lauantai 9. marraskuuta 2013

Kaminamin nosto ja pirstaleita


Kaminami nostettiin vihdoin keskiviikkona ylös ja se pääsi lämpimään halliin talviunilleen. Menin itsekin aamulla kotistamaan siivousäpäreitteni kanssa ja tarkoituksena oli tehdä pieniä valmisteluja ennen nostoa. En kuitenkaan koskaan päässyt veneeseen saakka. Kävelin reipasta vauhtia aamukasteisilla laitureilla ja hups - laiturin päätyyn kääntyssäni lensin Aku Ankkamaisessa kaaressa ilmaan. Laskeuduin siitä oikean käteni varaan ja sanoin heti perään Kaminamin kannella seisoneelle miehelleni, että: "Nyt sattui pahasti."



Mies ja laiturin kalastajat tulivat katsomaan tilannetta ja totesin siinä, että nyt on lähdettävä ensiapuun. Tarkistin itse, että sormet liikkuivat ja niissä säilyi väri. Luunpäitä ei törröttänyt mistään ja ennen turvotuksen leviämistä ehdin kopeloimaan joten kuten kyynärluun ja värttinäluun, enkä löytänyt selkeitä irtopaloja. Nykäsin vielä itse sormista ranteen suoraksi ja pidin sitä koholla noin tunnin automatkan ensiapuun. Matkalla itkin ja puuskutin kipua, samoin ensiavun odotustilassa. Miehen lähetin kuitenkin takaisin satamaan, koska nostoaika oli jo sovittu. Kotiin pääsisi sitten aikanaan taksillakin. No, röntgenin jäkeen ilmeni, että sekä kyynärluun että värttinäluun päät ovat pirstaleina, mutta ihmeellisellä onnella palat olivat oikeilla paikoillaan. Pienen tuumailun jälkeen päädyttiin kipsaukseen ilman leikkausta. Ensi viikolla katsotaan sitten uudessa röntgenissä pitääkö sittenkin leikata. Mahtavaa palvelua muuten: sain valita kipsin lilan värin itse, vaikka olen aikuinen.

Loppuviikolle oli varattu siskosten syysristeily Gracella. Päätin, että sinne myös mennään, koska se oli jo sovittu ja eikä tilanne ollut niin paha, että pää olisi ollut kainalossa. Otin kipulääkkeitä ja pakkailimme ja tälläydyimme siinä hiljalleen siskoni kanssa. Sisko pesi tietysti hiukseni, mies kiharsi ne ja sisko viritti ponnarin. Vasen käsi kipparoi yhdessä hampaiden ja jalkojen kanssa ihmeen onnistuneesti arjen pikku tehtäviä. Olimme valmiina lähtöön, kun siskoni tuli aivan yllättäen viime hetkellä niin huonovointiseksi, että jouduimme jättämään risteilyn väliin. "Hei hei Grace, sinne se lähti ilman meitä..." Vähän kyllä harmitti.



Kaiken kaikkiaan olin kyllä taas Hannu Hanhi. Jos piti murskata ranne laiturilla, niin onneksi se tapahtui nyt kauden lopussa ja kotistamassa, eikä jossain Saaristomeren korvessa. Fysiologisestikin olin onnekas, sillä  lääkäri ihmetteli suuresti miksei koko värttinäluun pää ole irtopalana ja miten pirstaleet ovat pysyneet noinkin nätisti paikoillaan.

Blogin suhteen tulee jossain vaiheessa  hiljaisempaa, ellei kärsivällisyyteni oleellisesti kehity tähän yksisormi-naputteluun. Joitain lähes valmiita luonnoksia on helppo vielä viimeistellä julkaistavaksi, mutta muuten tässä menee viikkoja. Luen kyllä innokaasti seuraamiani blogeja - ne ovat nyt entistäkin esuuremmassa roolissa päivieni kultahippuina. Kommentointi voi kyllä jäädä nyt niukaksi.
 
