illan maisemista.

Siinä koneajon aikana olin näkevinäni kajakin tai pienen soutuveneen Lokveden linjataulun tietämillä...

"Hei kato, toi kajakki vilkuttaa meille!"

Hylje pötkötteli tyytyväisen oloisena veden rajassa olevalla kivellä. Siellä se nosteli välillä pyrstöään, vilkutteli räpylällään ja kääntyi katsomaan molempia ohi kulkeneita veneitä.

Ajoimme hipi-hiljaa lähemmäs, mutta jätimme silti  reilusti välimatkaa. Emme halunneet häiritä hyljettä emmekä kolhia Kaminamusen köliä matalikolla. Tämän tarkempaa kuvaa ei pitkällä putkella yltänyt ottamaan.

Ehkä se hylje oli meidän onnenmaskotti: sen jälkeen saimme vielä kolmeksi vartiksi sen verran tuulta, että pääsimme etenemään purjeilla.

Sää kirkastui Espskärin kulmilla. Saaret ja lentomajakka näyttivät melkein epätodelliselta lämpimässä iltavalossa tummia sadepilviä vasten.

Aurinko aloitteli jo laskeutumisprotokollaa ennen kuin saavuimme satamaan. Tulimme tällä kertaa 21 mailin kiertoreittiä, joka oli purjehdittavissa näillä tuulensuunnilla. Olimme neljäs ja viimeinen vene Espskärissä.

Mango-kasvislasagne lämpeni nopeasti uunissa kovaan nälkään. Sen kanssa nautimme kauden suosikkijuomaamme: 2,4 % lonkeroa (siis lähes puolet miedompaa kuin tavallinen). Kutsumme sitä "Klonkuksi" eli kevyt lonkuksi. Tähän mennessä sitä on löytynyt vain Lidlistä. Pilvinen sää teki illasta tavallista pimemmän ja syksyisemmän. Espskärin merikotka kaarteli lahden yllä - kuten aina. Oli muuten suloisen lämpöisää siirtyä jo villasukkakauteen.

Katselimme luukun hyttysverkon läpi illan pimenemistä. Tuuli tyyntyi täysin ja oli aivan hiljaista. Tämä se vasta on elämää! Yöllä pilvet kasaantuivat vastarannan taivaalle ja yllämme tuikkivat tähdet. Olimme jo nukkumassa ja nautiskelin vielä peiton allakin itsekseni hiljaisuudesta - odotin koko ajan jonkin rikkovan sen - mutta totesin lopulta kuin Hercule Poirot: "Bon". Sitten ulkona läikähti pari kertaa ulkona kirkas valo. Ajattelin naapuriveneen puuhailevan jotain taskulampun valossa tai miehen kännykän tai tabletin elävän omaa elämäänsä latauksessa. Kolmannella kerralla menin ikkunaan selvittämään mistä oli kyse ja minun piti nähdä ilmiö useamman kerran ennen kuin uskoin: elosalamat valaisivat taivaan. Valtava välähdys leimahti täysin äänettömästi yhä uudelleen. Olipa jännä... en ole ennen näitä nähnytkään. Mies on nukkunut nyt sekä elosalamat että viime viikonlopun revontulet autuaan tietämättömänä...

Aamulla piti jo pöhäyttää vähän lämppärillä venettä kuivaksi. Aamiaisen jälkeen vatsani alkoi laulaa kutsuhuutoa valaille. Tämä oli kyllä jotain ennenkuulumatonta. Mieheni tulkinta oli, että sointuva pitkä ulina oli ennemminkin vaahtokarkkien kutsuhuuto ja otimmekin sitten muutamat aamukaffeen kanssa. Sen jälkeen kutsui jo seuraava satama.

Mukavaa alkanutta viikkoa!