Ilta Karhunmöljässä

Merikarhusatama Karhunmöljässä oli perjantaina 15. elokuuta seesteistä. Satama houkutteee pienille kävelyreiteille sokkeloisille laitureilleen, pikkusaaria yhdistäville silloilleen ja kulkemista helpottaville langkongeilleen. Pienet saaret ovat kuin miniatyyripuutarhoja: on hurmaavia lampia, suhisevia tuulessa taipuvia kaislikoita ja persoonallisia kallioita kauniina luonnon sommitelmina.

Illalliseksi laitoimme valmiista kuiva-aineksista välimerenrisottoa. Se maistuu ihan hyvälle, mutta ennen kaikkea kun liemeen lisää minipullollisen valkkaria on veneessä huumaava ruuan tuoksu, jota voi vähän tuulettaa naapurinkin iloksi. Sangria-ainekset olivat päässeet loppumaan, mutta onneksi kätköistä löytyi vielä olutta ja Spritea, joista saa raikasta janojuomaa ilman pökerrytystä.

Karhunmöljä oli todella tip-top -kunnossa, enkä ihmettele. Myöhään illalla saapunut saari-isäntä pariskunta kun ryhtyi vielä hämärissäkin huoltamaan ensin tunnollisesti sataman paikkoja, ennen kuin huolsivat itsensä. Arvostan tuollaista todellista sitoutumista yhteisen hyvän eteen. Itse en osaa kovin paljon noita karhusatamien huoltohommia, mutta koitan ainakin vähän siivoskella vessoja tai muuta pientä, mitä nyt osaan turvallisesti tehdä. Suloinen punainen saunamökki oli juuri saanut seurakseen ehkä Saaristomeren hienoimman huussin, joka oli vihitty käyttöön (kyllä!) vain pari viikkoa aiemmin. Se on siis niin luksusvessa, että loksautti ihan leuan auki.

Illalla satamaan tuli tuttujakin kotisatamastamme Ajolasta. Tässä kohtaa täytyy lähettää terveiset blogini lukijalle Belgiaan. Kiva että "ilmoittauduit" laiturilla, aina on hauska tavata ihmisiä, jotka ovat reissujamme blogista seuranneet.

Illalla istuimme kannella ja kirjan lukemiseni keskeytyi taas tämän tästä huokailuun: "Täällä on niin kaunista joka suuntaan. Ihana paikka!" Räpsin kuvia ja pysähdyin tuijottamaan näkymiä moneen kertaan. Tässä oltiin taas kerran luonnon mestariteosten äärellä.

Säällä oli taas täydellinen ajoitus: sade tuli yöllä ja aikaisin aamulla, eikä kauempana jymisevä ukkonen tällä kertaa löytänyt meitä saarisokkelon suojista.

Lauantaina sää kirkastui aamupäivällä juuri sopivasti, kun pitkä aamiainen oli nautittu ja tiskit ynnä muut hoidettu. Istuimme hetken aikaa vielä kannella nauttimassa maisemista. Merikotka lenteli rauhallisesti yläpuolellamme (otin kuvat), kunnes lokkiyhteisön soturit hyökkäsivät sen kimppuun.

Siihen loppui se elegantti majesteetillinen liitely. Kotka pakeni mastoamme hipoen, kita auki ja kieli poskella, kun pelottomat lokit puolustivat raivokkaasti isänmaataan (vahinko etten ehtinyt ottamaan kuvaa). Jotenkin olin taas sen kotkan puolella, mutta jos kotka olisi ehtinyt viedä lokkien lapset, olisin asettunut lokkien puolelle.

Aamupäivällä jatkoimme matkaa toiseen merikarhusatamaan, jossa vietimme kesälomamme viimeisen yön.