Elämä jatkuu yksikätisenä vasurinakin.

11 kommenttia:

  1. Hei, Merenneito olen todella surullinen kohtaamasi onnettomuuden vuoksi. Olen itsekin käynyt Töölön klinikalla ja tiedän kuinka se muutti suunnitelmat seuraaviksi kuudeksi viikoksi.
    Voimia ja kärsivällisyyttä toipumiseen. Toivoo Mallu.

    VastaaPoista
  2. Kurja juttu mutta ajoitus tosiaankin hyvä. Luujutut siitä hyviä että ovat kuudessa viikossa ohi. Pehmytkudosvammat voivat olla huomattavasti pitempiaikaisia murheita. Nyt kun se luutuu niin siitä tulee entistä vahvempi. Tsemppiä

    VastaaPoista
  3. Voi sinua! Ihanaa, että pystyit jälleen näkemään tässäkin asiassa hyviä puolia. Pikaista ja toivottavasti hyvin sujuvaa toipumista! Sait nauttia koko kesän purjehduksesta ja vältyit loppusiivoukselta ;-)

    VastaaPoista
  4. Voi sinua! Ihanaa, että pystyit näkemään tässäkin asiassa hyviä puolia. Toivotan pikaista ja toivottavasti hyvin sujuvaa paranemista! Sait nauttia ihanasta kesästä purjehtien ja vältyit loppusiivoukselta ;-) Kyllä te vielä risteilylle pääsette.

    VastaaPoista
  5. Auts auts ja vielä kerran auts! Onneksi ei käynnyt pahemmin, huh =). Ja samaa mieltä, että jos kipsi pitä ottaa käteen niin todellakin kauden jälkeen =D. Paranemisia ja tsemppiä ihan roppa kaupalla.

    VastaaPoista
  6. Voi ei sinua poloista! Tosi ikävä juttu, mutta kuten itsekin totesit, kun kerran piti sattua, niin onneksi kotilaiturilla ja kauden päätyttyä. Itselleni sattui lähes vastaavanlainen onnettomuus muutama vuosi sitten, paitsi että minä rikoin vasemman ranteeni. Lääkäri veti ranteen paikoilleen ja koska minullakin luunsirpaleet olivat pysyneet hämmästyttävän hyvin paikoillaan, ei kättäni tarvinnut koskaan leikata. Toivotaan että olet yhtä onnekas! :) Tsemppiä sinulle toipumiseen kovasti! Ja Kaminamille hyviä talviunia :)

    VastaaPoista
  7. Voi itku, mikä kauden päätös. Mutta toisaalta myös onni kuitenin. Pikaista paranemista toivotellen.

    VastaaPoista
  8. Voi miten jaksatkin ajatella noin positiivisesti tuollaisessa tilanteessa. Se on valtava apu parantumiseen, joten toivottavasti jaksat pitää lippua korkella!

    VastaaPoista
  9. Kiitokset kaikille teille ihanille kannustavista kommenteistanne!

    Arvelinkin, etten ole ainoa laituriin liukastunut luunmurskaaja. Oi miten lohdullista oli kuulla, että Anskunkin pirstaleet luutuivat leikkaamatta, jospa olisin vielä sen verran Hannu Hanhi...

    VastaaPoista
  10. Harmillista! Toivottavasti käsi toipuu hyvin. Onneksi tämä ei tosiaan tapahtunut vesillä. Itselläni murtui ranne muutama vuosi takaperin pipolätkässä ja hyvin palautui. Kipsin poisottamista jännitin tosin niin, että meinasin pyörtyä lääkärin vastaanotolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Bellis,
      käsi on läähtenyt hyvin paranemaan. Se on ihan varma, että elämässä tapahtuu tapaturmia, ennemmin tai myöhemmin. Kiva kuulla näistä hyvin toipuneista ranteista, itselleni tämä oli elämäni eka murtuma. Kipsinpoisto on varmasti aika jännä hetki...

      Poista