Kaminamin kisaraportti Kihti TwoStarista

Kihti TwoStar 2015 on nyt seilattu ja päällimmäisinä tunnelmina täytyy sanoa että lauantain kova tuuli teki siitä aika jännittävän, mutta toisaalta myös hyvän kokemuksen. Kisailu oli hauskaa, yhteinen illanvietto mukavaa ja tällaiseen pääosin pariskuntina seilattavaan sopivan mittaiseen kaksinpurjehdukseen haluan osallistua jatkossakin.


Rata ja sääbingon tulos

Eri lähteistä kisapäivälle poimitut sääennusteet olivat keskenään hyvin ristiriitaisia ja radan valinta oli Turun Pursiseuran kisajärjestäjille haastava tehtävä. Heidän piti varautua sekä kovaan tuuleen että mahdolliseen blägään niin, että pienimmätkin veneet ehtivät maaliin kohtuullisessa ajassa eikä kisasta tule liian rankka selviytymisseikkailu kenellekään. Radaksi valittiin lyhin vaihtoehto (31,4 M),  jolla ei juhlita avotuuliosuuksilla. Tiesimme jo startissa kun rata ilmoitettiin, että tänään ei ole Kaminamin päivä. Rata oli huonoin mahdollinen Kaminamin suoritusprofiilille, mutta tärkeintähän ei ole tulos vaan kiva kisa.

Sääbingon tuloksena saimme reipasta lounaansuuntaista tuulta koko kisan ajan. Tuuli vaihteli alkuun 10-12 m/s, puuskien puhaltaessa 14-17 m/s. Myöhemmin tuuli laantui sellaiseen 7-10 m/s, saarten suojissa oli hetkittäin vain 5 m/s, mutta puuskaisuus oli tyypillistä. Näissä tuulissa se +10 asteen lämpö tuntui kuin... no tiedätte varmaan. Sade loppui onneksi ennen starttia ja raekuuro puuskineen tuli vasta kisan päätyttyä.

Rata on piirretty karttaan vihreällä (pahoittelut että se näkyy melko huonosti)

Anteeksi että myöhästyimme startista

Otimme yhden reivin isopurjeeseen ja hetken harkittuamme jätimme fokan reivaamatta - hyvä niin. Startista myöhästyimme noin puoli minuuttia, mutta parempi sekin kuin varaslähtö. Siitä sitten yhtä kylkeä luovimaan ja ripi-rapi ohi muista, kuten LYS-lukumme velvoittaa.

Kippari oli varmaan tyytyväinen, kun pyyhkäisimme ohi muusta joukosta heti alussa, mutta itselläni oli samalla vähän haikea mieli. Kisassa ei ollut mukana oikein isoja veneitä, joten nyt seilaamme loppukisan yksin, jos emme kovin pahasti kämmää. Eikä kaukana edellä seilaaminen edes tarkoita sitä, että olisi kisan kärkikahinoissa mukana LYS-tasoituksen jälkeen. Tämän vuoksi tykkäisimme radoista, joissa joltain kääntömerkiltä palattaisiin samaan suuntaan niin, että näkisi vähän miten muilla menee ja saisi samalla otettua jotain väliaikaa itselleen.

Se ainoa ohituksemme: pahin kilpailijamme dat wor et on etunenässä

Pian olimme jo kaukana...

Ennätyskippailua ja kannen pesut

Emme ole perhepurjehduksilla luovineet Kaminamilla vielä näin kovissa tuulissa, joten hyvä oli tämäkin kokea. Tyrskyt huuhtoivat kohisten kantta ja Kaminami (jota kuuluu muutenkin ajaa aika kallellaan) kippasi puuskissa niin, että oli syytä pitää hyvin kiinni mistä tahansa, vaikka hampain. Hetkittäin katsoin leveäpeppuisen veneemme laidalta alas mereen kuin olisin seisonut korkealla jyrkänteellä. Pahin lukema, mitä tuulimittarista näin, oli reilut 34 solmua eli 17 m/s. Teimme ensimmäisen vendan hieman ennen Erikvallan nokkaa. Lyhyen luovin jälkeen saimme toiseen vendaan reilun puuskan ja Kaminami rykäisi kunnolla kallelleen. Sen mitä ehdin siinä kiinni pitäessäni vilkaista, niin vähintään 44 asteen kippauksessa käytiin. Tilanne saatiin kuitenkin saman tien hallintaan. Tunnemme jo Kaminamimme temperamentin: se reagoi tuuleen ärhäkkäästi, mutta myös tottelee. Hyvä tietää ettei näin isolla purjealalla ole tämän hurjempaa menoa 14-17 m/s puuskissa. Tuuli vei kipparin pipon ja laminoidun lunttilappuni startissa käytetyistä viestilipuista.

