Muistojen kihlajaissaari ja kuinka purjehtijaksi tullaan

Sunnuntaina laittelimme aamupäivän venettä ja yhden aikoihin karkasimme harmaalle merelle. Kiitollisena totesin tälläkin kertaa: "Taas me ollaan täällä, ihanaa!" Vaikka lämpötila (+10)  ja tuuli (4-5 m/s) olivat suunnilleen samat kuin edellisenä päivänä, tuntui keli paljon kylmemmältä. Aurinko ei pilkistellyt yhtään.

12 vuotta sitten olimme juhannuspurjehduksella Äiti-Kipparin ja Isi-Kipparin kanssa. Retken ensimmäinen satama oli pieni Merikarhusaari Härjänmaankari. Siellä järjestimme Seniori-Kippareille todellisen yllätyksen, kun tarjosimme illalla täytekakkua ja vaihdoimme siinä samalla sormukset. Sen jälkeen emme ole Härjänmaankarilla käyneet - kunnes nyt.

Saaresta muistin nuo päädyn kalliot ja siellä laskevan auringon. Siihen aikaan opettelin vasta veneessä elämistä: miten purjeveneessä liikutaan, miten tavarat sijoitetaan seiluun ajaksi, mitä kuuluu tehdä karhusaarissa, miten laitetaan ruokaa veneessä jossa on kunnollinen köksä ja kaikkea muuta sellaista perusjuttua, joka on jo nykyään itsestään selvää. Purjehduksen aikana höpötin Äiti-Kipparin kanssa ja katselin onnesta ymmyrkäisenä saaristomaisemia. Purjehtimiseen en vielä silloin puuttunut ollenkaan; kolme huippuosaajaa hoiti sen hienosti. En edes ymmärtänyt toisten purjehduskeskusteluita. Naureskelin itsekseni niitä: "Kohta jiipataan" ja "Nosta vähän tuuleen" ynnä muita juttuja.

En olisi silloin osannut kuvitella, että jonain päivänä retkeilisimme kahden omalla veneellä. Vaikka nautin tuolloin kovasti perhepurjehduksista, niin luulin ettei minusta tulisi ikinä purjehtijaa. Ensinnäkin koin, että oli parempi olla sohlaamatta toisten tyylipuhtaita suorituksia. Toisekseen kuvittelin, että purjehdus on mieheni juttu, ratsastus on oma juttuni ja on parempi että on omat jutut. Kolmannekseen mies reissasi silloin todella paljon ulkomailla kisaamassa ja kausi meni lokakuuta myöten kisaten. Eikä sillä senhetkisellä kisaveneellä olisi edes voinut matkapurjehtia. Neljännekseen en jostain syystä uskonut koskaan oppivani purjehtimaan. Jossain vaiheessa Äiti-Kippari ja Isi-Kippari saivat minut rakastumaan niin kovasti saaristossa seilaamiseen, että muutin mieleni enkä kadu. Samalla mies löysi itsestään myös matkapurjehtijan ja halusi toteuttaa pienestä asti kypsyneen haavensa tietynlaisesta veneestä - Kaminamista. Sunnuntai iltana mies totesi:"Ihanaa kun me ollaan nyt purjehtijaperhe." No niin on, monestakin syystä!

Tuo kihlajaissaari on nyt lähin karhusaaremme. Sinne purjehtii kotisatamasta heikossakin tuulessa puolessatoista tunnissa. Ensi kaudella voisi siis joskus lähteä jo työillan päätteeksi matkaan ja parkkeerata sinne.

Näitä hetkiä on vaikea tallentaa kameralle, mutta synkkänä päivänä on joskus aivan ihanaa, kun valo siivilöityy raitoina pilvien välistä.

Tai jostain kolosta tulee sen verran valoa, että se maalaa kimaltavan sillan mustalle merelle.

Purjehdus sujui sunnuntaina as usual. Sen verran puhalsi taas puuskia luovilla, että kippari sai parit torut kippauksistaan. Muutaman kerran hän trimmasi vekkuli ilme kasvoillaan ihan tahallaan Kaminamin kippaamaan ja sai minut nauramaan.

Hyljebongausten osalta sovimme säännöt: se kuka näkee hylkeen, huutaa välittömästi "Hep" ja osoittaa täsmällisesti kädellään havainnon suunnan. Ei näkynyt hylkeitä tänään. Kellastuvia ja punertuvia puita sen sijaan näimme - niitä on joka viikko yhä enemmän saarten metsiköissä.

 

Silittelin Kaminamia ja asennoiduin siihen, että tämä saattoi olla kauden viimeinen purjehdukseni. Olen tahtomattani nyt ainakin pari-kolme seuraavaa viikkoa pelistä pois. Päätimme sunnuntaina, että Kaminami nostetaan vasta aivan viimetingassa. Elämme nimittäin pienessä toivossa, että lokakuun loppupuolella olisi vielä kelejä ja sisua lähteä edes kerran yhdessä merelle. Kaminami on jo tyhjennetty asumismukavuuksista. Jäljellä ovat vain salongin patjat, purjehtimiseen tarvittavat kamppeet ja katsastusvarusteet. Ensi sunnuntaina mies vie Kaminamin vauhtipurjehdukselle (jos säät mahdollistavat) joidenkin entisten kisakamujensa kanssa. Olisimpa näkemässä!