keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Reivit ja luovit


Tiistaille oli luvattu reipasta tuulta ja sadetta. Olimme onnesta soikeina, koska oletimme pääsevämme kokeilemaan Kaminamia kovemmassa kelissä ja testaamaan reivejä sekä myrskyfokkaa. Vettä satoi kyllä, mutta pettymykseksemme tuuli pysytteli täällä saaristosssa pääosin välillä 6-8 m/s. Parhaimmillaankin se kiipi vain 9 m/s nopeuteen. Kompensoimme kesyä tuulta jättämällä alkumatkaksi vesipainotankit tyhjiksi, jolloin Kaminami oli kiikkerämpi kallistelemaan ja juhlimme siinä ensimmäiset reivit.



Sekä isopurje että st-fokka kääräistiin ensimmäiseen reiviin. Tuo fokan reivisysteemi on vielä vähän keskeneräinen. Nyt purjeen alaosa jää kasaan etukannelle, mutta jotkossa fokkaan tulee vetoketjut, joilla reivattu ylijäämä saadaan siististi rullattua pakettiin. Joka tapauksessa tämä "vähän outo" st-fokan reivi näytti toimivan ja mies oli siitä kovasti tohkeissaan. Tämän tapaisia reivi-systeemejä on ollut mm. Class 40 -veneissä. Reivien vetoketjusysteemejä taas on käytetty mm. Volvo Ocean Race -veneissä.


 
Pääsimme luovimaan 23 mailin lenkin menomatkan. Olin enimmäkseen pinnassa ja puuskaisessa tuulessa vene oli tosiaan aika kiikkerä ilman vesipainolastia. Tänään mieskin pääsi kokemaan veneen peräsinpitoa 34 asteen kallistuksessa. Hän oli samaa mieltä: vähän pätki, mutta ohjailtavuutta oli vielä jäljellä. Itseäni ei tuo 34 asteen kippaus varsinaisesti kauhistuttanut, mutta sanotaan näin, että kaiken miehen edellisessä (kilpa-)veneessä kokemani jälkeen mukavuusraja menee siinä 30 asteessa.
 


Välillä säädettiin juttuja ja kutsuttiin von Gyropilot töihin, toisinaan ajamaan apparenttituuulen mukaan ja toisinaan annettua suuntaa.
 


Sade ei paljon haittaa, jos on muita syitä onneen. Jännä miten sitä elää veneessä  usein niin superintensiivisesti hetkessä, aika katoaa ja kaikki muu unohtuu. Esimerkillisiä flow-kokemuksia siis!




Jos auto- ja mopoihmiset saavat iloa koneensa äänestä, niin itselläni ovat nopeusmittarin ohella nuo peräaallot ja keulatyrskyt  jatkuvia ilonaiheita: "Katokatokato - vaaauuu!" Ääntäkin löytyy - valitettavasti. Kaminamin tuulen puoleisella peräsimellä on tällä hetkellä melkoinen resonointihurina. Sitä on mahdollista poistaa säädöillä, mutta se edellyttää taas vähän fiksailua, jotta säätövaraa saadaan lisää. Tänään porskutimme ensimmäisillä luoveilla 6-7 kn vauhtia (tuuli 6-8 m/s). Haimme samalla vähän tuntumaa siihen, miten ylös tai alas Kaminamia kannattaa ajaa ja miten paljon sitä voi kallistaa.



Oma luoviharjoitteluni ei mennyt tänään kovin hyvin. Meillä on hiomista ihan perusmanöövereissä. Tänään mm. oivalsin miten minun kannattaa siirtyä tietyissä vaiheissa, jotta miehelle jää optimaalisesti tilaa omissa tehtävissään. Omia haasteitani ovat nyt niinkin perusasiat, kuin suunnan pitäminen. Kun istuu leveän veneen sivukannella pitkän jatkopinnan kanssa, niin itse pinnasta ei näe, milloin se on tarkalleen keskiasennossa. Yhdistetään siihen vielä oikukas tuuli, niin pientä mutkittelua tulee alkuun helposti.



