Genaakkeri-iloa

Eilen saimme ilon kokeilla genaakkeria. Tätä pandan väristä 77 m2 'pikkugenaakkeria' on testattu aiemmin toisessa samankokoisessa veneessä, mutta Kaminamille se puettiin ensimmäisen kerran eilen.

Kaminami tykkäsi siitä kovasti! Minun pinnauksellani huippunopeus oli 8,6 kn, kun sivutuulta oli 10-12 kn. George von Gyropilot sai ehkä vähän paremman puuskan ja teki uuden enkan: 8,8 kn.

Olin lähes koko 20 mailin pyrähdyksen pinnassa. Välillä kytkin kaulassa roikkuvasta kaukosäätimestä autopilotin päälle. Nyt kun ranskalaisherra (NKE:n) George on oppinut kommunikoimaan englanniksi ja ottamaan vastaan käskyjä, on yhteistyömme sujunut erinomaisesti niinä hetkinä, kun autan kannella miestä, kuvaan tai valmistaudumme rantautumiseen.

Olenkohan unohtanut mainita, kuinka ergonominen, toimiva ja miellyttävä tämä Spinlockin jatkopinna on? En enää haikaile ruoria. Jos käsi kutenkin väsyy pitkällä matkalla, niin von Gyropilot laitetaan töihin.

 

Miehen tehtävänä oli ajaa genaakkeria ja se sujui kuulemma tällä malliltaan lattealla purjeella helposti. Tämä pikkugenaakkerimme Panda on suunniteltu juuri sivutuulelle, myötäisellä se jäisi isopurjeen katveeseen. Myötätuulelle on sitten valkoinen isompi 125 m2 genaakkeri: Lumikki.

Oijoijoi! Meillä oli hauskaa! Kaminamia ei rakennettu ensisijaisesti kilpaveneeksi eikä kesämökiksi, vaan juuri tähän hommaan: hupiveneeksi. Sen homman se näyttää osaavan.

Pääsimme mukavaan 'vauhti luo lisää vauhtia' -oravanpyörään, kun saimme apprentti tuulen kääntymään voimakkasti eteen (true wind 110 -> apparent wind 75).

Genaakkeria laskettaessa voitiin vapauttaa sekä etukulma että skuutti ja vetää purje napanuorasta sisään, jolloin se taittui kahtia. Sitten tilannetähystys, autopilotti päälle, falli auki ja sulloimme yhdessä Pandan keulaluukusta salonkiin.

Paluumatkalle nostimme fokan ja tuuli oli puuskaisempaa. Pääsin kokeilemaan uutta huippukallistusta: 33 astetta ja vielä oli Kaminamin tuplaperäsimessä pitoa jäljellä. (Edit: vesipainotankit eivät olleet paluumatkalla käytössä, jolloin suurempi kallistelu onnistui kevyessäkin tuulessa.)Parempi kokeilla nämä jutut leppoisalla tuulella, niin ei tarvitse kovemmissa olosuhteissa jännätä liikaa... Siinä tulimme sivutuulta 7 kn vauhdilla ja ohitimme kevyesti jonkun konettavankin purjeveneen. Pienen aikaa luovimme 6-6,5 kn:a ja kun vauhti putosi 5 kn:iin tuntui että emme liiku enää minnekään. Vauhtisokeus - se iskee yllättävän nopeasti.

Illalla hykertelimme taas tyytyväisinä ja kävimme läpi purjehduksen yksityiskohtia. Elämä on nyt ehkä parhaimmillaan: ihanaa yhteistä tekemistä, yhteisiä haasteita ja oppimista, yhteisiä pieniä seikkailuja ja samalla sykkeellä elämistä. Parisuhteelle tälläinen projekti voi olla joko katastrofi tai mahtava onni ja autuus.