sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Perhe koossa - baby on saapunut!


Pieni veneemme odotti perjantaiaamuna jo Turun satamassa, kun pääsimme töiltämme sitä vastaan. Voi sitä onnen tunnetta - näin babymme ensimmäisen kerran! Olisin halannut sitä, jos olisin yltänyt sinne korkeuksiin kuljetuslavetin ja pukin ylle....





Baby vaikutti selvinneen rekka-ajelustaan ja laivamatkastaan varsin hyväkuntoisena. Alkumatkan puistotie Lymingtonissa oli vaan kerännyt ryteikön oksia kannelle ja ruskeita likanaarmuja baby-paran kannen pintaan - ne lähtevät kuitenkin pesemällä.






Ennen nosturin tuloa ja vesille laskua oli pientä puuhaa, mutta meillä oli Isi-Kipparikin (uusille lukijoille tiedoksi: mun appi) taas kerran mukana auttamassa. Suojamateriaalit irroitettiin, kansi puhdistettiin roskasta, kaiteet kiinnitettiin paikoilleen ja keulapuun alatuen ("vesivantin") köysi pleissattiin paikalleen.






Vähän kyyneliäkin tuli tirautettua - eikä pelkästään onnesta. Kiipesin nimittäin kannelle katsomaan venettä ja kävin myös sisällä. Vene oli jäänyt Englannissa vielä keskeneräisemmäksi kuin olimme odottaneet ja jotkut asiat oli tehty täysin eri tavoin kuin oli sovittu. Pidemmän lomapurjehduksen unelma hajosi vasta sillä hetkellä ja muutaman minuutin nyyhkytin mieheni lohtuhalissa. Sitten kokosin itseni. Tilanteeseen on vain sopeuduttava: tästä tulee fiksailukesä ja ensi kesästä purjehduskesä.





Nostokonepalvelu oli toimittanut paikalle veneemme painoon nähden riittävän järeän nosturin :D Oli se huikeaa, kun vene nousi ilmaan. Ennen vesille laskua vene siirrettiin killumaan pukin viereen.





Nyt oli mahdollisuus paikata myrkkymaali pukin tukien kohdalta. Maalin sävytys ei mennyt paikan päällä ihan nappiin, mutta se on todellakin pikkujuttu.





Maalin vähän hengähdettyä mies hyppäsi kyytiin ja vene nostettiin veteen. Se olikin babyn ensimmäinen uimakokeilu.







Vene piti vettä, ei tarvitse lennättää rakentajia Suomeen korjaamaan läpivientejä tms. Moottorikin saatiin käyntiin Isi-Kipparin neuvokkuuden avulla.





Osa uusista pampuloista (fendareista) oli onneksi täytetty valmiiksi.





Lähdimme kahdestaan lyhyelle siirtokoneajolle pieneen yksityiseen satamaan odottamaan alkuviikkoon maston nostoa. Nyt olemme saaneet puuhastella siellä kolme pitkää päivää omassa rauhassa, lukittujen porttien takana. Noh, kyllä sinne yksi kulkuluvan omaava henkilö tupsahti jututtamaan veneestämme ja vesi kantoi ohikulkevista veneistä ihmetteleviä kommentteja, mutta muuten olemme saaneet keskittyä töihimme - ja niitä todellakin riittää!


 

 
Kaiken kaikkiaan fiilikset ovat onnelliset. Vaikka veneessä on vielä paljon puutteita, niin ainakin se on nyt täällä. Jollain kummallisella tavalla se tuntuu jo kodilta; se on meidän oma ja rakas. Sen kanssa tulemme jakamaan seikkailuja ja urheilullisia hetkiä. Me pidämme siitä huolta ja sekin pitää merellä meistä huolta. Se tulee opettamaan meille paljon ja me opimme (minäkin, ennemmin tai myöhemmin). Se ei ole meille vain purjevene, meille se on The Vene.  
 
 


16 kommenttia:

  1. Voi että, hieno juttu! Onneksi olkoon teille! Näyttää niin kiiltävältä ja kaikki uutta ja hienoa. Kyllä ne kyyneleet kuivuu ja kaikki muuttuu hyväksi, kun pääsette laittamaan kaiken oman näköiseksi ja totuttautumaan uuteen. Ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vellamo!:)
      Kyllä se tästä, tosiaan enemmän onnen puolella. Nämä raksahommat tulivat vaan vähän yllätyksenä ja ajatukset olivat jo seilailussa. Sopeudutaan ja puuhastellaan siis kaikessa rauhassa...

      Poista
  2. Jee! Hieno päivä, onnea kaikille asianosaisille.

    toivottaa one-off-moottoriveneen posse

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia!
      One-off on sielukasta ja toisaalta aina vähän pioneerihommaa :)

      Poista
  3. Onnea, onnea ja vielä kerran onnea!!! :)

    VastaaPoista
  4. Onnea uudesta perheenjäsenestä! Olen ilolla lukenut kokemuksiasi matkaltasi merenneidoksi, kiitos kun olet jakanut niitä meille muillekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pauliina onnitteluista ja kiva kuulla että olet viihtynyt blogin parissa. Katson olevani vielä vahvasti wanna be Merenneito, joten vielä on matkaa oikeaksi Merenneidoksi ja tarina blogissa jatkuu ;)

      Poista
  5. Onnea kaikille kolmelle! Tätä matkaa kohti unelmien toteutumista (ja uusien ilmantumista) on hieno seurata. T. Maija H, kollega toisista ympyröistä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija the kollega!
      Unelmista seuraa aina ketjuna uusia unelmia ja niiden tavoittelu luo elämäntarinoita. Kohti uusia unelmia ja seikkailuja siis!

      Poista
  6. Hienolta näyttää! Onnea oikein paljon ja tulee lisää kesiä. Laittelette tänäkesänä veneen mieleiseksenne, sekin on hauskaa puuhaa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katinka :)

      Totta, kesä se on esimerkiksi ensi vuonnakin. ¨

      Veneen laittelu on tosiaan innostavaa puuhaa, siinä tuntuu iskevän vähän samanlainen pesimisvietti kuin uuteen kotiin muuttaessa. Toisaalta... urakoitavaa on paljon ja olemme molemmat aika väsyksissä. Lisäksi tulemme tarvitsemaan ammattilaisia mm. sisätilojen laikuitumuotoilussa.

      Poista
  7. Onnea veneen saapumisesta. Harmi että on jäänyt keskeneräiseksi sisältä. Syö varmasti voimia, mutta ei vaikuta nopeuteen. Kuinka kovaa tuolla on tarkoitus päästä? Onko polaarit salaiset?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Marko :)

      Niinpä, harmi että tuli keskeneräisenä, eikä muuten jäänyt keskeneräiseksi ainostaan sisätiloista vaan myös mm. sähkötöistä ym... Lista on pitkä. Mutta onni on, että vene on kotona ja loppujen lopuksi teemme/teetämme mieluummin sitä täällä loppuun kuin odottelisimme vielä kuukausia josko Englannissa tapahtuisi jotain.

      Kysyin mieheltä vauhtiodotuksia ja tarkkoja polaareja ei ole tiedossa, joitain arvioita kyllä. Sen pitäisi kulkea kevyesti 7-8 solmun matkavauhtia sivumyötäisellä, mutta odotukset kovalla sivumyötäisellä ovat jopa 20 solmussa. Venehän on erittäin kevyt...

      Poista