Vapun vauhtipurjehdus ja luontoelämyksiä Pyytinkarilta Näsbyhyn

Vapun päivänä viipyilimme yli puolen päivän pursiseuran Pyytinkarilla ja seurasimme säätiedotetta. Alun perin tälle päivälle oli luvattu vähän reippaampia 9-13 m/s tuulia.

Nautiskelimme Pyytinkarilla luonnosta: seurasimme lintujen elämää ja tuijottelimme merta.

Bongasimme kolme merikotkaa kaartelemassa lähisaarten yllä. Oli kiva huomata, että tutut mukavat tapahtumat toistuvat saaristossa: kotkat liitelevät, linnut pesivät ja hylkeet sukeltelevat tänäkin vuonna. Elämä kuhisee ympärillä ja samalla on ihmellisen rauhallista.

Mieheni halusi demonstroida, miten joskus kun hän oli itse vielä teini, yksi tuttu saapui Pyytinkarille liitovarjolla ja laskeutui juuri tälle pienelle kalliotasanteelle. Tuo henkilö - kutsutaan nyt häntä vaikka nimellä "Ponti", "Jami Ponti" - halusi osallistua Isi-Kipparin miehistössä Pyytinkarin paluukisaan, vaikka ei ollut ehtinyt varsinaiseen Pyytinkarin kisaan. Paluukisaan Jami Ponti siis ehti: lentokoneella ja liitovarjolla, eikä edes päätynyt puuhun tai takalaiturissa parkissa olleiden veneiden mastoihin.

Pian yhden jälkeen lähdimme mekin pieniin seikkailuihimme. Suuntasimme merelle kippailemaan ensin luovia ja sitten tiukkaa sivutuulta, joka puhalsi 6-8 m/s, puuskissa 9-10 m/s. Menimme täysillä purjeilla ja ilman vesipainolasteja reilua kahdeksaa solmua. Välillä saimme vähän raikasta keulatyrskyä kannelle.

Myhäilimme tyytyväisinä: tämän parempaa purjehduspäivää ei juuri ole. Oli mukavaa pilvipoutaa, tuulta ja tilaa. Lämminkin oli, kun vaatetta oli riittävästi. "Luppakorvat seikkailee taas"...

Matkan puolivälissä tuuli voimistui ja puuskat puhalsivat 10-11,5 m/s. Siitäkös Kaminami innostui! Menimme useaan otteeseen mukavia pätkiä yli 9 solmun vauhtia, parhaassa sivutuulipuuskassa 9,69 solmua (SOG) isopurjeella ja fokalla.

Hengailin laidalla suu messingillä silloin kun ei tarvinnut pyörittää barduunavinssejä tai trimmata isoa. Kaminami kulkee pohjansa muodosta ja osittain tuplaperäsin-systeemistäkin johuen parhaiten vähän enemmän kallellaan, kuin useat muut purjeveneet. 22-25 astetta on sille aika hyvä kippauskulma. Lounaseväätkin meinasivat jäädä syömättä, kun olimme niin fiiliksissä ja puuhakkaita puuskapurjehduksellamme.

Viimeiset 4-5 mailia Houtskärin Näsbyhyn ajamme aina hissukseen koneella: väylät ovat kapeita sokkeloita ja matkalla näkee yleensä paljon erilaisia lintuja ja joskus myös hylkeitä. Nyt tulee ehkä yliannostuksesi saakka joutsenkuvia, mutta näihin liittyi poikkeuksellisia tapahtumia. Monet joutsenet uivat nyt esittäen pääroolia kuuluisasta baletista. Siivet taitteellisesti pörhistettynä ne näyttäytyvät ylväinä - kunnes pyllistävät sukeltamaan ruokaa.

Myös taustan lavasteet olivat kunnossa: kaislaverhoa tai maskuliinisempaa dramaattista kalliota.

Tämä tähti pesi valkean höyhenpukunsa raivosalla räpistelyllä, jonka äänet saattoivat kantautua Kinkomaan Osuuskaupalle saakka (Päijänne-purjehtijat tietää Kinkomaan...).

Sellainen neljä tuntia olisi oikein mukava purjehdusaika näin alku- ja loppukaudesta. Kun saavuimme perille, kiukuttelimme hetken sitä että olimme taas liian aikaisin satamassa: kolmessa tunnissa. Toisaalta... olihan jokainen minuutti ollut aivan mahtavaa.

Näsbyn Grillcafé Skagenin kauden avajaiset olivat olleet edellisenä päivänä, vappuaattona, ja olimme kuulemma vasta toinen purjevene Näsbyssä tänä vuonna. Laituriin ei tämän enempää veneitä vappuyöksi tullutkaan, joten omaa rauhaakin oli.

 Lisää Näsbystä seuraavassa postauksessa...