Käännöksissä haasteina ovat monet tehtävät: vaikka itse hoidan pinnaa ja navigointia, tapahtuu ympärillä paljon muuta johon täytyy mukautua. Kaminamissa ekstraa ovat vesipainolastin siirto ja sen vaikutus kallistukseen: hups! Toisekseen toinen takastaagi pitää vapauttaa ja toinen kiristää, jotta isopurje mahtuu vaihtamaan puolta. Se hermostuttaa minua erityisesti. Pääni ei yllä osumaan puomin kuolemanviikatteeseen, mutta sen sijaan siihen voi paukahtaa komeassa kaaressa vapaan takastaagin ploki. Lisäksi puomin mukana liitävät isopurjeen reiviköydet voivat tarttua jatkopinnan rakenteisiin. Tänään totesimme, että käännöksissä "pinnaajan" kannattaa seistä keskellä, aivan istumalaatikon etuosassa.

Styyrpuurin puoleinen takastaagi käytössä, toinen takastaagi löysänä isopurjeen takana.


Siellä se takastaagin moukari-ploki vaanii isopurjeen takana...


Meitä ei sadekaan suuremmin haittaa. Tosin nyt kun veneessä ei vielä ole lämppäriä (osa keskeneräisyyksien pitkää listaa), niin kamppeiden kuivattelu aiheuttaa vähän murinaa, ellei niitä pääse viemään kotiin. Tänään jäimme purjehduksen jälkeen joksinkin aikaa veneelle ja ripustimme märkiä vaatteita valumaan. Nämä Koziolin imukuppi-pupunaulakot toimivat oikein hyvin wc:n sadevaatenaulakoiden lisäapuna. Pupujen reislihakset jaksavat kannatella jopa Spinlockin länget.



Kaiken kaikkiaan ihmettelen taas, miten kärsivällinen tuo kipparini on. Taitotasojemme välillä on tosiaan avaruutta laajempi kuilu ja silti hän jaksaa hermostumatta opettaa, reflektoida, pohtia ja selittää - aina vaan... Kaiken lisäksi: vaikka töppäilisin, hän on aina purjehduksen jälkeen hyväntuulinen ja kannustava. Edes minä en ole onnistunut pilaamaan hänen valtavaa purjehdusiloaan!






6 kommenttia:

  1. Ihania seikkailupäivityksiä! Nyt täytyy oman nettitauon jälkeen lueskella kaikkia ihania kokemuksia teidän uudesta veneestä. Se on niin hieno ja upee! Työt tulivat haittaamaan blogaamista ja niiden lukemista ;-).

    Veneen sisätilan valkoinen väri on ihanan "avaruusasemallinen" :-). Oi, täytyykin katsoa päivityksistä, oletko laittanut kuvia veneen sisätiloista.

    Pahasti kenossa meneminen purjeveneellä varsinkin viileällä säällä, tuntuu epämiellyttävältä. Olisiko se jotain alitajuistakin pelkoa joutua vedenvaraan - itselläni ainakin. Yääk, kylmään veteen ;-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Viherrys, kiva kuulla sustakin taas :)

      En ole vielä tehnyt varsinaista sisäkuvapostausta, mutta tulossa on.

      Uskon näin, että kallisteluun liittyy itsesuojeluvaiston varoittava ääni. Meistä ei ole kumpikaan varsinaisesti uimataitoisiakaan, joten sääntö numero 1 on: "Veneestä ei saa tippua!" Myös liivien käytössä olemme nykyään ehdottomia.

      Poista
  2. Kipparillasi on selvästi oikea ja kannustava asenne. Huutamalla ei saa toiselle kuin paniikin päälle ja pahan mielen. Kuulostaa siltä, että teillä on mukavaa yhdessä vesillä =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on mukavaa melkein missä tahansa - on jotenkin yhteensopivat tempperamentit ja yhteenhioutuneet luonteet. Jos jotain menee vähän pieleen, otamme asiat asioina, analysoimme ja mietimme mitä kukin voi tehdä jatkossa toisin. Tässä opetteluvaiheessa olen hurjan kiitollinen siitä, että Kipparini on tuollainen rauhallinen tyyppi, ei tämä muuten olisi kivaa. Toisaalta itse myös myönnän helposti virheeni ja harvoin otan itseeni, jos asiasta sanotaan.

      Poista
  3. Teidän mahtavat fiilikset välittyvät kuvista ja sitä huomaa itsekin hymyilevänsä, kun näkee miten teidän kasvoista paistaa se ilo ja onni, jota yhdessä purjehtiminen teille tuottaa. Nämä purjehduspostauksesi ovat oikeita hyväntuulen tuojia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hurjasti Ansku, tuo on parasta palautetta, mitä blogistaan voi saada! :)

      Poista