Sadetta, salamointia ja keikkumista

Maanataina 11. elokuuta suuntasimme Högsåran Farmors Caféssa nautitun kakkulounaan jälkeen Kaminamusen keulan kohti pursiseuran Svinötä. Vauhtia oli mukavat 7 solmua 7-8 m/s myötätuulessa pelkällä isopurjeella. Matka taittui loivassa aallokossa keinutellen, pilvisen taivaan alla. Pilvistä olimme jo kiitollisia pitkään jatkuneen hellejakson jälkeen. Tästä alkoi sateinen ja jymisevä elokuun toinen viikko ja samalla viimeinen lomaviikkomme. Jälkikäteen ajatellen meille jäi sellainen olo, ettei kesällä purjehdittu sateessa juuri ollenkaan, sillä yleensä rankimmat vesiryöpyt tulivat öisin ja päivisin purjehtiessa saimme lähinnä lyhyempiä kuuroja.

Matkalla Svinöhön alkoi sataa ja rantautuminen oli kauden jännittävin. Puuskainen sivutuuli vei venettä ja vaahtopäinen aallokko rullasi sen verran, että mies ajoi tällä kertaa rantatumisessa. Napattuani ensin poijun hyppäsin sydän kurkussa laiturille köyden kanssa, mutta voimakas puuska lähti taistelemaan kanssani Kaminamista. Satoi kaatamalla ja kesäkuussa leikattu käteni oli vielä heikko ja kipeä. Lopulta sain sisulla ja rumasti irvistäen veneen keulan sen verran lähemmäs laituria, että mies pääsi hyppäämään apuun ja kiinnitti veneen kunnolla. Lyyhistyin uupuneena lyttyyn laiturille ja puhaltelin siinä sateessa jonkun aikaa.

Tuuli osui suoraan satamaan, mutta luotimme sääennusteeseen, jonka mukaan Svinö olisi taas yöllä suojaisa tuulen käännyttyä. Ruuanlaitto heiluvassa veneessä ja keinuvalla liedellä oli oma juttunsa. Istuimme salongin sohvilla ruokailemassa kuin keinutuoleissa kiikkuen, tosin välillä vähän nykikin. Ei siinä voinut olla nauramatta. Kaminami oli varsinainen shakeri: siinä olisi varmaan saanut höskyttelykurkut tai kermavaahdot valmiiksi jättämällä ne hetkeksi kulhoissaan tiskialtaaseen. Onneksi hölskyttely ei vaikuttanut kummankaan ruokahaluun. Joskus Kaminamin vesipainotankkien täyttäminen auttaa vakauttamaan sitä, mutta tällä kertaa aallokko tuli suoraan kylkeen, eikä se toiminut.

Illalla tuuli keveni hetkeksi ja paistoimme lettuja. Kymmeneltä alkoi uusi vuolas sade ja sitä jatkui koko yön. Kosteassa ja lämpimässä tropiikkisimulaattorissa nihkeä iho tarttui lakanoihin ja yö meni yhdenlaisena pyöriäisenä. Aamuyöstä havahduin vielä siihen, että Kaminami kaikui kovasta kolahduksesta ja kallistui selvästi. Herätin Kipparin tutkimaan tilannetta: onko köli pohjassa vai mikä veneellä on hätänä? No, syyksi paljastui onneksi vain kääntyneen tuulen vuoksi varvaslistan taakse jumiutunut keulaköysi.

Tiistai valkeni aurinkoisena ja merikotka liiteli yllämme. Tuuli oikutteli sekä suunnaltaan, että voimakkuudeltaan ja seuraavaksi yöksi oli luvassa ukkosta. Houtskarin suojaisa Näsby tuntui hyvältä vaihtoehdolta kaiken keikkumisen jälkeen.

Insinööri Petterssonin paikkeilla seilasimme tiukkaa luovia ja sivutuulta. Kaminamin vesipainotankit ja miehistön purjehdustakit olivat pitkästä aikaa käytössä. Loppumatkasta tuuli jo 10-11 m/s ja tyrskyt lensivät takakannelle saakka.

Viimeinen 50-60 minuuttia Näsbyhyn on käytännössä aina koneajoa kapeissa sokkeloissa, ellei tuuli ole todella suotuisaa.

Matkaa Näsbyhyn kertyi reilut 40 mailia luovien kanssa. Tutut venevajat tervehtivät meitä rannassa.

 Arki-iltana satamassa oli vielä hyvin tilaa.

Nautimme heti kakku- lonkut/kaffeet Skagenissa ja saunoimme ihanasti kauniissa saunatiloissa. Näsby on loistava huoltosatama. Pesutuvassa voi tiskata astiat ikkunan äärellä, josta on näkymät laiturille. Pyykkäys onnistuu varaamalla pesukoneen ja kuivausrummun kahvilasta. Sähkö, wi-fi, sauna ja vesi sisältyvät satamamaksuun. Ravintolasta saa kuulemma mm. todella hyviä hampurilaisia (kokeilematta, koska eivät sovi ruokavaliooon) ja syksyllä siellä oli vietetty sushi-iltaakin. Plussaa on tietysti myös se, että kaupat ovat ihan lähellä.

Tummat pilvet lähestyivät jo auringonlaskun aikaan. Kahdelta yöllä alkoi se ennustettu rankkasade ja taivas oli pikimustana pilvipeitteistä. Salamia räiskyi niin tiheään, etten pystynyt luotettavasti laskemaan aikaa välähdyksen ja jyrähdyksen välillä, mutta lähellä se ukkonen pyöri. Laitoin varoiksi kumipohjaiset tossut jalkaan ja seisoskelimme miehen kanssa korkkilattialla kurkkimassa leiskuntaa ikkunoista. Hiilikuidun sähkönjohtavuus on muuten huippuluokkaa. Tunnin kuluttua raivoisa räiske laantui ja sade ropisi taas rauhoittavasti.

Näimme oudon ilmiön, jota en tiennyt olevankaan: kuun valaiseman sateenkaaren! Sateenkaari säihkyi tummaa pilveä vasten täysikuun voimasta. Valitettavasti  kuvaustaitoni ja -varusteeni eivät riittäneet sen tallentamiseen. Nyt oli hyvä hetki nukahtaa.