Kauden 2014 kohokohdat huhtikuusta kesäkuuhun

Pitkään kauteemme mahtui monenlaista tapahtumaa, mutta ei onneksi mitään liian dramaattista. Näin jälkikäteen asioita tarkastellessa tapahtumille antaa ehkä vähän erilaisia merkityksiä ja hahmottaa paremmin kokonaisuuksia. Silti monet onnelliset hetket liittyvät usein pieniin, ihan tavallisiin tilanteisiin. Kokosin tiivistelmät kuvineen jokaiselta kuudelta purjehduskuukaudelta, joten tässä niistä ensimmäiset.

Huhtikuu 

Pääsiäisen ensipurjehduksella kokeilimme heti uutta purjettamme: rullalaitteella varustettua code zeroa, josta tuli hiljaisten tuulten kesän suosikkipurjeemme. Heti ensihetkestä pääsimme sillä tuulen nopeutta ja kausi sai lupaavan alun. Seuraavana viikonloppuna, kun treenasimme Isi-Kipparin kanssa kisoihin, code vei meitä jopa tuulta nopemmin. Myöhemmin hiljaisten tuulten heinäkuussa codesta tuli korvaamaton: ilman sitä olisimme joutuneet ajamaan pitkiä matkoja koneella, kuten niin moni muukin. 

Code zeron onnistunut koeponnistus pääsiäisenä 21.4.2014

Toukokuu

Meidän oli tarkoitus purjehtia anoppilaan äitienpäivän viettoon, mutta alkumatkasta meressä kelluva köysi sukelsi veneen alle ja pelkäsimme sen tarttuneen potkuriin. Käännyimme kotiin ja "melkein-merihädän" aikana nautimme lämpimästä päivästä, kaffesta ja maisemista. Tuuli muuttui puuskaiseksi ja suunnaltaan arvaamattomaksi, kun meidän piti rantautua Ajolan sisimpään laituriin purjein. Onneksi se ei kuitenkaan paiskannut meitä päin kallioita. Onneksi myös melkein kaikki kotisataman tutut olivat  näkemässä, kun rantauduimme tyylikkäästi ensimmäistä kertaa purjein tällä veneellä. Oleellisin onni oli tietysti se, ettei köysi ollut kuitenkaan mennyt potkuriin saakka. Kun Kaminami nostettiin marraskuussa ylös, huomasimme kölissä köyden hiertämän jäljen. 

"Melkein-merihädässä" äitienpäivänä 11.5.2014: Keep calm and carry on

Ennen Kihti TwoStar-kisaa Kaminami siirettiin lähemmäs starttialuetta, anoppilan rantaan. Vene oli ollut vain viikon käyttämättä ja kyllä säikähdin kun isopurjeen noston yhteydessä sain linnunmunasta päähän. Isi-Kippari innostui torumaan meitä pilke silmäkulmassa: "On tämäkin kun ensin hankitaan vene ja sitten sitä ei purjehdita - linnut vaan pesivät purjeissa!"

Kihti TwoStar kaksinpurjehdus oli Kaminamin ensikisa. Minun oli tarkoitus olla siinä gastina, mutta leikattu ranteeni ei vielä sallinut kovempaa käyttöä. Isi-Kipparia ei tarvinnut kauheasti houkutella sijaiseksi, vaikka hän on virallisesti kisaamisen jo lopettanutkin. Jännitin kisaa aivan hirveästi, olin suorastaan poissa tolaltani. Startin jälkeen kävelin hermostuneena rinkiä siihen saakka, kunnes mies soitti, että olivat tulleet ekana maaliin. Kaminami sijoittui LYS-tasoituksen jälkeen kisassa kolmanneksi. 

Kihti TwoStarin startti on törähtänyt ja Kaminami johtaa joukkoa

Toukokuun viimeisenä lauantaina kävimme juhlimassa kahdet ihanat ylioppilaat. Sen jälkeen kravaatit ja helmet vaihtuivat ennätyssukkelaan purjehdusromppeisiin ja Kaminamin keula suunnattiin kohti Pyytinkaria. Kaminamin dietti loppui heti kisojen jälkeen ja se oli varusteltu ensimmäiselle yöretkelleen. Keulassa oli uudet seinäverhoilut ja mutenkin oli taas niin suloista nukahtaa ensimmäistä kertaa tänä vuonna veneeseen kauniin iltapurjehduksen jälkeen. 

Kauden ensimmäinen yö veneessä Pyytinkarilla 31.5.

Kesäkuu

Kesäkuussa yöretkeimme jo säännöllisesti pitkin Saaristomerta. Jokainen lähtö kotisatamasta merelle oli pakahduttavan onnellinen. Oli upeaa tuntea se vapaus, mikä purjehtiessa tulee. Oli myös mahtavaa kokea ympäröivä luonto kaikin aistein. Jokainen lentoon lähtevä lintu, saaren huojuva puu tai monimuotoiset kalliot olivat pieniä ihmeitä. Auringonlaskut ja -nousut tuntuivat hienoimpiakin ilotulite-showta suuremmilta spektaakkeleilta. Meren rauhallinen liplatus tai aallon tyrskyäminen veneen kylkeä vasten hyvässä vauhdissa toi palan kurkkuun. Yhdessä tekeminen läheisen ihmisen kanssa purjehtiessa ja veneestä huolehtiessa on aina syvästi merkityksellistä ja onnellistavaa. 

Högsåran auringonlasku 7.6.2014

Muistan tämän, sinänsä arkisen hetken, lopun elämäni. Hienon purjehduspäivän jälkeen kävelimme idyllisissä Högsåran maisemissa. Syreenit tuoksuivat huumaavasti, lampaat hassuttelivat meidät nauramaan ja kesäpäivä oli niin suloinen, kuin nyt vaan voi olla. Istuimme Farmors Cafén avajaisissa kakku-kaffeella ja -lonkerolla. Sillä hetkellä tajusin olevani niin onnellinen, kuin ihminen vaan voi olla. Siis mikään maailmassa ei voisi enää tehdä onnellisemmaksi. Nytkin ylimääräistä onnea haihtui jo ihohuokosista ja tihkui sormenpäistä. Se on tässä - kannatti syntyä tälle planeetalle!

Pyytinkarin kisoissa Kaminamin kisamiehistö joutui koville. Yli 80 mailin radalla luovittiin synkkä yö Kihdillä 10-12 asteen lämpötiloissa ja sateessa, samalla kun pohjoistuuli puhalsi puuskissa 11-14 m/s. Kippari oppi paljon uutta Kaminamin käyttäytymisestä kovemmassa kelissä maksimipurjeilla. Kisoissa oli mennyt joillain veneillä enemmänkin tavaroita rikki, mutta Kaminamilta katkesi vain genaakkerin skuutin narusakkeli ja tuuli vei Kipparin molemmat pipot. Kisa oli kokemuksena hieno ja Kaminami teki alkumatkasta uusimman nopeusennätyksensä: 17,35 solmua (SOG). Se oli kisan kolmanneksi nopein, mutta sijoittui LYS-tasoituksen ja varaslähdöstä rangaistuksen jälkeen lopulta tulostaulukon puoliväliin, yhdeksänneksi. Itse toivuin samaan aikaan toisesta ranneleikkauksesta ja valvoin kotona koko yön säätietoja seuraten ja kisaa jännittäen. 

Code-vahtia Pyytinkarin kisoissa 13.6.2014 (kuva: Exquisiten miehistö)

Juhannussää oli ikimuistoinen. Purjehdimme Tammon merikarhusataman kautta Kemiöön ystäviemme rantaan viettämään suurta suomalaista ulkoilmajuhlaa. Kemut olivat kaikin puolin oikein hauskat. Juomat pysyivät viileinä itsestään ja grillistä valmistui lämmintä ruokaa pöytään sitä tahtia kun jaksoi syödä. Kun lämpötila alkoi yöllä painua pakkasen puolelle, viritimme terassin ylle infrapunalämppärin, lisäsimme villapaitoja ja joku istui makuupussissakin. Terassilla ei palellut, mutta kun hipsimme hampaat kalisten pikkutunneilla veneellemme, olimme liukastua sen jäisellä kannella. Siinä meni sitten tovi, ennen kuin lämppäri puhalsi siedettävän lämmön, jossa pystyi nukkumaan. Elämys tämäkin... Nyt kun olimme samojen ystävien luona viettämässä uutta vuotta, oli sää lämpimämpi kuin juhannuksena. Istuimme silti tällä kertaa iltaa sisällä. 

Juhannuspäivänä ilman lämpötila oli +10 ja +12 asteen välillä. Viiden tunnin matkamme Kemiöstä Tammoon oli hyytävä. Välillä satoi vettä ja pariin otteeseen raivokkaat raekuurot piiskasivat Kaminamin kantta ja luukun äärellä ajavaa Kipparia. Saariston suojissakin tuuli parhaimmillaan puuskissa yli 12 m/s. Näissä olosuhteissa meni vielä veneen gps ja sen myötä elektroninen navigointi rikki, eikä meillä yllättäen ollutkaan alueen paperikarttaa mukana. Siitäkin selvittiin ja Tammossa oli jo paljon lempeämpi ilmasto.

Näkymä juhannuspäivän säästä

Hyvää viikonloppua kaikille ja ehkä näemme lauantaina 7.2. venemessuilla!