Spinnukateutta ja Jurmon lumoa

Hienoihin Utön päiviin tyytyväisinä jatkoimme lauantaina 9. elokuuta matkaamme Jurmoon. Taivas oli täynnä aurinkoa ja lämpömittari ponnahti +25 asteeseen. Matkaa oli edessä vain reilut 10 mailia ja sekin lempeässä 4-5 m/s myötätuulessa. En ole kadehtivaa tyyppiä, mutta kun kaksi edellä menevää venettä oli nostanut spinnunsa ja tunsin sydämessäni oudon piston: spinnukateuden. Ajattelin että unohdan tuon tunteen nopeasti, mutta kun Kippari katsoi kysyvästi, hihkaisin heti: "Joo!" ja nostimme ison Lumikki-genaakkerimme ylös. Helpotti ne sydämen pistot.

Purjehdus ei kauan kestänyt ja sen jälkeen pääsimme jännäämään rantautumista 2,3 metrin syväyksellämme. Jouduimme ensin vähän odottelemaan kapealla sisäänajoväylällä parin lähtevän veneen poistumista. Sen jälkeen koitin poimia matalaa (kallistunutta) poijua ensin kahdesti käsin pujottamalla ja sitten kahdesti Hook & Moor -poijuhaalla. Ei kannata antaa periksi, sillä joskus se on vasta neljäs kerta kun toden sanoo. Nyt olisi ollut käyttöä perinteiselle poijuun jätettävälle poijuhaalle, mutta on tämän lenkki-peräköyden kanssa sitten mukava lähteä.

Jouduin vielä sen jälkeen hyppimään keulasta laiturillekin, mitä siis kammoan. Tällä kertaa oli parempi että mies ajoi, jos olisi sattunut köli kolisemaan. Vaikka laiturilla oli paljon porukkaa, ei ketään kiinnostanut tulla ottamaan vastaan. Kesken oman veneemme pakkaamisen kävimme ottamassa neljä venettä vastaan, kun kaksi laiturilla kädet taskussa seisoskelijaa ei tehnyt elettäkään auttaakseen tulijoita. Ei ole meinaan iso homma itselle, mutta voi jossain tilanteessa olla ratkaisevan tärkeää sille tulijalle, että ottaa ne köydet vastaan.

Jurmon kaffela on kuuluisa valtavasta pullokokoelmastaan, jonka karttuminen alkoi jo 70-luvun alussa. Niiden tutkiskelu vie pienelle seikkailulle ympäri maailman. Virkistäydyimme jätskeillä ja ostimme putiikista mm. "Jurmon kylä" -kirjan, joka päätyi syksyllä Isi-Kipparin syntymäpäiväpakettiin.

Savukampelaa ei ollut nyt saatavilla, mutta iloisena yllätyksenä kahvilassa oli myynnissä tuoreita vihanneksia, jopa salaattia. 

Kävimme luontoretkellä Jurmon länsiniemellä ihastelemassa aavoja maisemia, upeita kivikkoja, outoja kasveja, lintuja ja muita pieniä luonnon ihmeitä. Niistä enemmän seuraavassa postauksessa.

Jurmon maisemat ovat karut, mutta lumoavat. Kivihullulle jokainen silmäys on täynnä aarteita.

Texmex-illallisen ja sangrian siemailun jälkeen nautimme upeasta elokuun illasta. Taivaalla näkyi samaan aikaan laskeva aurinko ja nouseva täysikuu. Siinä ei oikein tiennyt mihin suuntaan olisi huokaillut ihastellen.

Auringon viimeisten säteiden kadottua kuu valaisi koko sataman ja teki mereen kauniin sillan. Aaallot loiskuivat Kaminamin perään vähän keikuttaen ja se valvotti Kipparia. Itse en malttanut nukkua, koska yö oli niin kaunis. Kuvasin kuutamoakin, mutta ilman jalustaa heiluvassa veneessä ei yksikään kuva onnistunut. Ei se mitään - itse kuvaaminen ja kauniin maailman nuuhkiminen oli tuloksia tärkeämpää.