Tuuli 14 m/s, luovivauhti 6.9 solmua

Päivän vauhtiennätys sivuvastaisella osuudella

Linsörin eteläpuolella pääsimme parikymmentä astetta avoimempiin tuuliin ja seilasimme sivuvastaista ajoittain yli 9 solmun vauhtia. Parempi puuska toi meille päivän vauhtiennätyksen 9,7 solmua. Emme siis päässeet koko päivänä kiihdyttämään "poimunopeuksiin", sillä tuulet olivat tällä radalla vastaisia ja avotuuliosuudet erittäin lyhyitä. Seilasimme koko kisan arkisesti fokallamme ja pelasimme avoimemmilla tuulilla vain skuuttamalla fokan ulos (st-kiskoltaan) mahdollisimman auki.

Isopurje reivattuna Nauvon losseille ja veneen fiksailua

Haverön ison saaren suojissa - ennen Nauvon losseja - tuuli oli keskimäärin hiljaisempaa, mutta äkäisiä puuskiakin tuli vielä. Pohdimme vähän reivin purkamista, mutta puuskat saivat epäröimään. Kippari löysi karvalakin päähänsä ja sitä ei tuuli vie, koska se on leuan alta kiinni.

Sen verran meni vene rikki jo startin jiipeissä, että Kippari kursi narulla kasaan Kaminamin levangin. Säästän teidät vamman tarkemmalta diagnostiikalta, mutta se ei vaikuttanut Kaminamin suorituskykyyn kisassa.

Jälkikäteen on helppo sanoa, että se reivi olisi kannattanut purkaa jo ennen Nauvon losseja, kuten monet muutkin tekivät (huomasin sen nyt, kun suurensin näitä pitkällä putkella otettuja valokuvia). Olimme Nauvon losseilla kello 11.30 ja viritimme fokan ulkoskuuttaukseen. Seilasimme omaa vauhtiamme ja kaukana takanamme kähistiin kisan käripaikoista: uutena kisaan osallistunut Maxi 1100 Ådan II johti joukkoa ja kintereillä kirivät jossain järjestyksessä Elan 37 Feex, X-332 dat wor et sekä Elan 350 Stella Maria. 

Ei ehdi virittää code zeroa, mutta reivi puretaan - myös sijoitus alkaa olla selvillä 

Sandholmenin kohdalla oli taas avoimempaa siviutuulta alkaen 5 m/s, joita seurasi napakoita puuskia. Avoimemman tuulen osuus oli kuitenkin niin lyhyt, ettei code zeron virittäminen oikein kannattanut. Sandön itäpuolelta alkoi jo seuraava luovi, jota aktiivipurjehdimme yhtä kylkeä. Kurssin käännyttyä etelään (SSE) Hallonholmenin itäpuolella pääsimme taas sivuvastaiseen tuuleen ja Lilla Knapulin paikkeilla tuuli hiljeni hetkeksi ja kurssi kääntyi edelleen myötäisempään. Nyt riitti reivi! Vasta Knapulön eteläpuolella sijaitsevan länsipoijun jälkeen purimme reivin isopurjeesta. Ehdimme seilata täydellä isopurjeella tunnin ja 36 minuuttia. Kyllä nyt vähän kaduttaa...  Kippari totesi, että tällä menolla ja naissä olosuhteissa toiset eivät ole jääneet meille riittävästi. Viides sija kisassa on meille realistinen odotus. Kaminamin tumma takila oli maastoutunut niin hyvin taustan saareen, että kisan tuomaristo, joka oli nähnyt meidät tässä kohtaa oli tuumannut: "Ei se ole vielä Kaminami, se on sininen moottorivene".

Avoimemmilla tuulilla fokka viritettiin ulkoskuuttaukseen

Täysin purjein tavoitenopeuksia 

Trollholmenin peikkosaaren pohjoispuolella sijaitseva poiju toimi kääntömerkkinä ja siitä jatkoimme sivutuulta vhdoin täysin purjein. Mellanlandetin itäpuolen poijulta alkoi pitkähkö osuus sivuvastaisessa tuulessa Gullkronan selän yli kohti kisan eteläisintä kääntöpistettä: Västra ja Östra Dömmaskäriä. Siinä mentiin tukka hulmuten, Kaminami hyvässä balanssissa, optimikallistuksessa ja laskennallisia tavoitenopeuksia. Tuulta oli niin paljon, että tässä kohtaa ei olisi codella ollut käyttöä. Dömmaskäreillä teimme kisan kolmannen vendamme ja jatkoimme toista halssia samaan malliin tyytyväisinä hykerrellen.

Kisan ainoa mahdollinen genaakkeri-osuus fokalla

Trutbådarnan länsiviitalta alkoi kisan ainoa 1,3 mailin mittainen pätkä, jolla Kaminamia olisi voinut ajaa sillä 125 neliön genaakkerilla. Tuulta oli 7-8 m/s, mutta emme olleet valmistelleet genaakkeria kannelle edellisellä sivuvastaisella osuudella. (Kröhöm... joku tyttö kävi silloin pissatauolla - oli ihan pakko!) Toisekseen kävi kyllä mielessä, että ei varmaan kukaan muukaan aja tätä genaakkerilla.  

Loppusuora kaartaen maaliin ja tavoitteet saavutettu

Stor Klobbskäriltä alkoi loppusuora Svinön lahteen maalilinjalle. Kiikaroinnin tuloksena suorasta tuli loppukäyrä, sillä reitille osuneet muhkeat kalapyydyshässäkät oli toki hyvä kiertää. Tulimme sivutuulessa mukavaa vauhtia siinä ysin paikkeilla, parhaimmillaan 9,4 solmua. Maalilinjaa lähestyessämme jännäsimme ehtiikö ajanottaja juoksemaan linjalle klikkaamaan kelloa ja hän ehti - jee!

Meidän tavoitteemme toteutuivat: 1) olin edelleen elossa, 2) oli hauskaa ja 3) olimme ekana maalissa ajalla 4:16:08 - jee! Seuraava vene: Maxi 1100 Ådan II tuli maaliin vain 16 minuuttia meidän jälkeemme. Sijoituimme LYS1 -luokassa lopulta puoliväliin: 4. sijalle seitsemästä veneestä ja vain 20 sekunnin erolla viidenneksi tulleeseen Feexiin. Tiukka kisa siis!

Vaikka rata jäi nyt aika lyhyeksi, niin tällaiselle ensikertalaiselle se oli kuitenkin riittävän pitkä. Tuo alkumatkan kovissa tuulissa luoviminen yhtä kylkeäkin vei kuitenkin energiaa. Illanvietto Svinössä oli oikein mukava ja oli hauska vähän tutustua toisiin kisaajiin.

Illalla huomasin, että suojapussien sisään paketoidut keulan patjat olivat aivan märät. Vettä löytyi myös keulan säilytystiloista. Ilmeisesti keulan katossa olevan pröötin kotelon luukut falskaavat, kun tyrskyä tulee päin oikein kunnolla. Hyvä että tämäkin selvisi nyt. Yö putkipunkassa oli kuitenkin uneton: neljä kerrosta vaatetta ei riittänyt, kun alla oli vain verkko eikä lämppärin puhina yllä perähyttiin. Puhhuijaa - tää on joskus tätä - silti oli hyvä reissu!

Ne pakolliset jossittelut

Kippari laski myöhemmin, että jos olisimme purjehtineet radan loppupuolella sen 1,3 malia genaakkerilla ja Bastholmenin kulmilla 0,8 mailia code zerolla, eikä vauhti olisi kärsnyt yhtään nostoista ja laskuista, olisimme seilanneet radan 6 minuuttia nopeammin - siis teoriassa. Ja edelleen teoriassa olisimme kirineet yhden sijan tulostaulukossa. Joka tapauksessa reivi olisi kannattanut purkaa aiemmin, ihan huvin vuoksikin. Laskennallisesti olisimme olleet sen myötä kuitenkin vain minuutin nopeampia. Kaiken kaikkiaan olemme ihan tyytyväisiä siihen, miten Kisanami kulki näissä olosuhteissa. Jäimme loppujen lopuksi koko radalla vain 10% teoreettisesta tavoitenopeudesta (joka olettaa, että kaikki sujuu täysin optimaalisesti ja käytetään aina juuri oikeita purjeita lyhyilläkin pätkillä).

Kilpakumppani Feexin kisaraportti löytyy muuten täältä: Kihti TwoStar 2015

Seuraavassa postauksessa on vielä luvassa kuvia ja tunnelmia mm. Kihti TwoStarin startista. 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!