lauantai 30. marraskuuta 2013

Kaminamin tanssilattia, aula, nikkarointi- ja pukeutumistila


Kaminamin sisätiloista on vielä esittelemättä wc ja perähytti. Tällä kertaa ajattelin nostaa omana minipostauksenaan esille myös sen suurehkon lattia-alueen portaiden edustalla, sillä siitä on ollut paljon iloa.

Lattian materiaali on veneiden kansimateriaalinakin käytettyä Marinedeck korkkikomposiittia. Kirjoitin jo veneen rakennusvaiheessa postauksen tästä materiaalista: Lattiaunelmat toteutuvat. Nyt olemme käytössä todenneet, että korkkikomposiitti todella on kylmällä lämmin, eikä se lämpimällä kuumene epämielyttäväksi. Lattia ei ole ollut märkänäkään liukas ja lisäksi se pehmentää selvästi akustiikkaa. Lattiapaloja on nosteltu ylös kun tavaraa on otettu pilssistä ja levyjen reunat ovat kestäneet murtumatta. Puhtaanapito on helppoa saippuavedellä, sillä materiaali hylkii likaa. Ainoastaan rasvaisen lian puhdistaminen vaatii vähän eforttia.



Suurehkon lattia-alan jättäminen portaiden ja pöydän väliin on osoittautunut hyödylliseksi monin tavoin. Jossain vaiheessa mies halusi nikkaroida jotain säältä suojassa ja oli tyytyväinen kun veneestä löytyi tasaista lattiaa puuhasteluun. Kovemmassa kelissä purjehtiessa vaatteita voi pukea turvallisesti lattialla istuen. Lisäksi jos luukku sattuu olemaan auki tyrskyille, kastuu ensimmäiseksi avoin lattia, eikä esim. navigointiläppäri. Suuri lattia mahdollistaa myös sen, että konekoppa-portaikko saadaan vedettyä kokonaan pois koneen päältä, mikä helpottaa kivasti huoltotöitä.




Mikä parasta, alue on toiminut myös oivana pienen miehistön tanssilattiana Club Kaminamissa! Olimme jo perheveneessä tottuneet, että perjantaisin on tilaa diskoilla, eikä siitä mukavuudesta tarvinnut tinkiä omassakaan veneessä.





8 kommenttia:

  1. Ihanan käytännölliseltä vaikuttaa, mutta tuo viimeisen kappaleen Club Kaminami pisti hymyilyttämään :) Meidän Ohlson 22 (=tosi pieni) taipui viime kesänä myös aivan mainiosti 4 hengen miehistön illallis- ja brunssiravintolaksi, lounge bariksi , diskoksi ja casinoksi, kun vaan osasi vähän käyttää mielikuvitusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon sen! Veneolosuhteet tosiaan haastavat kekseliäisyyden ja se on toisaalta yksi vene-elämän hauskuuksista,

      Poista
  2. Club Kaminami ;-) Voisin ehkä myydä meille tällä hetkellä tarpeettoman discopallon teille aseveli hintaan ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Diskopallostakin on puhuttu ;D Nyt meillä on olut joko kynttilähty- tai led-värivalot, joista on saatu vilkkuvalot silmiä räpyttelemällä ;)

      Poista
  3. Tuo on huollettavuudeltaan ehkä yksi parhaista moottoritilajärjestelyistä, mitä tämän kokoluokan veneissä on näkynyt. Uskoisin myös että tuo "yhdestä puusta" tehty konekoppa pitää desibelit miellyttävän alhaalla salongissakin.

