Aurinkoa Lammanin lintukodossa

Perjantaina meillä satoi kaatamalla myöhään iltaan ja niinpä siirsimme yöretkelle lähdön lauantaiaamuun. Kohteeksi valikoitui meille molemmille uusi merikarhusatama Lamman, joka sijaitsee Houtskärissä. Yleensä puhutaan Haplot-Lammanista, sillä Lamman on toisen karhusataman Haplotin vastarannalla.

Lauantaina nostimme "Lumikin" alkumatkan täysmyötäiseen tuulenvireeseen. Meillä ei ollut kiire ja saimme harjoitella ison genaakkerimme jiippaamista. Tuuli oli niin myötäinen, että oli pakko leikkailla Lumikilla vähän siksakkia, jotta saimme vauhtia. Vaikka matka hieman piteni, niin olihan se paljon hauskempaa ja varmaan nopsakampaakin.

Jiipeissä ("myötätuulikäännöksissä") työnjako oli vanha tuttu: minä ohjasin ja mies skuuttasi Lumikin toiselle puolelle. Aika kauan jaksoin myös ohjata jiippien välilläkin, mutta tuuli pyöri todella ärsyttävästi. Mies koitti kovasti taas opettaa avotuulilla ajamisesta, jossa minun siis pitäisi jatkossa kehittyä.

Jossain vaiheessa totesin ponnekkaasti kuin entinen pääministeri: "Nyt minä juon kahvia!" Onneksi laitoin kaffemukin ja maitopurkin lieden koloihin ja vapautin sen keikkumaan. Sillä aikaa Georg von Gyropilot tuurasi minua styyraten apparenttituulen mukaan. Olin juuri saanut kahvistani ensimmäisen siemauksen kun Kaminami lähti kallistumaan kiihtyvällä tahdilla ja vesi pauhasi. Siihen jäi kaffeet ja riensin kannelle päästämään isopurjeen skuuttia, mies ohjasti onnellinen hymy kasvoillaan Lumikkia. Toivotimme saarten välistä lennähtäneen 6-6,5 m/s puuskan tervetulleeksi, sillä nyt Kaminami ui reilua 9 solmua. Jii-haa! Tuo veden kohina ja tuulen humina ovat musiikkia korvillemme!

Puolitoista tuntia Lumikki-iloa päättyi kurssimme käännyttyä vastaisempaan tuuleen (7-8 m/s). Samalla sai pukea untsikan ja kaiken muunkin lämpöisen taas päällensä. +8,5 astetta tuntuu vastatuulessa ehkä +1 asteelta. Sen verran Kaminami taas kippaili, että ajattelimme ottaa vesipainotankit käyttöön. Mieshän oli juuri korjannut niiden pumpunkin. Tällä kertaa pumppu sentään piti meteliä, mutta vesi ei vieläkään liikkunut - ah, johdot oli kytketty väärin päin. Noh, mies korjasi pumppuja uudelleen illalla satamassa. Nyt pitäisi toimia, vaikka emme ole niitä vielä merellä kokeilleet.

Saaristossa liikkuu yhä enemmän veneitä. Onpa hauskaa!

Kotivesiemme kummitussaaret: Stora ja Lilla Äggskär. Puut olivat täynnä pesiä, joista nousi nälkäisiä kitoja. Lepakkomaiset merimetsot ruokkivat kitoja ahkerasti. Oli kiva huomata, että saaristo alkanut vihertyä, tosin vähän hitaammin kuin lämpöisemmän mantereen puolella.

Tänään emme joutuneet tuskailemaan liian lyhyeksi jäänyttä purjehdusta: 27 mailliin meni vaihtelevissa tuulissa onneksi yli neljä tuntia. Alle neljän tunnin purjehdus kun on meille aina vähän pettymys, eli siloin olemmme liian nopeasti perillä. Lammanissa on kaksi laituria, joita yhdistää rantaa pitkin kulkeva järjettömän pitkä lankongi: "Bulevard de Keijo". Kuuluisa Keijo oli itsekin tänään paikalla. .

Vedessä oli paljon kasvillisuutta, mutta kirkasta se oli. Haplot-Lammanin lounaan puoleinen sisäänajoreitti on karikkoinen ja kaikumme on kesäaikaan antanut sillä aika niukkojakin lukemia suhteessa Kaminamin syväyteen (2,3 m). Nyt vettä oli alla ihan reilusti (veden korkeus oli tuolloin +10 cm), eli ilmeisesti väylän pohjassa on kesällä runsaasti kasvillisuutta ja kaiku antaa sen myötä huomattavasti niukempia lukemia.

