Kysymyshaaste

Sain "Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa?" -blogin ihanalta NJ:ltä kysymyshaasteen jo elokuussa, mutta näihin kysymyksiin vastaaminen tuntui vaativan rauhallisen tuumaustauon, joten vastaan nyt vähän viiveellä. Kiitoksia haastavasta ja mukavista kysymyksistä NJ:lle!

Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta?
Hihittelin haasteen esittäneen NJ:n tunnustaessa, että hänellä on suklaalevy piilossa muulta perheeltään. Minulla taitaa olla vähän samaa vikaa. Opin entiseltä professoriltani tavan pitää työhuoneessani pientä "godislådaa". Omani sisältää mm. raakasuklaata pahan (työ-)päivän varalle. Toisekseen olen todella tumpelo käyttämään järjestelmäkameran säätöjä. Pyrin paikkaamaan tuota "pikkupuutetta" säätämällä jälkikäteen valotuksia peruskuvankäsittelyohjelmalla (mitään photaria tai lightroomia en ole nähnytkään) sekä kuvan rajaamisen ja sommittelun taidoillani, jotka olen hankkinut nuorena kuvataideharrastuksissa. Niin että aina kun joku kehuu blogin kuvia, niin yllätyn iloisesti.

Onko sillä väliä, mitä lukijat ajattelevat blogistasi? Miksi?
Aloitin blogin kirjoittamisen jännittävässä elämänvaiheessa, kun venettämme alettiin rakentaa. Ensisijaisena tarkoituksenani oli silloin tallentaa muistoja itsellemme ja jakaa kuulumiset läheisille veneprojektin ja purjehtijaksi oppimiseni osalta. Ajattelin myös, että asioiden jakamisesta julkisesti voisi hyötyä joskus joku toinenkin. Nyt blogilla on joukko vakituisia seuraajia ja olen tämän kautta tutustunut moniin kivoihin ihmisiin: sekä toisiin bloggaajiin että lukijoihin. Ilahdun tietysti aina kun saan hyvää palautetta blogistani ja varsinkin, jos se on jotain ihmistä ilahduttanut. En kuitenkaan ole muuttanut bloggaamistani sen vuoksi, että saisin mahdollisimman paljon lukijoita, vaan pyrin olemaan rehellisesti oma itseni ja pitämään bloggaamisen mukavana. Eli välitän kyllä mitä muut blogistani ajattelevat, mutta olen laittanut sille tietynlaiset rajat. 

Miten bloggariminäsi eroaa reaaliminästäsi?
Blogin alter egoni "Merenneito" näyttää osan elämääni sellaisena kuin purjehduselämä meille on. Blogissa painotan pääsääntöisesti tapahtumien positiivisia puolia, mutta en taida kauheasti marmattaa asioista blogin ulkopuolellakaan. Eräs ystäväni määritteli hiljattain, että olen valittamisen "kohtuukäyttäjä". Bloggariminäni on siirtynyt elämääni sillä tavalla, että ystävät ja työkaveritkin kutsuvat minua joskus nimellä Merenneito. Suurin ero Merenneidolla ja reaaliminälläni on, että todellinen elämäni on tietysti laajempi kuin blogissa näyttäytyvä purjehduselämä. Minusta tuskin olisi koko elämän kattavaksi lifestylebloggaajaksi.  

Mikä saa sinut nauramaan?
Minulla on nauru herkässä ja olen arjen tilanteissa leikkisä ihminen. Päivittäin nauran mm. mieheni kanssa hassuille jutuille, sanoilla leikittelyille tai biisien uudelleensanoituksille. Viihdyn ihmisten kanssa, jotka eivät ota asioita liian tosissaan, osaavat olla joskus lapsellisenkin leikkisiä ja kantti kestää nauraa itselleenkin. Haaveilen ajoittain, että minusta tulisi vanhana seesteinen ja elegantti, mutta ei taida tulla ja ehkä olen lopulta onnellisempi näin.  
  

