Maanataina meillä oli yhteistä vapaata ja lähdimme vasta silloin kotimatkalle Brännskäristä. Edellinen yö oli jäänyt vähille unille ja oli aika rasittavaa loikoilla hereilläkin sellaisessa myräkässä. Aamulla olin virkeä ja jäntevä kuin luto pyöränkumi. Mies kannusti minut ylös sängystä ja aamutoimiin kirpakan viileään köksään. Nousinhan minä, mutta olo oli kuin olisi syönyt koko yön kärpässieniä ja juonut Gammel Danskia päälle.
Alkuun pääsimme matkaan mukavassa 6-7 m/s myötätuulessa. Valuin matkustajaksi istumalaatikon pohjalle ja lämmittelin auringossa.
Sen jälkeen pääsimme luovimaan pitkään ja hartaasti mukavaa 6-7 kn luovivauhtia. Ryhdistäydyin sentään painoksi laidalle, huolehdin navigointitabletista ja barduunoista. Vaatetta tuli lisättyä useampaan kertaan, kun vastatuuleen purjehtiessa tuuli alkoi tuntua jäätävältä, aurinko piileksi vähän välilä pilvien takana ja ilman lämpötila jäi +14 asteeseen. Nyt alkaa olla se aika vuodesta, kun vaihdetaan shortsit ja T-paidat fleecekerrastoon ja offshore-sadevaatteisiin. Nuttura vaihtuu pipoon ja purjehdushanskojen lisäksi varataan matkaan myös snoukkarukkaset. Nyt saa jo piileskellä purjehdustakin korkean kauluksen ja pipon välissä ja tilkitä sen välinkin paksulla kaulaliinalla.
Pilvitaivaat olivat kauniita ja hihittelimme muutamia selkeitä näköis-pilviä. Meri oli melkein meidän ikioma: näimme noin 35 mailin matkalla vain kolme purjehtivaa alusta. Toden totta on syyskuun maanantai... Vähän olimme toivoneet, että jotkut kokeneet eläkeläis-purjehtijat olisivat lähteneet näin arkipäivänä haastamaan. Sitten hoksasimme, että tähän aikaan vuodesta osa eläkeläisistäkin on jo lentänyt etelään talvehtimaan.
Yhdestä konettavasta purjeveneestä seurattiin tarkkana luovimistamme ja huudeltiin: "Hyvännäköistä menoa!" Toi on jännä, aina joskus tulee merelläkin toisista veneistä kannustavia huutoja. Tottakai tulee aina hyvä mieli ja ilostuu ylipäätään ihmisten spontaaniuudesta!
Pilvet synkkenivät kotikulmien lähestyessä. Jossain vaiheessa sadepilvet roikkuivat niin matalalla, että odotin mastomme tuulimittarin yltävän kauhomaan niitä. Alla olevalla kuvalla voisi melkein toivottaa Happy Halloweeniä. Tajusimme että sateisista sääennusteista huolimatta emme olleet kolmen purjehduspäivän aikana kastuneet kertaakaan.
Seiluun viimeisillä maileilla, "kotirännissä" tuli vastaan ilmeisesti kapteeni Jack Sparrown alus ja odotimme jännittyneinä, koska siellä nostetaan musta pääkallolippu. Mietin jo, mihin Kaminamin salaluukkuun kätkisin kameran ja muumimukit. Olimme juuri päässeet sivutuuliosuudelle ja mies uskoi Kaminamilla olevan hyvät mahdollisuudet paeta.
Ai jaa, se olikin rauhantahtoinen raumalainen purjealus, jonka kannella seisoi paljon hymyileviä matruuseja. Kun ohitimme toisemme, tulittivat vain kamerat molemmissa aluksissa. Sen jälkeen saimme hyvää 9-10 m/s puuskaa ja "päivän kasit", eli isolla ja fokalla 8,26 kn (SOG). Onneksi niin, sillä heti kun saimme veneen pakettiin, kotisatamassa alkoi kunnon sade ja kastuimme raahatessamme tavaroitamme vankkureiden kanssa pitkin pitkää laituria. Sateen ajoitus oli täydellinen - koti ja lämmin suihku olivat jo ihan lähellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti