Kengurutuulessa luovien kotisatamaan

Viime viikonlopun yöreissu oli siis kauden viimeinen. Tuulinen sunnuntai ehti vielä avaamaan kauden untsikka-pipo -purjehdukset, kun lähdimme aamupäivällä Äiti-Kipparin ja Isi-Kipparin kotirannasta kohti omaa kotisatamaamme. Aloitimme matkan täydellä isopurjeella ja reivatulla fokalla, kun tuulta oli 7-9 m/s. Sivutuuliosuudella Kaminami ui selvästi yli runkonopeutensa 8,6 kn vauhtia. Piposta kiinni ja mennään!

 

 

Tuuli oli harvinaisen puuskaista - siis todellista kengurutuulta - joka hyppi silmänräpäyksessä 4-5 m/s hipsuttelusta 11-12 m/s huiskeeseen. Jos olisimme laittaneet niukasti purjeita, olisimme hermoilleet hiljaisessa tuulessa vauhdin hyytymistä. Nyt kun vain fokassa oli reivi, niin meno oli kuin huvipuistossa. Kevyt Kaminami hyökkää heti vauhtiin, kun puuska tulee, mikä on siis ihan kiva. Se myös kippaa mielellään kyljelleen, mutta ei onneksi ole vielä kertaakaan käynyt piehtaroimaan mereen köli pinnalla. (Siitä olisi varmasti toruttu sekä Kaminamia että Kipparia.) Eloisana tyyppinä Kaminami tykkää myös tanssia electroboogieta aallokossa. Epäilen että Kaminamillamme on vähintään hyperaktiivisia pirteitä.

Ne sekunnissa tapahtuvat reilusti yli 30 asteen kippaukset ja seuraavassa sekunnissa pystyyn nousut ovat pidemmän päälle vähän rasittavia. Vesipainotankit olivat tietysti käytössä ja olisihan sitä voinut ottaa reivin isopurjeeseenkin jo aiemmin, eikä vasta puolivälissä matkaa. Toisaalta oli niin kiva kun oli vauhtiakin. Ei meillä kuitenkaan ollut kuin kolmen ja puolen tunnin kotimatka.

 

 

Mies elää nyt siirtymävaihetta, jossa purjehduksen painopiste on vaihtumassa aktiiviselta kilpauralta perheveneilyyn. Sunnuntaina hän tähyili selvästi vähän haikeana Airistolla kisanneiden veneiden suuntaan. Katsotaan nyt, mitä tulevaisuus tuo tullessaan... Kuten tähänkin mennessä, hän saa tietysti valita väylänsä itse, minä en siihen puutu. 

 



 

 

Kiva päivähän se oli, mutta jos legi olisi ollut pidempi, olisimme varmaan olleet täysin poikki. Loppumatkalla vedin untsikan hupunkin päähän ja puin paksummat coretex-hanskat käsiin, enkä voi sanoa palelleeni. Silti pelkästään jo sään armoilla oleilu ja veneen hötkynnässä mukana pysyminen vievät voimia.

 



Kotirännissä tuuli keveni jo hieman. Ihan kotivesillä purjehti vielä vastaan yksi kamu ja hän ehti vähän kuvaamaan luovimistamme. Kiitos Mikki! (Seuraavat kuvat ovat siis Mikin otoksia.)

 

Kaminami siirtyy nyt yöretkeilijästä päiväpurjehtijaksi.

Yritämme viedä sen lauantaina pienelle lenkille.   

 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Suotuisia tuulia sekä lämmittäviä ajatuksia viikonloppuna seilaajille!