Isolla genaakkerilla yllätyssatamaan

Lauantaiaamuna heräsimme puolipilviseen ja kiireettömään syyspäivään Näsbyn satamassa. Seuraavan sataman valinta ei lopulta ollut vaikeaa. Sähköä tarjoavia satamia ei enää syyskuussa ole lähikonnuilla kovin montaa auki. Lisäksi sunnuntaille oli luvattu melko reipasta tuulta, jossa ei olisi hauskaa luovia pitkää päivää kotisatamaan.

Meille on tullut tavaksi lähetellä Äiti-Kipparin ja Isi-Kipparin kanssa toisillemme kuvaviesteinä "postikortteja" satamista, joihin olemme rantautuneet. Perjantaina saimme Näsbyn postikorttiimme Isi-Kipparilta vitsikkään kuvaviestin, jossa komeili heidän tyhjä kotilaiturinsa kauniissa iltavalaistuksessa. Perhevene oli siirtynyt talviteloille muutama päivä aiemmin. Ajattelimme että jos Isi-Kippari kerran noin mainostaa "täyden palvelun vierassatamaansa", niin sinnehän me menemme ja täysin yllättäen. Lauantaina oli kaiken lisäksi Isi-Kipparin syntymäpäivä, vaikka olimmekin suunnitelleet juhlivamme sitä vasta viikonlopun jälkeen. Köydet siis irti ja ylläri-jännityksestä hihitellen matkaan!

Vähän koleaa oli jo myötäiselläkin tuulella. Tuplakerrastot ja haalarit syrjäyttivät parin viikon takaiset shortsit. Alkumatkan koneajon aikana bongasimme viikonlopun kolmannen pullean sukkulan puhisemassa veneen vierellä. (Kuvassa olen kuitenkin minä.)

Tuli sellainen fiilis, että voisimme nostaa isopurjeen kaveriksi sen ainoan valkean purjeemme - Lumikin - ja nautiskella vähän vauhdista. Hoplaaaa - ja sinne se lävähti! Mahtava luonnonilmiö tuo myötätuulipurjeen kasvutarina pienehköstä purjepussista lähes taivaan kokoiseksi.

Pian oli otettava vesipainotankitkin käyttöön. Kun puuskaisen tuulen voima lähes tuplaantui sekunnissa,  reagoi herkkä Kaminamimme siihen heti sekä vauhdilla että kallistelulla. Kaminami on kyllä niin samaa maata kuin se viimeisin kipakka arabi-connemara -heppa, jolla ratsastin monta vuotta. Oikein hymyilyttää... vaikka joku Lumikin helmat kastellut broachaus vähän yllättikin ja olin melkein lentää kuperkeikalla hengauslaidalta istumalaatikon pohjalle. George von Gyropilot on osoittautunut varsin päteväksi, mutta näin voimakkaissa puuskissa hän ei kyllä ole Kipparin veroinen pinnamies.

"Onk kettä missä? Ei tääl kettä haastajaa olis?" Lauantaina merellä oli paljon veneitä, mutta suurin osa seilasi eri suuntaan kuin me, joten haastajat olivat vähissä.

Vene kulki, vesi kuohui ja tuulta oli 5-6 m/s, puuskissa 7-8 m/s. Tarvitseeko edes mainita, että Kippari oli hyvinhyvin, hyvin onnellinen?

Kuvittelimme aluksi, että tänään olisi mahdollisuus päästä Lumikilla uusiin vauhtiennätyksiin, eli reilusti yli 9 kn. Tuuli ei kuitenkaan puhaltanut ihan optimaalisesta kulmasta suhteessa kurssiimme. Päivän paras vauhti oli silti oikein mukavaa: 8,7 kn 7m/s puuskassa (apparentti tuuli sillä hetkellä 90 ja tosituuli 136 astetta). Silloin kyllä mentiin myös aika länällään.

Siinä sai vihreä viirikin kyytiä ensimmäisellä purjehduksellaan. Merikarhuyhdistyksen lehdessä pohditaan ajoittain: "Millaisia ovat tulevaisuuden merikarhuveneet?" No esimerkiksi tällaisia, joita on ilo purjehtia, jotka menevät eivätkä meinaa ja joissa on silti mukava mökkeillä.

Tie Kipparin sydämeen käy lämpimän Xantélla maustetun kaakaon kautta. Oikeasti Kippari näyttää ennemmin siltä, että onko tämä ihan pakko juoda nyt kesken kaiken?

 

 

Tunti ennen satamaan saapumista kurssi kääntyi ja jouduimme laskemaan Lumikin. Kaminami porskutti pelkällä isopurjeellakin riittävää 7 kn vauhtia (tuuli 7-8 m/s), joten emme nostaneet fokkaa ollenkaan. 

 

 

 

Lähes 30 mailin matka taittui neljässä tunnissa. Vasta kun olimme 10 minuutin matkan päässä laiturista ja vielä piilossa saaren takana, soitin Äiti-Kipparille, että katse merelle, täältä tullaan! Yllätysvierailu ei oikeastaan ollut ihan järkevä päähänpisto... Äiti-Kippari ja Isi-Kippari kun olivat tulleet vasta varttia aiemmin kotiin ja Isi-Kipparilla oli vielä verkot venelaiturin ja poijun välissä. Emme välttämättä olisi niitä itse huomanneetkaan. Ai kamala mitä olisi voinut tapahtua: peräsin-potkurijumi, verkko-kalasosetta, kolhuja...  Nyt Isi-Kippari ehti tietysti rantaan nostamaan verkot ja kaikki meni hyvin. Hauki vapautettiin takaisin mereen ja jättiaffen päätyi fileiksi.  

Kaminami sai hyvän kylkipaikan ja sähköä lauantaiyöksi Isi-Kipparin satamasta.

Illalla istuimme sataman suojaisella terassilla paistattelemassa ilta-auringossa ja poksautimme pullon semi-secoa juhlistamaan Isi-Kipparin syntymäpäivää. Viilenevä ja yllättävän nopeasti pimenevä ilta jatkui myöhemmin sisätiloissa, jossa Äiti-Kippari laittoi pöydän koreaksi herkuista. Ilta kului mukavasti hassutellessa ja "matkapurjehdus-valmennuksessa". Seniori-Kipparit pyrkivät pitämään kaikin tavoin huolen, että pärjäämme kahdestaan merellä, tiedämme tavat ja tunnemme seudut sekä osaamme huoltaa venettämme. Kyllä meidän kelpaa! Yöllä piti tietysti taas valvoa netissä Amerikan Kippo -tapahtumien äärellä, mutta sen jälkeen nukuimme hyvät unet rauhallisessa perheveneen kotisatamassa.