Vanhassa rantavajassa oli valtavia simpukankuoria, jotka olivat peräisin lähijärveltä. Lammanin vieraskirjaan oli kirjattu kauden ensimmäiset käynnit maaliskuun puolivälissä. Pitäisiköhän aikaistaa vielä Kaminaminkin kautta?

Istuimme ensimmäistä kertaa tällä kaudella iltaa ulkona. Niin kauan kuin aurinko paistoi eikä tuuli pahemmin osunut, oli siinä oikein mukava olla. Nuo styrox-täytteiset säkkituolit ovat muuten lämpimät istua ja veneen sininen kansi varastoi kivasti aurinkoenergiaa.

Vastarannalle - Haplotiin - tuli lauantaina kolme venettä ja Lammaniin yhteensä kuusi. Satamien välisenä yhteysaluksena toimii soutuvene; että jos kaveri onkin parkkeerannut eri puolelle, niin pääsee kyläilemään.

Kannella oli mukava seurata lintujen elämää. Lamman on todellinen lintukoto, sillä monien vesilintujen lisäksi saarissa pesii äänistä päätellen paljon erilaisia metsien lintuja. Oli ihanaa kääntää kuono kohti aurinkoa, sulkea silmät ja kuunnella kesän ääniä. Saunavuorot täyttyivät nopeasti ja joku karhuveli heitti jo talviturkkinsakin.

Olimme varmaan niin humaltuneita meri-ilmasta, että silmämme alkoivat luppaantua jo kahdeksalta illalla. Sinnittelimme urheasti lipunlaskuun ja menimme nukkumaan puoli kymmeneltä. Satamassa oli rauhallista: linnut liversivät vielä viimeisiä tarinoitaan ja toisesta laiturista kantautui vaimea kitaran sointi ja laulu - maailmassa oli kaikki hyvin. 

Aikasin unille meno kostautui itselleni ja heräsin puoli kahdeltatoista valvomaan pikäksi aikaa. Yö oli vieläkin valoisa, melkein tyyni ja aivan mahdottoman kaunis! Jos oikein korviaan höristi, niin naapurilaiturissa soi edelleen lempeästi kitara. Missään tapauksessa se ei ollut häiriöksi, mutta olin kyllä vähän kade niille eläkeläisille: mistä heillä riittää sitä virtaa? Nukuvatko he päikkäreitä?  Vai syövätkö he päivittäin saariston mustikoita ja tyrnimarjoja?

Pikkulintukuoro ja lokit aloittivat yhteiskonserttinsa aamuneljältä. Siinä oli merellistä tunnelmaa. Vielä ei tarennut juoda aamukaffetta kannella: sekä kahvi että seilaaja olisivat jäähtyneet saman tien. Tietysti ne jotka ovat yhdistäneet veneilyyn telttailun, pystyvät nauttimaan rannan maisemista kannellaan tuulen suojassa. Haaveilin taas hetken kupoliteltasta Kaminamin takakannella.

Kotimatkaa tehtiin sunnuntaina pitkään ja hartaasti. Ensin oli ihan blägää ja hyvä niin, sillä saimme kompassin kalibroitua. Seuraavana tehtävänä oli uuden mittarin kisastartti -apuohjelman testaaminen - siitäkös syntyi hupia! Kerron siitä lisää myöhemmin.

Heti kun tuli vähän tuulta, nostimme purjeet ja lähes puolet matkasta seilasimme sinnikkäästi - koska ei ollut kiire. Luovilla oli taas kylmää. Sunnuntaina vietettiin kansainvälistä pyöriäispäivää. Harmi ettei pyöriäisten juhlaparaati osunut meidän reitillemme...

Suosikkipurjeemme code zero sai tälle kaudelle uuden rullalaitteen. Saimme joten kuten testattua sen vielä kotirännissä. Tuuli vaan kääntyi pian niin myötäiseksi, että code päätyi isopurjeen kanssa hartaaksi virsikirjaksi. Aurinko tuli esiin, ja mittari näytti +17,2 ja tällä kertaa se todella tuntuikin siltä. Hetken olisi tarennut jo shortseissakin.

Kesken leppoisan ajelehtimisen ja lämpöhalvauksen tuli Isi-Kippari yllättämään meidät motskallaan. Hän oli ihan vaan pienellä huviajelulla keulimassa.

Etenkin näin alkukaudesta tuntuu merellä kelluvan kaikenlaista epämääräistä, joten muistakaahan tähystellä. Tämä nylonköysi-fendarihässäkkä kellui väylällä Ryhmättylän vesillä, kotirännimme eteläpäädyssä. Onneksi se näkyy jo kaukaa. 

Kaiken kaikkiaan oli taas oikein mukavat pari päivää merellä - ensi viikonlopuksi onkin luvassa huimaa jännitystä... siitä ennemmän torstaina.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!