    Ison avoimen tilan/tanssilattian kääntöpuolena veneessä on, että jos merenkäynnissä sattuu ote lipeämään, niin siitä seuraa helposti parin metrin pudotus jossa voi käydä pahemminkin. Oletteko harkinneet tartuntakahvojen asentamista salonkiin, sisänkäynnin ympärille sekä pentteriin? Veneessä pitäisi pystyä liikumaan joka puolelle niin, että toisella kädellä saa tukevan otteen kahvoista/rakenteista. Varmaankin myös lieden eteen kannattaa harkita suojakaaren asentamista, johon kokki voi tarvittaessa köyttää itsensä merelllä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koneen huoltamiselle on tosiaan tilaa, mutta desibelejä riittää koneajon aikana. On mahdollista että äänet voisivat olla vieläkin kovammat, mutta ei sitä miellyttäväksi äänentasoksi voi sanoa. Noh... ulkoilmaharrastushan tämä on, sisällä käydään vain piipahtelemassa.

      Tukikahvat olivat alusta alkaen harkinnassa, mutta nyt kun sisätiloissa on liikuttu kovissakin kallistuksissa, niin aina on tuntunut, että otepaikka löytyy luontevasti kiinteistä rakenteista: luukun aukon reunat portaissa liikkuessa, sitten pöydän pääty, allaskaapin uloke, portaat/konekoppa.

      Te olette niin pro-sarjan pitkän matkan seilaajia, että kuvittelette muidenkin kokkaavan purjehduksen aikana ;D Ensi kaudellakin taidamme päästä aina yöksi satamaan, eli pitkänkin purjehduspäivän pärjää ruoka- ja juomatermareilla jne. Jos lähdemme joskus tulevaisuudessa purjehtimaan hurjan pitkiä legejä, niin sitten kaari ja kokin turvavyö ovat varmasti tarpeen :)

      Poista
    2. Vai pro-sarjaa, älä nyt liioittele :D Meillä on kokkaillut jääneet merellä parina viime kautena aika vähiin, kun ollaan enemmän panostettu etukäteisvalmisteltuun ruokaan. Parempi näin, niin ei meritautikaan yllätä kokkia niin helposti. Lähinnä pentterissä tulee ajossa lämmitettyä kahvivesi tai valmiiksi pilkotut pyttisainekset tms. Teillä taas on sen verran nopea vene, että esim. Nynäshamn-Visby legi menee hujauksessa, joten Itämeren alueella ei tosiaan heti ole tarvetta merikokkailuille :)

      Hieman vielä noista tartuntakahvoista... itse olen kokenut, että tuollainen tuulen aiheuttama reilukin, mutta suht. tasainen kallistuma jommalle kummalle kyljelle on veneen sisätiloissa liikkumisen ja kokkaamisen kannalta huomattavasti helpompi vaihtoehto kuin aalloista johtuva rullavaa/keinuttava/epämääräinen liike puolelta toiselle ja eteen ja taakse. Tartuntakahvassa on se hyvä puoli, että siitä saa tarvittaessa kohtuullisen hyvän tuen melkein joka suuntaan, johon vene voi heilahtaa. Toki olen nähnyt teidän veneen vain kuvista, joten vaikea sanoa sisätilojen etäisyyksistä/tukipisteistä sen enempää. Mutta yleisesti asiaa kannattaa mielestäni suunnitella siten, että saako tukirakenteista sellaisen otteen, jonka varassa jaksaa roikkua lähes koko painollaan tarpeen vaatiessa.

      Poista
    3. Juttelimme eilen miehen kanssa olosuhteista, joissa ehdimme nyt ekalla kaudella seilaamaan ja toden totta: emme päässeet kokemaan kunnon aallokkoa ja rullausta. Sen vuoksi varmaan nyt tuntuukin siltä, että ihan hyvin siellä sisällä pystyy liikkumaan... Ideoimmekin eilen alustavan suunnitelman tukikahvojen paikoista :)

      Tuo ajatus jossakin roikkumisesta lähes kokopainon varassa tuntuu muuten tällä hetkellä puistattavalta: kipsattu oikea käsi jaksaa nostaa vasta banaanin pöydältä suhteellisen kivuttomasti. Onneksi tukikahvassa roikkumiseen on vielä aikaa.

      Poista