Näsbyn kevättä ja ensimmäinen hyljebongaus

Houtskärin Näsbyn koivuissa oli pikkuruisia hiirenkorvia ja pajut kukkivat rannassa houkutellen pörröisiä kimalaisia. Naureskelin vähän rantautumistamimme, joka siis sujui ihan hyvin, mutta antaisin sille aika niukat tyylipisteet. Jos ei käytä poijuun jätettävää hakaa, on narun pujottaminen poijun lenkistä käsin - ilman mitään kikkakeppejä - se kaikkein varmin tapa. Sain pujotettua peräköyden läpi hyvin matalasta poijusta (Näsbyssä on sekä korkeita että matalia) käsin, kun makasin masullani sivukannella ja ponkaisin sieltä salamana ylös kiinnittämään köyden pään vinssille. Onneksi en ihan kauheasti pohdiskele, mitä ihmiset ajattelevat...

Menimme heti purjehduksen jälkeen Grillcafé Skageniin lonkku-kakuille, paitsi että unohdimme ottaa ne kakut... Hyvä niin, sillä merellä kehkeytynyttä tervettä ruokahalua ei kannata pilata.

Joku kerta Kipparin täytyy kyllä testata ne Skagenin kuuluisat burgerit. Uutuutena ruokalistalla oli mm. tacoveneitä. Tällä kertaa olimme varanneet oman pasta bolognesen ja se oli vähän pakko syödä. Sima oli muuten yllättävän hyvää ruokajuomana.

Näsbyn pesutuvassa pääsee tiskaamaan lämpimillä vesillä ja samalla voi katsella maisemia laiturin suuntaan. Täällähän on ne hienot uudet saunatkin, mutta emme tällä kertaa jaksaneet saunoa.

Pari tiiraa - tai ehkä tuleva tiirapari - oli koko illan parkissa laiturin päässä. Toinen kantoi tälle pikkukaloja lahjaksi minkä kerkisi. No eihän tämä jaksanut niitä niin paljon syödä, joten viimeiset sintit jäivät sätkimään laiturille. Uskoisin että käytännölliset pikkulahjat, lauleskelu, pullistelu-pörhistely ja ketterät lentoesitykset tekivät kuitenkin vaikutuksen.

Ilta oli vappuviikonlopun lämpimin ja veneen luukkua tarkeni pitää auki myöhään iltaan. Hyttysverkon kyllä jouduimme siihen jo virittämään, onneksi sekin tuli hankittua.

 

Yöllä kahden aikaan tuuli reippaasti suojaisassa Näsbyssäkin ja vene nyki aika kovasti. Olimme siinä molemmat pitkään hereillä. Tää on tätä ja se tiedetään, turha siis hermoilla. Aamulla olimme vain kiitollisia siitä, että vaikka olemme olleet jo kaksi yötä reissusta, niin nyt oli vasta vasta lau-an-tai! Lähdimme hyväntuulisina liikkeelle ja vajaan tunnin koneajon jälkeen nostimme purjeet keveään (3-5 m/s) tuuleen.

Kyllä se purjehduskausi on todellakin alkanut, vesillä näkyi monia muitakin. Aloitin jo joulukorttien teon, eli merellä bongatut tutut veneet ja miehen asiakkaat kuvataan kauden aikana ja jouluun mennessä kipparit saavat kuvia sähköpostiinsa.

Välillä oli mukava loikoilla keulatiluksilla ja katsella maisemia vähän toiselta kantilta. Toi toinen nyt touhottaa koko ajan jotain. Ehkä hassuinta on, kun mies komentaa minut kipparoimaan ja jonkin ajan kuluttua hänen päänsä nousee peräluukusta pipo vinksallaan kuin sellaisesta vauvojen pop-up -lelusta. Miehen kasvoilla on disney-hahmon onnellinen hymy, kun peräsinkulma on saatu trimmattua.

Se vähäinenkin tuuli väsyi ennen Korpoströmiä, joten viimeiset puoli tuntia ajoimme koneella. Heti purjeiden laskemisen jälkeen näin "Korpoströmin risteyksessä" ensin hylkeen kuonon ja räpylän ja sitten pullean selän pyörähtävän sukelluksiin. Kauden eka hyljebongaus tuli yllättäen näin pian!

Maisema oli aika synkkä ja jännäsimme saammeko taivaallisen suihkun niskaamme. Mutta sade-ennusteet eivät aina koske meitä onnenpossuja. Pilvialueisiin voi tulla reikiä meidän kohdallemme tai sade pidättelee, kunnes pääsemme satamaan. Niin kävi tänäänkin: sade alkoi heti sen jälkeen, kun olimme rantautuneet Korpoströmiin ja saaneet veneen pakattua.

Ajoin viime lauantaina ensimmäistä kertaa rantaan tällä kaudella. Siis ihan loppumatkan, napattuani ensin poijun, mutta kyllä se lasketaan jo. Hyvin se meni tälläkin kertaa - ehkä ei enää kannata kauheasti jännittää.

Korpoströmistä lisää seuraavassa postauksessa...

Ihanaa viikonloppua kaikille ja onnea äideille!