Naguilua

Viikko sitten, lämpimänä syyskuun sunnuntai-iltana, saavuimme Nauvoon - Nagu hamniin. Purjehduspäivä oli ollut yksi kauden hienoimmista ja satamaan tullessamme olimme umpionnellisissa fiiliksissä.

Nauvon vierasvenesatama on kaunis ja hyvin hoidettu yksityiskohtia myöten. Veneilijälle se tarjoaa hyvät palvelut ja siistit tilat. Rannassa on kiva tunnelma ja paljon katseltavaa. Satamasta on helppo lähteä pienille kävelyretkille nauttimaan saaristotunnelmista. Nauvossa on muuten 1500 ympärivuotisen asukkaan lisäksi käsittämättömät 10 000 kesäasukasta! Ne tuttuni, joilla on mökki Nauvossa, ovat syvästi rakastuneita kesäkotiseutuunsa, eikä ihme.

Muumimaailman... ei kun siis Nauvon Pursiseuran laituri on vierasvenesataman vieressä.

Off-season ilta oli seesteinen ja hiljainen. Sesongin aikana Nauvo on kuulemma usein jotain ihan muuta. Olemme olleet täällä aiemmin perheveneilemässä, mutta en muista, että menoa olisi silloinkaan ollut häiriöksi asti. Vene- ja etenkin terassipaikkoja tässä satamassa on run-saas-ti ja ravintoloita on useita.

 

 

Nämä väylälle päin olevat eturivin paikat on pääosin dockspot.com -nettivarauspalvelun kautta varattavia, eikä niihin muutoin saisi mennä. Tänään olimme kuitenkin varmoja, ettei tunkua tule olemaan ja otimme ensimmäisen helpon paikan, jossa tosin oli tuo dockspot.com -kyltti. Tänä kesänä jokainen satama on ollut Kaminamille (syväys 2,30 m) uusi, joten "parhaan" paikan valikoimisen sijaan olemme tyytyneet helppoon ja varmuudella syvään paikkaan. Nuo satamakirjan syvyyskäyrät kun ovat joskus vähän tulkinnanvaraisia ja kaiku hälyttää turhaan kalaparvista yms...

 



Ilta oli hurjan kaunis. Myöhemmin viereemme tuli yksi isompi purjevene, jonka pariskunta rantautui kyseisellä veneellä ensimmäistä kertaa. Uskon että varsinkin keulassa jännittävä Mrs oli helpottunut, kun Kipparini oli laiturilla heitä vastaanottamassa ja neuvomassa viilipyttymäisen rauhallisesti ja ystävällisesti.

Kun veneillallinen oli syöty hihkaisin: "Äntligen Söndag!" Club Kaminami oli perjantaina suljettuna ja lauantaina kukaan ei jaksanut siihen aktivoitua pitkän legin ja kylpyläpulikoinnin jälkeen. Nyt sunnuntaina oli vihdoin sellainen olo, että voisi vähän remuta hiljaa keskenään omassa veneessä.

Kino Kaminamissa katsoimme Hangover kakkosen. Se oli muuten todella huono leffa, mutta nauroimme silti kippurassa. Selitys saattaa piillä leffakerhon tarjoiluissa: ensin Xanté-kaakaot ja kun kaakao loppui niin pelkät Xantét. Hihhhihhhiii... ja sitten tuli vähän huono olokin. Leffan päätyttyä seurasimme netin kautta vielä suoraa lähetystä America's Cupista. Kuulapää-purjehtijoiden vilistely ja hyppely lentohärveliltä näyttävässä veneessä, jossa on pilvenpiirtäjän korkuiset purjeet, nauratti yhtä paljon kuin huono komedia - ainakin minua.

Aamulla ei ollut kiire minnekään. Aamiaisen jälkeen teimme aurinkoisen kävelylenkin sataman lähitienoolla. Nauvon kirkon ja hautausmaan ympärillä oli rauhallinen tunnelma. Korpit pitivät siellä pientä elämöintiä, mutta muutoin aika pysähtyi.

Nauvon tori oli nyt hiljainen, mutta kesällä varmasti mukavan vilkas.

 

 

Osa sataman putiikeista oli auki sunnuntai-iltana ja osa availi myös maanantaina aamupäivästä. Kaikenlaisia houkutuksia sitä olisi ollut - onneksi ei tarvinnut mitään. Toinen taas olisi tarvinnut, mutta vihaa vaateshoppailua. En sitten raaskinut kiduttaa sitä toista.

 



Satamassa ruokatarjontaa on kesällä hyvin, mutta syyskuussa rajallisesti. Jos sushila olisi ollut vielä auki, olisi lounasvalinta ollut kristallinkirkas. Hanko Sushin wagame-leväsalaatti on järkyttävän hyvää, eikä itse sushikaan ole ollenkaan hassumpaa.

 

Tien toisella puolella oli syötävän söpö kahvila-ravintola-hotelli Lanterna. Odotimme pitkin aamupäivää, josko se avattaisiin. Pelkkä kahvikin olisi kelvannut tämän mielikuvituksellisen ja vähän salaperäisenkin talon kätköissä. Valitettavasti se ei kuitenkaan auennut puoleen päivään mennessä.

Some-hetki ja tuumaustauko. Jos syön ravitsevan lounaan, yltävät jalkani ehkä jonain päivänä penkiltä maahan ilman varvistelua tai korkkareita.

Päädyimme sitten lounastamaan L' Escalessa. Ruokarajoitteinenkin sai sieltä hyvää syötävää ja hintataso oli kohtuullinen. Ravintolassa oli paljon paikallista väkeä lounaalla, mikä toi mukavasti eloisuutta muuten hiljaiseen satamaan.

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja myötätuulta oli vain 1-4 m/s, kun lähdimme seilaamaan kohti kotisatamaa. Pelkäsin että meistä paahtuu aurinkorasvalla marinoitua grillikylkeä. Miehellä ei ollut edes shortseja mukana, koska juuri viime viikonloppuna totesimme, että nyt alkaa pipo- ja untsikkakausi. Ei hätää, merellä ei ollut näin maanataipäivänä juuri ketään, joten oli ihan sama missä vaatteissa - tai mitä ilman - purjehti. Kaiken kaikkiaan oli kyllä ihan loistoviikonloppu merellä!