Viikonlopun sää oli täällä kotikonnuilla ennustettua iisimpi: pohjoisen suuntaiset tuulet jäivät leppoisiksi, eikä edes satanut. Myös pieni syysflunssani alkoi luovuttamaan. Teimme sekä lauantaina että sunnuntaina pieniä huoltohommia ja veimme Kaminamin lenkille crispyyn syysilmaan molempina päivinä.
Lauantaina aurinko pilkisteli ja piileskeli tyynyn vanutäyte -näköispilvien takaa ja ilma oli koleaa, mutta me olimme pukeneet taas monta lämmintä kerrosta. Jos ei sada, niin tuo hupullinen kevytuntsikka on kyllä loistava päällikerros.
Myös kotivesien merikotka oli lähtenyt lenkille, samoin muutamat joutsenperheet.
Ihanaa, että niin moni muukin pääsi vielä merelle nauttimaan tästä kauniista syyspäivästä!
Mies syynäsi taas huolellisesti purjeiden muotoa ja oli niihin tyytyväinen. Jotain hienosäätöistä muutosta hän suunnitteli seuraaviin purjeisiin - sitten joskus.
Tässä on aika suuri kynnys lähteä itse trimmaamaan purjeita, kun toinen on siinä hommassa todella tarkka. Olen pitkin kesää saanut niin yksityiskohtaisia vinkkejä eri olosuhteissa purjehdittaessa, että en tiennyt sellaisia monimutkaisuuksia olevan olemassakaan. Kuin siirtyisi yhteen- ja vähennyslaskuista suoraan kvanttifysiikkaan...
Lauantaisen reilun 20 M lenkin kääntöpiste oli Insinööri Pettersson. Vuonna 1909 rakennettu sektoriloisto on saanut nimensä sen suunnitelleen insinöörin mukaan. Meidän perheessä on sanonta: "Seilaa minne seilaat, reittisi kulkee aina Insinööri Petterssonin kautta". Aiemmin sanonta meni näin: "Lennä minne lennät, lentosi kulkee aina Frankfurtin tai Münchenin kautta."
Kippari sai pikkutorun (sormen heristys) 30-34 asteen kippauksista ja ison torun (nyrkin heristys) 35 asteen ja sitä suuremmista kallistuksista. Nyrkkiä puitiin mm. siinä yllätyskipakassa puuskassa, jossa Kaminami kippasi 38 asteeseen. 37 asteessa alkoi kuulemma irrota pito peräsimestä. Muutenhan tuuli jäi sellaiseen 3,5 - 6,5 m/s.
Kyllä kannatti taas lähteä pienellekin päivälenkille, vaikka yöretkikausi jo ohi. Purjehduksen jälkeen oli taas onnenakut ladattu, oma lämmöntuotto käynnistetty ja tuuletuttu raikkaissa merituulissa. Illalla oli aikaa huilata kotona villasukissa ja syödä lämmin ateria karjuvaan nälkään.
Lauantaina taisi olla merikotkille suotuisat tuulet, me nähtiin niitä yhteensä kuusi, sen yhdeksän tunnin aikana mikä meillä kesti purjehtia /ajaa koneella Turusta Saloon.
VastaaPoistaOi vau, niin monta! Teillä oli kyllä aika pitkä päiväkin merellä ja ilmeisen tarkat silmät :)
PoistaIhania syksyisiä kuvia mereltä! Näihin on mukava palta, kun tuuli tuivertaa ja pakkanen paukkuu nurkissa. Haikea mieli kyllä valtaa alaa, kun kausi alkaa olemaan päätöksessä.
VastaaPoistaKiitos Katinka :)
PoistaLauantaina aurinko pilkisteli sen verran, että sai otettua oikein värikuvia. Kaikki sunnuntain kuvat ovat harmaita. Niinpä, haikeutta on ilmassa. Nytkin on koko ajan venettä ikävä. Aiemmissa intensiiviharrastuksissa ei koskaan tarvinnut esim. pakata heppaa puoleksi vuodeksi varastoon...
37 astetta alkaa olla sen verran jo kallistusta, että pienet merenneidot voivat kieriä veteen. Kuvista välittyy kyllä mahtavan syyspurjehduksen tunnelmat.
VastaaPoistaKiitos Marko, kiva jos tunnelmat välittyivät näistä kuvista muillekin.
PoistaHehhheh... Niinno pienet merenneidot voisivat näissä kippauksissa tippuakin, mutta tällainen keski-ikäinen merenneito varuillaan osaa jo olla varuillaan ja pitää tarvittaessa kiinni kynsin ja hampain!
Niin, meillä on muuten nettiyhteys kotona poikki ja tämä kännykällä vastausten nakuttelu on aika turhauttavaa - juuri kirjoitettu vastaus katoaa, sananennustus tuottaa omatoimisesti hassuja lauseita yms. Toivottavasti dna löytää pian vian ja pääsen tekemään seuraavaa postausta.
Poista