Mitä luovuus merkitsee sinulle?
Luovuus on elämän aistimista ja asioiden ajattelemista toisin. Jos luovuus jumittaa, on elämä liian kiireistä, stressaavaa tai väsyttävää. Luovuus ei ole vain taiteellista ilmaisua, vaan sitä voi harjoittaa kaikessa mitä tekee ja ajattelee. Tutut pitkälle harjaantuneet rutiinit säästävät energiaa, tuovat tehokkuutta ja esimerkiksi veneillessä myös turvallisuutta toimintaan. Hyvässä elämässä on sopivasti sekä rutiineja että luovuutta.  

Ketä läheistäsi ihailet? 
Jokaisessa läheisessäni on jotain ihailtavaa, mutta keskityn tässä teille tuttuun ja minulle kaikkein läheisimpään ihmiseen, eli mieheeni. Ihailen hänessä ennen kaikkea niitä ominaisuuksia, joissa olemme erilaisia, kuten hänen rauhallisuuttaan, koska se tuo jokaiseen tilanteeseen minulle uuden näkökulman. Itse kun olen aika nopea, aktiivinen ja helpommin asioista hermostuva tai huolestuva. Täydennämme näillä ominaisuuksilla hyvin toisiamme. Ihailen tietysti myös mieheni purjehdus ja veneen fiksailu -taitoja. Olen onnekas, että hän on niin kärsivällinen ja rauhallinen opettamaan niitä taitojaan hiljalleen minullekin. Tästä tulisi helposti pitkä postaus, joten rajataan tämä aihe tähän.

Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?
No esimerkiksi se, että olen aina kaikessa täysillä mukana. Jos ryhdyn johonkin (harrastukseen, työprojektiin tms.) olen helposti mukana joka paikassa missä tapahtuu, haluan tietää ja oppia kaiken, hankin heti kaikki varusteet, otan selvää oheismateriaaleista, haen asiat vaikka maailmanääristä... Kun olen jostain asiasta tosissani kiinnostunut, en näe tavanomaisia rajoitteita estämässä aiheeseen syventymistä. Silloin esimerkiksi Intiakin on lähellä ja aikaa järjestyy vaikka kokonainen kuukausi. Emmää vaan kestä aina itsekään itseäni ja ihmettelen miten muut kestää... 

Mikä sinussa ihastuttaa muita?
Varmaan eniten suhteellisen positiivinen elämänasenne ja huumori. Rohkeus tehdä elämässä erilaisia isojakin asioita taitaa sekä ihastuttaa että ihmetyttää monia. 

Mikä sinusta tulee isona?
Roolit vaihtuvat luontevasti elämän varrella. Yllätin itsenikin mm. ryhtymällä tälleen jo aika vanhana vielä purjehtijaksi ja tanssijaksi. Nyt odotan innolla mitä kaikkia virikkeitä elämä tarjoaa uusiksi rooleiksi vielä vanhempana. Työni osalta taidan olla siinä mielessä urani huipulla, että en tavoittele korkeammalle, leveämmälle tai ihan uusille alueille.

Uskotko onnellisiin loppuihin? Perustele.
Jotkut asiat ovat osittain omissa käsissä ja onnellisuutta kannattaa pedata etukäteen. Aina se elämä kuitenkin myös yllättää, mutta silloinkin lopun onnellisuus on katsojan silmissä. Kaikissa elämäntapahtumissa on aina puolensa ja keskittymällä siihen, mikä on hyvin voi aina löytää onnea. Voitot maistuvat paremmilta vaikeuksien jälkeen ja haasteet tekevät elämästä seikkailua.

Tämä haaste on tainut kiertää jo niin monella, että haastan tässä vaiheessa mukaan ne bloggaajat, jotka eivät ole tätä vielä saaneet (toivottavasti teitä vielä löytyy).